Adelphi Glenrothes 2007 6 years old Powerstrike

A friend of mine, who "for some weird reason" knows that I especially like drams that cause a impact and a tale, gave me a sample of something.. powerful. Adelphi bottling, which already sounds good, of 6 years old Glenrothes. Ok, that sounds young but there has been plenty of good young drams on my path earlier. Sherry maturing, well I am not always a fan of these but there has been great experiences. The Strength is 67.4%. Ok, now he got my attention. I have only once tasted a whisky that was stronger than this one (Old Buck, Finnish 69% bottling), but I yet and actually like the idea. A lot. Let’s push the envelope and lean on the barrel! Here we go.
At the first try, I sense a strong presence in the forc..air: lots of oil and sherry. The scent is not bad, nor too strong for me. I kinda like that power level with the rich sherry notes. All I can get out is the sherry fruits and oaken barrel. What I can tell already is that this dram is fun and mad. Just what you need to get your brainwaves to the new phase!

The palate is, for a few seconds, smooth and soft until it really starts powering up. After a short time it just keeps on rising and rising, producing a exploding result at the end. The sherry.. is more at the background, but the massive feel good experience emerges in the aftermath. This is not complex. This is a huge iron mace hit on your face.. You just laugh and ask for the second shot! This is stuff that can melt your bad mood and make you laugh hysterically and smile with a cunning twist. There are tales hidden here, tales that has been told and tales that would have not been told if you were drinking just water instead of this essence of life.

This is not for those who want a easy whisky, what you want to analyze and where you can find numerous notes and angles. This is a big block of stone thrown at you. With a catapult. You either choose to experience the hit, or you run away. Sherry… it is good in this one, because without a sherry there would not be that much remains left - after you were at the fireball bombarment  pinpoint.

I recommend to anyone who wants to test their limits! Just one thing: enjoy this one in careful, small sips and you can prolong the trail – don’t just wander off the cliff by drinking this bottoms up!
The finish will last for a while, so you can start telling your tale and swap thoughts with your friends.

Breath of Speyside 18YO – Attack of the NinetyOneBomb

“Come – my friends – let’s get our mounts and hunt for an adventure! To the glory! To the pages of legends!”

Those were most likely words of some knights and intrepid fortune-seekers in past centuries. They did seek to become legends, to become center of tales that were unfolded carefully in taverns from the east to the west coast, where roaring waves of deep sea crashed sharp rocks on shallow, treacherous, waters.  They were bold and daring, dashing and charming. In the fight, they laughed at the dark robed man wielding a scythe. And thus they fell. One each time, until the last man realized they will be forgotten. No one would tell their tales, no one would sing about their deeds and victories. They would not even be a star in the winter night sky. No, they were light those mystical Northern Lights and vanish as silently and quickly as they emerged.  He rode to the undiscovered countries. Far away lands, that were only haunted by vicious men wearing kilts and wielding trunks of trees. There he wandered and found a place where to hide their secrets and treasures, and where to write some stories. It is there, where he teach those savage warriors something that would make the land famous. In the last night he was imprinted to the big books of history, when the wildest tribe chose to take his name to honor the dram he created, Speyside.

The story may be a slightly different in today’s history books but something remained for us to taste. The famous house of Adelphi wields many secrets. One of their mysterious drams is called the Breath of Speyside. Nobody knows, how it is created or from what it is created, but there are whispers in shady corners of those-not-that-reputable taverns. Not a big surprise, but I did stay away from them. So all I know is, that ‘The Breath’ is 18 years old. Distilled 1991 and bottled 2009. The Drampower is nice, 54.2%, which makes it a very interesting cap. The stories and the color tell that some kind of ex-sherry barrels were involved, but the actual enchantment cask has the code 5145 imprinted on it with ancient letters. Probably there are some 600 (full size, not a baby bottle like this one) bottles in the world. A big cask, I take it.

The dram itself. The color is deep and dark. The oil is stubborn and beautiful. The nose is overwhelmed with sherry and a hint of old knight’s gauntlet slapping your cheek with a mighty force. Promising.

