Saturday, February 9, 2019

UISGE 2019

Edellisestä Uisgeestani olikin jo aikaa (2014), joten hirvittävän aktiiviseksi Uisge-kävijäksi minua ei pääse kutsumaan. Tänä vuonna kuitenkin kalenterit ja planeetat asettuivat oikeisiin asentoihin jolloin pitihän tämä mahdollisuus hyödyntää.

Mikään suunnitelma ei kestä ensikontaktia. Ajatukseni siitä mitä maistelisin menivät tietysti uusiksi heti kättelyssä. Olin miettinyt tarjolla olevien (todennäköisesti huikeiden) viskien, kuten Ardbeg Lord of Isles, maistamista mutta päädyin kuitenkin siihen, että haluan vähän enemmän monipuolisuutta ja erilaisia makuelämyksiä. Ja onhan se niinkin, että Uisgessa on jonkin verran hälinää vaikka paikalla oli heti ovien avauduttua klo 15, joten viskiharvinaisuuksista ei saisi sitä kaikkea irti mitä toivoo.

Tästä Uisge-matka alkoi.


Aloituksen arpominen oli yllättävänkin hankalaa. Taliskerin 18-vuotias tuntui sopivalta pienen pohdiskelun jälkeen. Hyvä, syvä ja pitkämakuinen saarten juoma.


Yllättäen ja pyytämättä suunnitelma vaihtui samantien täysin erilaiseen. Suosittelujen kautta löytyi lasista GlenAllachie:ta. Kuulopuheiden mukaan tislaamo on sekä uusi että vanha - se on tehtyt vuosikymmeniä viskiä pääasiassa blendeihin ja nyt lähihistoriassa se on tullut mukaan Single Maltien monipuoliseen maahan ja ensimmäiset pullot ilmestyvät myös Alkoihin lähiaikoina. Maistuva, perushyvä viski. Tätä pitää maistaa uudestaan vähän rauhallisemassa ympäristössä.

Highland Parkin setup oli näyttävä.

Uisgen ensimmäinen pihvi, jonka tiesin haluavani ehdottomasti maistaa. Se on tietysti Octomore ja tässä tapauksessa 6-vuotias yhden tynnyrin pullote. Huikea kokemus, jossa yhdistyi Octomoren luonteenomainen väkevä turvesavu ja maku hyvin öljyiseen kokemukseen. Dramfoolin perustaja jutteli , tätä kehuessani, että hänen kauttaan voisi hankkia vaikka oman Octomoren tynnyrin jos pullo ei riitä.. Tämä viski jäi mieleen. 


Eikä Octomore ollut ainoa loistava Dramfoolin pulloista. Port Charlotte 15yo Single Cask on myös voittaja. Erittäin upea Port Charlotte vanhempana kuin koskaan - tämä tynnyri on alkupään PC tuotantoa ja 15 vuoden ikääntyminen on ollut makua lisäävä prosessi. Öljyisyys on tässäkin vahvasti läsnä, viski on muhkea, maukas, miedon savuinen/turpeinen ja jälkimaku - se on erittäin pitkä.



Port Charloten jälkeen piti vähän nollata makumaailmaa, Redbreast Lustau maistui yllättäen äskeisen kokemuksen jälkeen hyvältä. Erittäin positiivinen kokemus. 21-vuotias voittaja jäi maistettavaksi toiseen kertaan.

Jamesonin maistaminen ei ollut suunnitelmissa, mutta kuitenkin siihen päätyi kun keskusteli heidän edustajan kanssa. Crested oli positiivinen kokemus. Viski puraiseekin alussa aika ärhäkästi mutta pehmenee nopeasti ja lopputulos on miellyttävä. Jälkimaku on lyhyt, mutta tämä toimisi hyvin illanistujaisissa - helppo mutta viski.
 Seuraavaksi suuntana oli Suomen tarjonta ja Valamon 6-vuotias. Hyvin heidän viski kehittyy, vaikka tässä itselle tuli sellaisia makumielleyhtymiä jotka eivät liity viskiin mitenkään. Hämmentävää, mutta odottelen tämänkin kanssa toista maistelukertaa. Kirkkoviinikyspytetty Valamo on erittäin mainio kokemus sen sijaan - monipuolinen, tuhti ja maukas. 


