UISGE 2019

Edellisestä Uisgeestani olikin jo aikaa (2014), joten hirvittävän aktiiviseksi Uisge-kävijäksi minua ei pääse kutsumaan. Tänä vuonna kuitenkin kalenterit ja planeetat asettuivat oikeisiin asentoihin jolloin pitihän tämä mahdollisuus hyödyntää.

Mikään suunnitelma ei kestä ensikontaktia. Ajatukseni siitä mitä maistelisin menivät tietysti uusiksi heti kättelyssä. Olin miettinyt tarjolla olevien (todennäköisesti huikeiden) viskien, kuten Ardbeg Lord of Isles, maistamista mutta päädyin kuitenkin siihen, että haluan vähän enemmän monipuolisuutta ja erilaisia makuelämyksiä. Ja onhan se niinkin, että Uisgessa on jonkin verran hälinää vaikka paikalla oli heti ovien avauduttua klo 15, joten viskiharvinaisuuksista ei saisi sitä kaikkea irti mitä toivoo.

Tästä Uisge-matka alkoi.

Aloituksen arpominen oli yllättävänkin hankalaa. Taliskerin 18-vuotias tuntui sopivalta pienen pohdiskelun jälkeen. Hyvä, syvä ja pitkämakuinen saarten juoma.

Yllättäen ja pyytämättä suunnitelma vaihtui samantien täysin erilaiseen. Suosittelujen kautta löytyi lasista GlenAllachie:ta. Kuulopuheiden mukaan tislaamo on sekä uusi että vanha - se on tehtyt vuosikymmeniä viskiä pääasiassa blendeihin ja nyt lähihistoriassa se on tullut mukaan Single Maltien monipuoliseen maahan ja ensimmäiset pullot ilmestyvät myös Alkoihin lähiaikoina. Maistuva, perushyvä viski. Tätä pitää maistaa uudestaan vähän rauhallisemassa ympäristössä.

Highland Parkin setup oli näyttävä.

Uisgen ensimmäinen pihvi, jonka tiesin haluavani ehdottomasti maistaa. Se on tietysti Octomore ja tässä tapauksessa 6-vuotias yhden tynnyrin pullote. Huikea kokemus, jossa yhdistyi Octomoren luonteenomainen väkevä turvesavu ja maku hyvin öljyiseen kokemukseen. Dramfoolin perustaja jutteli , tätä kehuessani, että hänen kauttaan voisi hankkia vaikka oman Octomoren tynnyrin jos pullo ei riitä.. Tämä viski jäi mieleen. 

Eikä Octomore ollut ainoa loistava Dramfoolin pulloista. Port Charlotte 15yo Single Cask on myös voittaja. Erittäin upea Port Charlotte vanhempana kuin koskaan - tämä tynnyri on alkupään PC tuotantoa ja 15 vuoden ikääntyminen on ollut makua lisäävä prosessi. Öljyisyys on tässäkin vahvasti läsnä, viski on muhkea, maukas, miedon savuinen/turpeinen ja jälkimaku - se on erittäin pitkä.

Port Charloten jälkeen piti vähän nollata makumaailmaa, Redbreast Lustau maistui yllättäen äskeisen kokemuksen jälkeen hyvältä. Erittäin positiivinen kokemus. 21-vuotias voittaja jäi maistettavaksi toiseen kertaan.

Jamesonin maistaminen ei ollut suunnitelmissa, mutta kuitenkin siihen päätyi kun keskusteli heidän edustajan kanssa. Crested oli positiivinen kokemus. Viski puraiseekin alussa aika ärhäkästi mutta pehmenee nopeasti ja lopputulos on miellyttävä. Jälkimaku on lyhyt, mutta tämä toimisi hyvin illanistujaisissa - helppo mutta viski.

 Seuraavaksi suuntana oli Suomen tarjonta ja Valamon 6-vuotias. Hyvin heidän viski kehittyy, vaikka tässä itselle tuli sellaisia makumielleyhtymiä jotka eivät liity viskiin mitenkään. Hämmentävää, mutta odottelen tämänkin kanssa toista maistelukertaa. Kirkkoviinikyspytetty Valamo on erittäin mainio kokemus sen sijaan - monipuolinen, tuhti ja maukas. 

Uisgeessa näkyi myös tuttuja Turusta!

Vihdoin oli aika päästä Bowmore-maisteluun. Listalla oli 15yo, Vaulta Edition 1, Tempest V, Devil's Cask II ja 25yo. Mahtava sarja viskejä. Vaultin suolaisuus miellyttää edelleen, Tempest maistui mainolle myrskylle mutta voitoin vei Devil's Cask II. 25yo Bowmore on myös mahtava ja täyteläinen viski, mutta Devil's Caskin intensiteetti ja maun pirullinen kokonaisuus kruunasi illan.

