Ardbeg Alligator Committee Reserve – puraisee ja pitää otteessaan

Lihaa käristymässä nuotiolla, paksu savu nousee kun rasvat valuvat tirisevinä tuleen kuumille hiilille. Aurinko on sopivasti laskemassa ja värjää pilvet taivaalla medium-miinus –lihan punaisiksi, laavu kierrättää savua siinä istuvien ympärillä samalla kun läheinen koski kohisee kaoottiseen toistuvaan tyyliinsä.
Öljyisyys tässä viskissä on todella erikoinen. Lasissa huljauttelun jälkeen ne muodostavat kauniin kaulanauhan, joka alkaa pisaroimaan ja valumaan vähitellen. Tuoksu on savuinen ja miellyttävä. Vaikka tämän tunnistaakin Ardbegiksi, on tämä selkeästi kokeilu hiukan eri suuntaan. Turve ei hyökkää kasvoille, vaan se on enemmän jätetty taustalle. Etualalla ovat selkeästi mausteisuus ja vähän erilainen savu. Tykästyin Alligaattorin tuoksuun hyvinkin nopeasti, vaikka varmaan odotinkin enemmän selkeästi Ardbegmäistä juomaa.

Maku on täynnä savua ja hiiltä, sekä vahvoja mausteita. Kun viskiä on maistanut, on vielä vaikeampi erottaa yhteenkuuluvuutta Ardbeg-perheen kanssa. Se on siellä kyllä, mutta sokkotestissä saattaisi mennä vivahde huomaamatta. Mutta luonne on aitoa nimeä. Alligaattori puree ja maiskuttaa uhriaan antaumuksella. Mausteet antavat pontta hiilisavulle samalla ja hiiltyneisyys vain voimistuu jälkimaussa. Tämä ei ole hento viski, kaukana siitä, mutta loppujen lopuksi tämä ei ole myöskään samalla tavalla vahva kuin esim. Uigeadail. Nyt on lähetty uudelle polulle, joka vie kanjoneihin ja syvävetisiin jokiin. Mitä sieltä alkulähteiltä vielä löytyykään, on hyvin mielenkiintoista.

For discussion lukee pullon kyljessä, enkä ihmettele. Tästä juomasta löytyy keskustelunaihetta, koska jälkimakukin tuntuu jatkuvan ja jatkuvan. Ensipuraisu on huomattavan raaka, mutta sen jälkeen nautinto saa enemmän aikaa. Kokemattomalle ensimmäinen myrskypäiväkin voi olla tyly kokemus, mutta oikein otettuna se on vaelluksen kohokohtia.

Ardbeg Alligator Committee Reserve (51.2%) on kypsytetty uusissa amerikkalaisissa valkotammitynnyreissä ja tamminen maku nouseekin sieltä vahvasti esiin. Mitä enemmän juoma saa ilmaa lasissa, sitä enemmän tuoksu ja maku muuttuvat. Mukaan tulee pehmeyttä ja uusia aspekteja, ja todellakin lisää keskustelunaiheita. Mausta löytyy täyteläisyyttä ja pehmeyttä, luonnetta ja raakuutta. Ja savu. Se jatkuu pitkään myös lasissa vaikka se on jo tyhjä viskistä.

Alligator ei ole uusi Corryvreckan tai Supernova, vaan se on kokonaan uusi linjaus tislaamolta. Hienostunut ja ajatuksia herättävä. Sopii hyvin ruokailun jälkeiselle pöytäkeskustelulle, joskus pitääkin kokeilla miten tämä viski toimii esim. mausteisen aterian jälkeen. Mutta ehdottomasti liha-aterian, koska eihän alligaattoritkaan ole kasvisyöjiä..