Uisgeessa näkyi myös tuttuja Turusta!


Vihdoin oli aika päästä Bowmore-maisteluun. Listalla oli 15yo, Vaulta Edition 1, Tempest V, Devil's Cask II ja 25yo. Mahtava sarja viskejä. Vaultin suolaisuus miellyttää edelleen, Tempest maistui mainolle myrskylle mutta voitoin vei Devil's Cask II. 25yo Bowmore on myös mahtava ja täyteläinen viski, mutta Devil's Caskin intensiteetti ja maun pirullinen kokonaisuus kruunasi illan.




Bowmore-maistelun jälkeen silmiin osui Octomoren 8.4. Ei pettänyt odotuksia, vaikkei ihan samaan pääse kuin Dramfoolin 6yo. Octomoret on vain hyviä omassa suussa.

Writer's tears toimi hyvin Octomoren jälkeen makujen nollaaja. Maistuikin vielä. Yllättävän hyvä irkkuviski jota voisi maistaa toistekin!


Teerenpelin Savu tuli maistettua viime vuonna. Tynnyrivahva Savu on monta luokkaa miedompaansa parempi versio. Jälleen yksi Teerenpeli mikä nousi listalle "tätä on maistettava uudestaankin".


Kilchoman Loch Gorm 2018. On se vaan hyvä.  Itse olen pitänyt eniten Gormin ensimmäisestä versiosta, mutta tämä 2018 versio kisaa sen kanssa aika tiukasti paremmuudesta.

Devil's Cask III löytyi maistettavaksi. Toimi tässäkin vaiheessa - mahtavan pirullinen maku tässäkin versiossa!



Port Charlotte 10yo versio 3 maistui Port Charlottelta. Devil's Caskin jälkeen ei ollut parhaassa paikassa eikä pärjää 15yo Single Cask serkulleen mutta ehdottomasti Port Charlotte jota pitäisi maistattaa muillakin. Pidän tästä suunnasta mihin PC on menossa.

Springbank 9yo poikkesi hyvin paljon muista Springbankeista mitä on tullut maistettua aiemmin. Ei huono lainkaan tämäkään.


Mitä olisikaan viskimessut ilman absinttia? Maistuuhan nämä edelleen. 

Kokonaisuutena ilta oli monipuolinen ja maistuva. Illan parhaiksi itselle jäi Octomoren ja Port Charlotten Single Caskit sekä Devil's Cask II & III. Nuo osuvat omaan maailmaani parhaiten juuri itseä puhuttelevien elämysten kautta: savua, turvetta, nokea ja ölyisen monipuolista tuhtia makua joka ei lopu kesken.

Saturday, September 29, 2018

Viski syysiltana

Syysillat ja viskit ovat lyömätön yhdistelmä. Kuumalla kesälläkin tuli viskejä maisteltua, mutta iltojen alkaessa hämärtää elokuussa ja myrskyjen noustessa syyskuussa ne viskit saavat ihan uuden syvyyden tarinoissaan. Aberlourin A'bunadh, tynnyrivahvuinen Bowmore tai Laphroaig - ne vasta toimivia ovatkin tuulen ulvoessa ja puiden heiluessa.