First mouthful burns with sherry and .. strong sherry. It is a sherry bomb, that’s what rushes through my unprotected mind. I knew it would be. I should have known. But yet, it strikes deep, dodging all of my defenses.  A bit more careful approach is needed and that’s when you start to find some of the magic. I find myself missing the smoke and peat, however. Fruits, sweetness and even some chocolate is present when you taste it carefully. There is no tale, there is but a everlasting thunder of sherry drums that echo through ages and planes.

What remains, is the taste of.. sherry. Dryness and bitter ending. This is not a aftertaste I enjoy, I must admit. Usually I like Breath of XXX but I must admit this is an exception that confirms the rule.

Once you empty your glass, and choose not take water on top of this and wait. I kept on writing this story and waited. The taste do remains for a long time, but what is better – it changes. It burns, it boils, but it does change for the better. There are burned fruits, fried sugar and melted chocolate. There are remains of sherry, slightly readjusted with a flame-thrower or a sherry-seeking missile. But I do like the feeling, the taste in my mouth. Perhaps my advice is, in case you have similar receptors than I have, to drink this rather quickly, and enjoy the afterglow. Slainté!

Adelphi Caol Ila 2001 11 YO Single Cask #303802

The fierceness of the moment when heavy cavalry clash arms and draw blood. In that instant the life is eternal, time is frozen and you can only imagine from the observer’s point that what is going on. What they think. Is there any time to even raise one thought? You only see helmets, shining metal, hear the screams and yells, the thunder of feet and clinking of armors. Loud strikes, fearful faces, violence, blood, crashing bones, cries of help. And nothing will help. You will push your mind away, strike again and not to think at all. You either survive, or not. There is nothing you can do about it – except that you fight.
Later on, after the charge you will face mixed up rows. Individual duels, that have no honor or option to yield. You fight, but you think. The initial dragon rage is gone, it is much more cunning and intelligent now. You seek for weak moments, and try not to reveal any to your opponent. You think that you might survive, but you should not. You fight, but not under the rage of the world. You fight now, because this is what you love.
Once the battle ends, you stand in a knoll over the battlefield. Surrounded by dead enemies. There is a sweet moment of victory, and all that fire melts away. You smile. You are alive. Just for this moment, it was necessary to through the battle and all earlier phases. It always smells so good.
That is the nose tale of Adelphi’s 2001 Caol Ila, which is 11 years old and has been matured in a refill sherry hogshead and finally bottled 2013. Only 280 of these knights exist. 60.6% tells that they are cask strength, tested and strong warriors. 
The taste burns like a moment inside the battle. It boils your mind, burns your tongue and yet you love every moment of it. Striking again, looking for a moment, opportunity, when you down your foe and again you yell our your battle cry, war face scaring the young squire away.
The taste is great. It lets you walk on the battlefield, feeling the heat and the rage and in a instant you are looking it from the high cliff, feeling the breeze and seeing only a playfield where you can move the pawns into a new position. You want their king surrounded. There is a lots of magic here, dark forces, that will make it easier. But that would be cheating, and this dram is not a nonsense. It is intense, powerful, raging bull that will take you to a land of experiences you have not encountered before. This is something, that you can tell tales over it, and give a tasting a brand new dimension.

Adelphi’s Breath of the Isles 15YO 1995

Askeleet suuntaavat kulmalta kulmalle. Vanhojen rakennusten kivet tuntuvat soittavan omaa nuottiaan kun riivattu tuuli vonkuu seinien välissä. Rankkasade lähestyy pysäyttämättömänä rintamana ja lakaisee tieltään kaiken vankkaa miestä pienemmän. Pimeydessä tummat haamut liitelevät talosta toiseen, kanniskelen käsissään satoja vuosia vanhoja mukeja samalla suojaten niitä aineettomilla henkäyksillään. Sade taipuu niiden edestä kääntyen kohti arvaamatonta kulkijaa. Vanha kylä korkeilla kukkuloilla, eristyksissä loppumattoman meren keskellä ei anna minkään häiritä rauhaansa.