Bowmore-maistelun jälkeen silmiin osui Octomoren 8.4. Ei pettänyt odotuksia, vaikkei ihan samaan pääse kuin Dramfoolin 6yo. Octomoret on vain hyviä omassa suussa.

Writer's tears toimi hyvin Octomoren jälkeen makujen nollaaja. Maistuikin vielä. Yllättävän hyvä irkkuviski jota voisi maistaa toistekin!

Teerenpelin Savu tuli maistettua viime vuonna. Tynnyrivahva Savu on monta luokkaa miedompaansa parempi versio. Jälleen yksi Teerenpeli mikä nousi listalle "tätä on maistettava uudestaankin".

Kilchoman Loch Gorm 2018. On se vaan hyvä.  Itse olen pitänyt eniten Gormin ensimmäisestä versiosta, mutta tämä 2018 versio kisaa sen kanssa aika tiukasti paremmuudesta.

Devil's Cask III löytyi maistettavaksi. Toimi tässäkin vaiheessa - mahtavan pirullinen maku tässäkin versiossa!

Port Charlotte 10yo versio 3 maistui Port Charlottelta. Devil's Caskin jälkeen ei ollut parhaassa paikassa eikä pärjää 15yo Single Cask serkulleen mutta ehdottomasti Port Charlotte jota pitäisi maistattaa muillakin. Pidän tästä suunnasta mihin PC on menossa.

Springbank 9yo poikkesi hyvin paljon muista Springbankeista mitä on tullut maistettua aiemmin. Ei huono lainkaan tämäkään.

Mitä olisikaan viskimessut ilman absinttia? Maistuuhan nämä edelleen. 

Kokonaisuutena ilta oli monipuolinen ja maistuva. Illan parhaiksi itselle jäi Octomoren ja Port Charlotten Single Caskit sekä Devil's Cask II & III. Nuo osuvat omaan maailmaani parhaiten juuri itseä puhuttelevien elämysten kautta: savua, turvetta, nokea ja ölyisen monipuolista tuhtia makua joka ei lopu kesken.

Talisker 18 yo of baltic waves

Talisker, the Islay’s stranded cousin who shares lots of similar characteristics than his relatives. Crying from the Isle of Skye they have had their handful of modern day products as well – smoky killers like Dark Storm for example. Many of those variants have been without any age statement.

So when I was dancing on the baltic waves (Silja Line) there was something in the whisky shelf that needed some careful thinking. Had I been more aware (and access to the internet) I would have not thought so long. But the end result counts: Talisker 18 – with reasonable price – ended on my trolley. It is good to visit those ships now and then – too bad it is a long way from Finland’s backwoods to get onto open sea. Or perhaps it is a good thing..

Talisker 18 a good product, with a bold age statement. Solid Talisker, nothing fancy. 45.8%. This dram has won prices and memorized moments.

The nose expresses like Islay drams: peat, fruits, smoke and pepper. Wood and salt. It tells it is Talisker alright, hinting a fun night with stories and laughter. If you could give quality a scent this would be a strong candidate.

The palate starts carefully, adds smoke and ash then then finishes with a explosion of wood, salt, pepper, peat and gentle fruits. Strong spices are present, making this a definite drink of stormy islands with high and aggressive waves bashing into it’s solid ageless rock shores. When the wave retreats there remains burned smoke with gently poking spices and peat. This is a dry whisky, not too sweet, so it also feels bitter but in a way that pleases me. Second sip starts with less force and the gale wind is also less severe, the storm has found it’s rhythm and pace. At this moment you can start having more conversation and not just focus fully on the whisky. Third sip add intensity again, bringing out more fruits and spices while letting the smoke and ash remain more in the background. I must say I am impressed how this plays along with my taste and changes it form constantly.

The Finish is not endless, but it is a decent one. The waves break off and the calm remains. This dram is more focused on the moment you sip it, not in the afterglow. Some ash remains with pieces of peat, but they start fading away. The clouds pass, the sun shines again. Show is over.

Some good things can emerge in small packages.. Talisker Skye gives an effort and hopes to join those some.

Talisker of the Isle of Skye has a whisky bottling names Skye. So I think it makes this Skye of Skye. The Skye is more or less a travel retail NAS bottling. It has a nice name and a great brand. And via a sample, I got a chance to meet this newcomer in a quiet room.