Tunnelma tosin on hiukan erilainen kuin edellisenä syksynä. Syvän metsän ja lähes erämaan hiljaisuuden sijaan ympärillä tervehtivät kaupungin valot ja äänet. Myrskytkään eivät tunnu yhtä voimallisilta. Vaikka tuo vaikuttaakin vähän ympärillä olevaan tunnelmaan, itse päätähti - viski - vie kuitenkin mukanaan eri tarinoihin. Highland Parkin viikinkiteema auttaa heittäytymään lohikääremlaivan retkiin, vaikkei se itse makuun suoraan vaikutakaan. Ardbegin kelttisyys, Lagavulinin aatelisuus ja Bowmoren merihenkisyys luovat omat puitteet matkoille jos niille antaa hiukan tilaa. Viskit ovat kuitenkin aina retki ja elämys, jossa pelkkä lasista maistelu ja nuottien luettelu tuntuu helposti ohuelta itselle. Hyvän tarinan ja seuran kanssa tilaisuus on enemmän kuin viski komponenttiensa summa.

Hauskaa tässä muutoksessa on ollut pääsy mukaan aktiiviseen viskiympäristöön. Maisteluita olisi tarjolla enemmän kuin pystyy paikalle itsensä järjestämään. Seura ottaa tulokkaat vastaan lämpimästi - onhan tässä yhteinen harrastus ja intohimokin yhdistämässä. Ei se merkitsemätön polku aina johda rotkoon, tässä on päässyt matkalle josta paljastuu ihan uusia nähtävyyksiä ja elämyksiä.

Maistellaan viskejä, nautitaan hetkistä! Kuuluisan, aivan helkutin hyvän, kotimaisen viskigurun sanonta keväältä vapaasti muistaen: ei ole väärää tapaa nauttia viskiä!

Ja mitä lasissa kirvoitti näin sykyllä tämän? Blackadder Peat Reek 2014 vei ajatukset syksyiseen myrskyyn meren rannalla, kalliolle joka ottaa tyrskyt vastaan vuosisadasta toiseen. Merituulen mukana tulee kytevää hiillosta, savun pölähdyksiä, turpeista riuttaa (nimen mukaisesti) ja öljyisen makeaa tammea joka vanilijana jää katselemaan kun myrsky tyyntyy ja jäljelle jää lämmittävä nuotio. Mahtava viski, jonka mieluusti maistelee ilman vesilisiä. 

Saturday, March 10, 2018

Turku Craft Beer Festival 9. - 10.3.2018



Turku on osoittautunut hyväksi paikaksi asua oman viskiharrastukseni kannalta. Vaikka vielä pitkään en ole Suomen vanhassa pääkaupungissa asunutkaan, on täällä ollessa tullut osallistuttua jo pariin tastingiin (Highland Park ja Laphroaig) ja pari seuraavaa on myös kalenterissa odottamassa. Eilen sai ensi-iltansa Turun ensimmäinen olut- ja viskifestivaali Turku Craft Beer Festival, joten tulihan siellä käytyä. Tapahtuman sivut Facebookissa: https://www.facebook.com/events/130246304308950/?event_time_id=130246314308949


Viskien ja muutamien oluiden lisäksi parhaita hetkiä olivat turinatuokiot eri maahantuojien, ambassadorien, esittelijöiden, Suomen pioneerien, satunnaiskohtaamisten ja vanhojen sekä uusien tuttujen kanssa. Oli hauska kuulla tarinoita tuotteiden ja viskien takana jotka toivat lisää eloa näihin lasipullojen elämänvesiin.


Avauksena, toisen viskiharrastajan esimerkkiä seuraten, tuli kokeiltua miltä vähän erilainen Glenfiddich maistuisi pitkästä aikaa omassa suussa. Rommiviimeistely on mainio lisä, ja toi paljon lisää ulottuvuutta - ja samalla varsinainen 'Fiddich jäi taaemmaksi. Helppo maistella, toimisi sarjassa alkupäässä, mutta jälkimaku jää ontoksi. 




Balvenie 25yo Single Barrel piti testata myös. Balveniet jäävät minulle helposti liian kepeiksi eikä tämä ollut poikkeus. Ei tämä pahaa ole, kaukana siitä, mutta hintaansa nähden odotukset olivat korkealla. Messuhinta oli kuitenkin ystävällinen joten tätä testasi ihan mielellään. Oikealla alustuksella, oikeassa paikassa hyvällä tarinalla varmasti toimii paremmin - ja tynnyrit ovat kuitenkin aina omanlaisiaan.



