Friday, March 16, 2012

The Single Malts of Scotland: Laphroaig 13 single cask

Laavun pystytyksessä menee aikansa, tuulen tuivertaessa ja tehdessä kylmästä ilmasta vieläkin hyisempää. Revontulet räiskyvät ja valaisevat taivasta. Pari keloa on raahattu lähelle ja toisesta niistä nakutetaan samalla rakovalkeaa. Havuja levitetään paksulti ja niiden päälle heitetään vielä makuualuset. Savu tupsahtelee vähitellen keloista ja antaa toivoa siitä, että vähitellen voi levätä lämmössä. Ensin kuitenkin on syytä kaivaa kuksat esiin ja napata pari napollista lämmittävää juomaa.

20111231154517-IMG_9555_small

Single Malts of Scotland on jälleen yksi ‘sarja’, joka tuottaa loistavia pulloja eri tislaamoiden tynnyreistä. Tämä  yksilö on Laphroaigia, joka on kypsytetty Hogsheadissa. Siitä on saatu 280 pulloa viskiä, joka on alkujaan vuoden 1996 Laphroaigia. Lopputulos on pullotettu 46% vahvuisena.

Tuoksusta käy jo ilmi, että SMS on tehnyt loistavan valinnan tynnyrin suhteen. Savu ja tammi ovat hyvin tasapainoisesti esillä ja lupaavat odottaa hyvää maistelukokemusta. Laphroaigin tuoksu on jäljellä edelleen, mutta vähemmän pistävänä kuin normaalisti. Onhan tässä 3 vuotta enemmän ikääkin.

Maistaminen onkin hiukan haastavampaa, koska kirjoitin juuri kahdesta muusta viskistä artikkelit. Eli tämä on jo kolmas maku suussa lyhyen ajan sisään. Maku ei ole niin vahva kuin perusversiossa, mutta sen sijaan monimuotoisempi, monivivahteisempi, syvempi ja myös hiukan leveämpi. Tämä ei hyökkää kasvoille vaan sen sijaan tulee paikalle väijyen ja kierrellen, pysyen alkuun hiukan piilossa ennen kuin paljastaa itsensä. Tammi maistuu tässäkin vahvasti ja tässä mennään makuasiaan onko sitä liikaa vai ei. Lopputulos ei ole ihan tasapainoinen, mutta arvoituksellinen ja asenteikas. Voisin sanoa että tässä viskissä on luonnetta hyvinkin paljon, ja on ehkä sääli että tämä on pullotettu niin laimeaksi.

Jälkimaku on kohtuullinen mukava. Paljon on seassa tammen karkeutta, mutta Laphroaig tulee vahvemmin esille kuin aikaisemmin maistelun aikana. Jälkituoksussa lasissa on myös hyvin havaittavissa mistä viskistä ja tislaamosta tässä on oikein kyse.

Sunday, March 11, 2012

Caol Ila the Distillers Edition 1993 – Merisavua aalloilla

Nuotio pohjoisen joen rannassa, tuli käryämässä nuotiossa. Jäiset riitteet kimaltelevat heikon valon kajeen vaikutuksesta, takkahärkä kodan lähistöllä heiluttaa päätään ja jatkaa syömistään. Ympärillä hiljaisuus, pilvet ovat kadonneet ja se lupaa kylmää yötä. Mahdollisesti myös revontulien leikkiä. Aika laittaa kalat paistumaan pannulle.

20111231154152-IMG_9549_small

Moscatel-viinissä viimeistelty Caol Ila (43%) kuuluu jokavuotiseen sarjaan Distillers Editioneita joita tehdään useammistakin viskeistä. Useimmiten vastaan tulee Caol Ilan tai Lagavulinin DE:t kun Oikean Saaren juomista puhutaan. Caol Ila on pohjallakin hyvin tyylikäs viski, ja näin oikein sopiva DE käsittelyyn. Pullossa on kovasti erilaisia merkintöjä, jotka on selitetty pahvilaatikon kyljessä – mitään käytännön vaikutusta näillä makuun ei ole kun ovat hyvin geneerisiä ja enemmänkin niillä yritetään nostaa pullon arvoa. Pääasia on kuitenkin juoma, ja DE juomissa vuosikerroilla on merkitystä. Jotkut nousevat lähes legendaarisiksi, jotkut jäävät edullisemmiksi. Caol Ilan osalta itseltäni on vielä kokemusta vain vuoden 1993 DE versiosta.

Tuoksussa on paljon Caol Ilaa, eli merellistä savua on havaittavissa. Karuutta löytyy, kuten myös luonnetta. Tuoksu ei ole kuitenkaan pistävä, vaan antaa lupausta pehmeydestä. Viinin makeus on havaittavissa. Hyvin tyylikkään oloinen, kuten osasin odottaakin.

Maussa Moscatel-viimeistely tuntuu jo paljon enemmän. Elämän vesi on hyvin pehmeää ja notkean oloista suussa. Poltetta on, mutta hyvällä tavalla ja sopii oikein hyvin saaristolaisviskiin. Viini tuo tähän makeutta ja monimuotoisuutta. Eroaa selkeästi perus Caol Ilasta. Se on sitten makuasia kummasta pitää enemmän: pehmeydestä vai luonteesta. Öljyt lasissa valuvat kivasti, maisteluiden jälkeen erityisesti. Makeutta löytyy enemmän ja enemmän ja samalla tästä viskistä tulee pehmeämmän oloinen. Tätä kelpaa hyvin tarjota esim perus Lagavulinin sijaan. Savua ei ole niin paljoa, mutta tämä on monipuolisempi, syvällisempi. Ja vähän löytyy mausteitakin.

Jälkimaku säilyy kohtalaisesti suussa. Jälkituoksu lasissa sen sijaan on mainio. Savua, turvetta, merta. Laittaa miettimään minkälaista olisi katsella talvimyrskyä jäämerellä – mökin suojista, lämpimästä. Tämä viski ei yritä olla karu, tai tyly. Sen sijaan tyylikkäämpi, mukavuudenhaluisempi, filosofisempi. Suosittelen maistamaan, jos Caol Ila tai Lagavulin miellyttää.