Laphroaig 10YO Signatory ja Villi Wäinö

Art goes Kapakka illan alkuvaiheilla tuli eksyttyä Kalevankadulle Helsingissä. Koska kosmonautiksi ei voinut ryhtyä, siirryin kadun toiselle puolelle Villiin Wäinöön. Yllätyin positiivisesti paikan viskivalikoimasta, sieltähän löytyi Kilchomanin Spring 2011 myös! Juomia oli useita kymmeniä, vaikka osalla löytyikin sitten hintaa enemmän kuin mitä järki sanoo (Ardbeg Uigeadail 18€/4cl esim.).
Jutustelin baarimikon kanssa, joka tuntui aika mukavasti tietävän viskeistä. Ainoa särö oli Ardbeg Supernovasta pitämättömyys, mutta menköön makuasioiden piikkiin. Siinä sitten rivistöjä katsellessani huomasin Signatoryn etiketillä olevan pullon ja pyysin nähdä sitä. Osoittautui, että kyseessä on 10YO single barrel Laphroaig. Pitihän sitä sitten maistaa, samasta sarjasta itselleni ovat tuttuja 6YO ja 9YO, mutta en painanut vuosikertaa mieleeni. Olisi pitänyt ottaa kuva etiketistä, ehkä sitten seuraavalla kerralla.
Ympäristönä Villin Wäinön terassi ei sovellu kyllä ‘oikeaan’ maisteluun, mutta Laphroaigista jäi oikein miellyttävä kuva. Verrattuna tavalliseen 10YO:hon niin tämä on pehmeämpi, vivahteikkaampi, mutta sisältää kuitenkin sitä Laphroaigin savua ja tylyyttä sen verran että viskillä on luonnetta vaikka toisille jakaa. Hyvin maistuva viski, jonka jälkimaku jaksoi kantaa sopivasti terassin hälinässäkin. Single barrelit ovat minusta hauskoja maisteltavia, niissä ei ole yritetty tasoittaa makua suuren massan haluamaan muottiin vaan niiltä voi odottaa yllätyksiä, epätäydellisyyttä ja omaa tahtoa. Hintaeroa normaaliversioon Wäinössä tällä ei paljoa ole – joten niin kauan kuin tätä riittää niin käykää maistamassa! Kehukaa samalla Signatoryä ja yhden barrelin versioita Laphroagista, Caol Ilasta ja Bruichladdichista, jos he ymmärtäisivät hankkia muutaman savuisen pullon rohkeasti sinne lisää.