Viimeinen illan Balvenie lasissani oli myös Single Barrel sarjaa, mutta 15 vuotias joka oli kypsytetty ex-sherrytynnyrissä (Oloroso). Tässä oli jo enemmän intensiteettiä ja makua, erityisesti jälkimaku (tärkeä osa maistelussa!) hiipui hitaammin ja säilytti runsaan olemuksen miellyttävästi.

Ardbegit - vanha tuttavuuteni - olivat myös paikalla. Uusi An Oa on Alkossa jo tilattavissa alle 80€ hintaan. An Oa tuo savun, nimenomaan nokisen savun, hienosti esille. Kuivaa, likaistakin mutta osuu juuri minun makuhermoon hyvin. Maku säilyy ja luo tarinoita. Ei ole yhtä runsas kuin Uige tai Corry, mutta testauksen arvoinen. Corry on aina Corry - muistaa vain ettei käy uimasilla siellä. 



Glenmorangiet tuppaavat jäädä itsellä vähän paitsioon - aina siihen asti kun sen 18o versiosta kaataa dramin lasiin ja maistaa sitä. Ei huono viski lainkaan. Nectar D'Or on viimeistelty Sauternes-tynnyreistä (kuten vaikka Octomore 4.2. Comus) ja edelleen pidän sen makeasta vaikutuksesta. Lämmin, laaja, pehmeä ja pitkään maistuva kokonaisuus.



Pääsin maistamaan myös uutta Old Buck-viskiä, joka on pullotettu vasta viikkoja sitten. 7-vuotta kypsynyt viski jota tehdään hyvin pieniä eriä Beer Huntersilla Porissa. Tislaajan (Suomessa alan pioneeri!) tuli turistua hyvä tovi ja todettua yhteinen mieltymys Kilchomanin viskeihin siinä samalla. Mutta tämä Old Buck (48.x% vahvuus) makukokemuksena. Sanotaanko varovaisesti niin, että tämä oli yksi parhaista kokemuksista eilen. Intensiivinen, monipuolinen ja pitkään maistuva kokemus! Tässä on viski, joka saa vielä aikaan tarinoita. 


Aberlour A'bundah on ollut lasissa aiemminkin, mutta reilut 20 batchia takaperin. Eilen lasissa oli batchia numero 58 (59 taitaa olla jo kaupossa). Tässä oli samanlainen fiilis kuin ensimmäisessä A'bundahissani. Kuivaa sherryä ja paljon, mutta hyvällä sydämellä jolloin kokemus maistui jopa Old Buckin jälkeen (tai sen ansiosta?). Jos erikoiset ja ylitsevuotavat makuelämykset ei savuisella puolella kiinnostavat: kokeilkaa ihmeessä.


Aberlourin jälkeen ei ollut toivoakaan siitä, että maistaisi jotain hetkeen. Makuja nollasi vähän 12 vuotias Redbreast ja sen jälkeen 15 vuotias Redbrest saikin aikaan jo miellyttäviä kokemuksia. Tällä tiskillä viihdyin pitkään juttelemassa Jamesonin Suomen ambassadorin kanssa - samalla sain kuulla tarinaa Redbreastista ja kieltämättä tarinoidessa 15 vuotias maistui entistä paremmalta. Mukava jälkimaku ja voisi hyvin olla verrokkina & kontrastina viskinmaistelussa. 


Ja kun Jameson Ambassador puhuu, ei auttanut kuin maistaa vielä Jamesoniakin. Pienen arpomisen jälkeen päädyin vähemmän stilisoituun Jamesoniin: Distiller's Safe. Redbrestien jälkeen toimi ihan hyvin, siinä oli hyvä mailan lapanousu, joka kyllä suli pois aika nopeasti. Mistä pidin oli intensiivisyys, jälkimaku ei jäänyt kummittelemaan.