The Talisker has some real nice whiskies. I haven’t had the pleasure to meet many of them, but those who did pass my door have been enjoyable. In general Talisker is spicy dram that comes from a stormy seas. It has spice, it has iodine and it has the spirit of Vikings in it. Strong and gets the point through quickly.
The Skye is not a exception. It has fruits (citrus mostly), it has some smoke, it has the marine feel, peppers and spices. It is kind of Talisker, yes. But it has been tamed. It is a facade built to impress.
The good is that it is of the Talisker family. Easy to drink and it will make an impact. You will taste this easily after a more than few drinks. It is more closer to general whiskey than it’s older brothers. You drink it and you grin. The finish is more about burn, than about real tastes.
The bad, is that the taste won’t carry very long. It just does not impress. The note is there but the voice is weak. It is a Viking boat that never left the docks. A nice blade, which will brake if you actually use it.
A great dram in a bar and to get drunk, but the price is too steep for that. I suppose if you are a Talisker fan, you will want to test this. I recommend my way: get a sample first.
If you are new to Talisker, try to out Talisker Distiller’s Edition or even the basic 10 years old first. If you are more into the smoke, , then the Dark Storm will get you onto the right level instantly.

Talisker Dark Storm – from the eye of Skye

At the first, you don’t hear a thing. The wind calms, birds stop their chore and tweets go silent. The dark cloud approaches fast. The wind wakes up first, gathering speed and strength and feeling proud when traveling in front of the storm. The rain, the thunder and it’s bright flashes fill ears and eyes. The storm has arrived.

Talisker put out their first Storm (in Finnish) earlier this year. It was a delightful experience that made one enjoy the whipping pain of rain on bare face. Now they re-entered the theme with their Dark Storm. It is Talisker, from the Isle of Skye, matured in “selected heavily charred casks”. They also state, that this maturation should give it extra spice and smoke.
The color is very pleasant and something you’d expect to see when looking at whisky. Oils are thicker than I thought they’d be. After all, this isn’t very specially old or strong (45.8%, the usual Talisker) dram. They don’t give out any age for this one, but it’s probably around 10-12YO mostly.
The nose is opening up slowly. At first, it doesn’t give out any surprises – except that it is very afraid and staying at the back corner. Then, when you beg for it, it will produce out a healthy buff of smoke. Much more smokier than any Talisker usually. But I am still very surprised, how delicate the nose it.


Mouthful gives out at first a smooth, then a bit late biting, smoke. Spiciness and smokiness are very much present here. Variety of tastes travel on my mouth, a bit of chocolate is recognizable but what I like the most is the smoke and the feeling that you are licking a deep-charred wood. There are, luckily I might add – or otherwise I can drop off enjoying whisky and start spending my evenings by an dampened fire – other tastes that fulfill this dram. But it is not too complex. Neither it is a very attacking one either. It is a enchanting dragon with a sweet tongue and smoke buffing out of it’s nostrils. For some reasons, known only to ancient legends, it is holding it’s killing bite back and giving us a very nice expressions of itself. Like a tamed beast.
Despite being a very smoky whisky, it is easy to enjoy and drink. Clearly made to please lots of people and to accommodate today’s worlds endless hunger of Scottish drams, especially smoky ones. This one is really competing with Islay magic!

Talisker Storm – laavu lepattaa ja myrskytuuli vonkaa

Myrsky. Tuo niin tuttu elementti, johon törmäämme kerta toisensa jälkeen. Viimeaikoina tuuli onkin tuivertanut urakalla, ja viimeisen sen suoma yllätys oli laavukankaan repeäminen etureunastaan. Hyvin oli kiinni, saumat eivät vain enää kestäneet armotonta myrskyä. Salamat välkkyvät, vesi piiskaa metsähattua, kosteus alkaa tunkea sadeviitan alle. Sitä pelkää jatkuvasti, milloin tavarat kastuvat mutta seuraavana aamuna tunne on kuin olisi voittanut maailman – aurinko nousee, vesi höyryää maasta, puut ovat märkiä.. Pian nuotion tuli alkaa räiskyvän tanssinsa ja savu kohoaa tyyneen kuulaaseen ilmaan. Elämää!

Talisker huutelee Skyen saarelta, Loch Harportin nurkilta. Ikoninen Taliskeri on 10-vuotiasta, mutta vähän aikaa sitten heiltä haisteli meri-ilmaa uusi myrskylle tribuuttinsa antava beatha – Storm. Myrsky on suoraan maisteluvahvuista (45.8%), vaikka itse usein pidänkin tynnyrivahvuisista versioista enemmän. Ehkä nyt ei siis aivan vuosisadan hurrikaanista puhuta, vaan vähän tavallisemmasta myrskystä joka jytisyttää miellyttävästi hirsimökkiä. Storm on sekoite useista eri-ikäisistä Taliskereista, joten mitään ikää tälle ei ole kerrottu. Vähintään 3-vuotiasta kuitenkin, kun sitä viskiksi huudellaan.