Adelphi’s Breath of the Isles on löytynyt juuri tuolta. Paikasta jonka nimeä ei kukaan enää muista, eikä kukaan elävä pysty lausumaan. Siinä on vangittuna vuosisatojen (ainakin 15 vuoden) tuulet, komeettojen pyrstöjen läpikuultava kauneus,meren raivo, öljyisten lamppujen tuli sekä kallion järkähtämättömyys. Vain uskaliaimmat voivat tunkeutua ikuisen sateen saarelle, uhmaamaan loitsua ja pirullista mieltä, koluamaan nokisia kiviä, tulisijoja ja piileskelemään muilta etsijöiltä. Lopuksi on vielä löydettävä tuota elämän jaloa vettä, juomaa joka saa mielen sykkimään ja sydämen riemuitsemaan.

Tynnyreitä ei juuri ole löytynyt, tämäkin pieni salattu pullo on vain yhden tynnyrin tuotoksia. Siihen oli kaiverrettu numerosarja 1792. Lieneekö se vuosi jolloin tynnyri on valmistettu, löydetty vaiko jotain aivan muuta?

Tuoksuun on taottu useita ulottuvuuksia. Lieneekö tynnyri matkannut Sigilin lukemattomien porttien kautta astraalin aaveiden kannattelemana? Savua, maustetta, tuulta ja unohdettuja tunteita.

Makuun on sen sijaan kudottu kiinni tuulta, taistelua, kuolevista käsistä revittyjä mausteita, jättien sotahuutoja ja seireenien laulua. Ensin tämä lyö sotavasaralla niin että vasaraan tulee lommoja, sen jälkeen merenneidot vievät mukanaan syvyyksiin joista vain Venuksen kirkas kajo ohjastaa ulos! Tässä on samalla mukana menneisyyttä ja tulevaisuutta, mutta nykyisyys on taidettu kadottaa. Vähitellen sotavasara väsyy lyömiseen ja jäljelle jää miellyttävä euforia joka valtaa uskaliaan. Ehdottomasti täynnä tunnetta ja mielikuvitusta! Mietin vain, jos tämän kaverina olisivat loput 244 pulloa.. muuttuisivat ne eläväksi?

Uniin on tämän maistamisen jälkeen tarttunut kummallisia symboleja. Keskellä yöllä herätessäni hikisenä, peloissani, olen joutunut kirjoittamaan ylös tavuja ja koodeja: Ker, iS, 58, Ta%, L. Ehkä tämäkin koodi aukeaa vielä jonain päivänä. Siihen saakka tätä maistelee vielä uudestaan, kun haluaa paeta saarten kummalliseen maailmaan!

Adelphi Breath of Islay 13 years– savuinen henkäys salatuilta mailta

 

Metsä tuntematon erämaassa, jota pitkin askel taittaa matkaa. Polut piilossa, mitä lienee niiden takana makaa. Näillä mailla asuu noita, joka on salaisuudet kadottanut. Pulppuava lähde ei sammuta janoa, vaan lisää vain kullan himoa. Vaikka mieli tekisi kerätä maasta asioita, on ehkä parempi jättää ne sijoilleen jonne joku aikanaan on ne hävittänyt. Täällä etelä muuttuu pohjoiseksi, itä länneksi. Paistaako nyt kuu vai aurinko, metsä sen ehkä tietäisi.

Adelphi Breath Islay on salattujen taikojen tuotoksena syntynyt viski. Iältään 13 vuotias, mutta luonteeltaan vahva (56.6%) ja väkevä. Siinä asuu sisu ja savu, ei murru mutta taittuu jos on aivan pakko.