Teerenpeli on aloittanut etikettityylin vaihtotalkoot. Kasken klassinen tyyli on vaihtunut modernimpaan, ja vaikka vähän kaskenroihua ehkä kaipaan ei tuo näytä hassummalta. Teerenpelin Savu (belgialaisia maltaita, jatkossa brittimaltaat (ei skotti)) aloitti aika mitäänsanomattomasti. Siinä edustajan kanssa jutellessa tuli kuitenkin huomattua että parin suullisen jälkeen savuinen jälkimaku jäi pitkäksi aikaa, ja miellyttävästi, kytemään. Kerrankin savuinen Teerenpeli, vaikka viski kaipaisikin lisää runkoa ympärilleen niin jälkisavu (savusauna) on hyvä. Ja hinnankin pitäisi Alkossa asettua vaihteeksi houkuttelevaan osastoon (tosin jos tekisi vertailuhinnan 0,7 pullon mukaan hinta nousisi kisaamaan about Ardbeg 10 - An Oan kanssa ). Toivottavasti Teerenpeli alkaisi pullottamaan viskejään myös desin pikkupulloihin - näistä tulisi useampaa maistettua.



Kyrö ei millään antanut maistaa heidän lauantain maisteluun varattua ruisviskiään, mutta ymmärrän kyllä että maisteluun osallistuvat ovat etusijalla. Olisi ollut mukava tehdä vähän verrokkia siihen pulloon joka meillä Kyröstä on tynnyriosakkuuden kautta. Sen sijaan maistoin heidän uutta Dark Rye Bitteriä ja ... maistui. Napue ja tuo Bitter ammentavat suomalaisesta niittymaisemasta yrttejä seokseensa ja sen huomaa kyllä makukokonaisuudessa. Suosittelen testaamaan jos Kyrön tuotteet kiinnostavat ja Bitterit ei ole inhokkeja.


Scapa jäi vähän väliviskin rooliin illalla. Ihan ok, kohtuuleveä mutta helpon oloinen Orkneyläinen josta ei jäänyt pidempää jälkimakua. Maistelussa voisi olla mukana tuomassa kontrastia, mutta ei synnytä suurta tarinaa makuprofiilinsa pohjalta. Orkneyn tarinat ovatkin sitten oma lukunsa. 


Tullamore Dew:n kanssa sain mahdollisuuden (Kiitos!) tutustua siihen vähän uudesta vinkkelistä: pääsin maistamaan sen komponentit, joista viski loppujen lopuksi sekoitetaan ja perusversio laimennetaan. Komponentit olivat intensiivisiä (tynnyrivahvoja) ja hämmentävästi Single Grain teki niistä minuun erityisen vaikutuksen olemukseltaan. Näitä komponenttia voisi olla maisteluissa mukana useamminkin. Single Malt tuo Tullamoreen leveyttä ja arvokkuutta, kun taas Potstill pitää huolen ärhäkkyydestä. Tullamore Dew Phoenix on tynnyrivahvana versio, jonka tarina pohjautuu ensimäiseen lento-onnettomuuteen joka poltti koko Tullamoren pikkukylän vuonna 1785 ja kylä rakennettiin uudestaan tuhkasta. Jonka vuoksi Feenix, jonka maistoi komponenttien jälkeenkin. Viski on vahvaa, intensiivistä ja siinä oli ihan mukava jälkimakukin. Ei olisi hassumpi lisä maisteluihin tämäkään.


Kovin montaa henkilökuvaa en ottanut, mutta täytyihän Tullamore Dewn jälkeen Jyri ikuistaa. Kannattaa tätä kaveria jututtaa, jos haluaa kuulla mm Balveniesta ja Tullamoresta enemmänkin.


Lopuksi vielä jokunen fiilistelevä yksityiskohta messuilta






Hyllystä pääsi maistamaan paria Laddieta, Port Charloten ja muutaman Octomoren


Hienot taskumatit Balveniella!