Tuoksussa on lempeästi Taliskeria. Omasta mielestäni myrskyn tuoksu antaa odottaa sadetta. Siinä on ensimmäiset merkit tulevasta myräkästä, joka on vasta matkalla kukkuloiden takana piilossa. Pehmeämpi kuin 10-vuotias sukulaisensa, mutta sama kohina löytyy verestä.

Maku herättää kevyellä keväisellä sateella. Pisarat tipahtelevat, kunnes tihku muuttuu sateeksi ja edelleen rankaksi mutta rauhalliseksi. Lopuksi tuuli nousee ja läväyttää suurella kädellä myrskyn päälle. Mutta kuten kesäiset ukkoskuurot, tämäkin jää lyhyeksi ja poistuvaksi. Jäljelle jää miellyttävä tihutus, jota aurinko säestää. Vieno savu, meri ja kosteus leimaavat tätä myrskyä miellyttävästi.

Jos valittavana olisi, ottaisinko 10-vuotiasta Taliskeria vai tätä myräkkää, valitsisin myrskyn. Mainio juoma, helppo maistella ja osuu sekä uppoaa juuri sopivasti!

Talisker 57 North – kylmää ihoa polttavaa viimaa arktiselta mereltä

Skyen saari jytisee tuulen hakatessa sen paljasta kylkeä. Meren raivon kynnet uppoavat yhä uudelleen syvälle sen suojaamattomaan kallioon. Nauru kaikuu vonkuvan myrskyn pyörteissä, kun yksinäinen pullo kantaen viestiä kaukomailta iskeytyy syvälle mureneviin halkeamiin. Sirpaleet leviävät ja katoavat, mutta tuhannen vuoden hurrikaani jättää tärkeän salaisen kaavan unohduksiin. Kuka sen löytää, ei näytä meiltä. Kaava sitoutuu osaksi outoa dna:ta ja murenee jääkylmään jokeen. Siellä kaukana, 57 leveysasteen tienoilla, muodostuu kivijalka uudelle rakennukselle. Vain tislaamomestarit tuntevat tarinan ja tietävät salaisuudet, mutta kyseleminen tuottaa aina vain pään pyöritystä ja dramin käteen.

Taliskerin tislaamo sijaitsee Skyen saarella, lähellä Islayn maukkaita savuja. Talisker onkin ainoa viski, jota tuolla saarella tuotetaan. 57 leveyspiiriltä löytyy paikka Skyeltä, jossa tislaamo sijaitsee. 57 North poikkeaa tavallisesta Taliskerista vahvuudeltaan (57%) ja paljon myös maultaan. 57N kypsytellään American Oak-tynnyreissä. Saaren luonto on väkevä ja arvaamaton, joten tämä on hyvää maisteltavaa Islayn juomiin tottuneelle.

Tuoksussa on vahvuutta, maustetta, räväkkyyttä, räyhäkkyyttä ja savuakin. Mielikuvitus saa siipiä alleen ja tarinat muodostuvat. Menneisyyden salaisuudet paljastuvat pala palalta ja maku vihdoin käynnistää aikakoneen. Ukkosen jyrinän saattelemana mausteet ja historia lyövät kasvoille kuin ritari raivokohtauksessa rikkonaisella taisteluhanskalla. Repivyyttä, poltetta ja intensiivistä tunnelmaa adrenaliinin kohistessa suonistossa. Vahva merellinen tunnelma, piiskaavuutta, noitavainoja ja viikinkien sotaretkiä. Veren maku suussa raivokkaaseen hyökkäykseen kohti kilpimuuria. Tässä on tunnetta ja rajuutta. Kuten hyvät viskit, ei jätä sanattomaksi eikä istumaan paikoilleen. Jälkimaku tasaantuu miellyttäväksi leijumiseksi, pippurin maun hallitessa pitkään. Elämykset eivät lopu ainakaan kesken.

57 North on haastava viski mutta jos ensimmäisen aallon kestää, taitaa ja ottaa kentän haltuun se aukeaa aivan omalla tavallaan. Pakko sanoa, että pidän tästä varsin paljon. Vähän yksiulotteinen mutta harvoinpa sitä shakkia kerkiää pelaamaan keskellä miekkahippaa.