Adelphilta voi odottaa laadukasta elämän mysteeristä vettä, eikä tämä suinkaan ole poikkeus siinä. Yhdestä tynnyristä (#5873) on tehty 291 pulloa tätä viskiä. Tislaamo on salattu. Käsi viskitynnyrin päällä on valat karmeat vannottu ettei näitä saloja tai kaavoja paljasteta ulkopuolisille. Nurkissa kuiskailtiin että kolmentoista vuoden aikana tämä aine olisi maannut ja kypsynyt harvinaisessa uudelleentäytetyssä eurooppalaisessa tammitynnyrissä jossa olisi aiemmin ollut, jos vakoojat eivät seonneet inkvisiittoreiden käsittelyssä, Oloroso sherryä kaukaa lämpimämmistä maista. Kuolemanpelosta kankeat sormet kirjoittivat viimeisillään mystisiä sanoja, joita vain harvat ymmärtävät: “a rare refill European oak, ex-sherry (probably Oloroso) hogshead”. Muutamat kuolemaapelkäämättömät tahot ovat kuitenkin paljastaneet mahdollisia tavuja, joita tämän alkuperään liitetään. vul. ga. in. la. En tohdi niitä kasata, vaikka ne olisivatkin oikeassa. Näistä pulloista ei yleensä puhuta, ja vielä harvemmin niitä maistetaan. Pieni lasipullo kuitenkin sisälsi tätä taikajuomaa sen verran, että lensin sen voimin kauas tuntureiden yläpuolelle ja maistoin mystiset maut huulillani.

Väri. Sen mitä ehdin havaitsemaan, väri oli upean meripihkainen. Kultaa, kuparia, muinaisia riimuja. Öljyt piirsivät upean syvänmerenhelmisen nauhan lasin pintaan, ennen muuttumistaan vaelteleviksi revontuliksi ja säkenöiviksi kuuneidon surun pisaroiksi jotka valuvat pitkin yötaivaan näkymätöntä pintaa.

Tuoksu. Se oli kuin paratiisi joka muuttui todeksi. Vai avasiko se portin johonkin unohdettuun, jossa kävin hetkellisesti. Meri, savu, jyhkeät aallot, kumisevat kalliot. Myrsky ja tyyni samassa veneessä. Hiekkaranta ja armoton rakkalouhikko paljaiden jalkojen alla. Öljyinen, raikas, monimuotoinen ja kuten seireenien laulu – koukutti kerrasta. Katosin.

Ensimmäinen suullinen. Vahva, väkevä, kaiken tieltään polttava ja tuhoava. Kiiltokuva särkyi tuhansiksi kimmeltäviksi palasiksi ja sen takaa hyökkäsi muinainen noita, joka repii tiensä läpi sotilaiden rivistöjen ilman että kukaan pystyy nostamaan keihästä vastustaakseen. Jäljelle jäi savuava vana, joka tuoksui kadotettujen niittyjen monipuolisuutta ja makeutta. Tuli hiipui kytemään ja öljyinen savu valesi ympäristöön mustana ja vahvana. Tässä kulminoituivat vahvuus, väkevyys ja ehdottomuus joka väänsi ajan kulkemaan samalla hetkellä jokaiseen eri suuntaan.

Toinen suullinen. Noita pahimmat loitsut kuluttaneena joutui antautumaan taistelemaan säkenöivin silmin. Ei lannistettuna, mutta savuisena kuin kytevä kokko Juhannuksena. Makeus valloitti alaa ja paljasti alta uusia ulottuvuuksia jos niihin olisi uskaltanut heittäytyä.

Tämä on kuin Islayn alkuaine ja lohikäärme yhdistettynä elävään Gigermäiseen veistokseen. Helppo ei kuulu tähän yhdistettäviin adjektiiveihin. Repivyydessä ei kuitenkaan olla Octomore 4.1 –tasolla, mutta tämä onkin jotain aivan erilaista. Erinomainen mystinen viski, joka vaatii satoja taisteluja käyneen ritarin vastaansa jotta seurauksena ei olisi täydellinen musertuminen. Juuri sopiva, tunteita ja lennokkaita ajatuksia herättävä juoma minulle!