Caol Ila 15YO Old Malt Cask – savuisen metsän kasvatti

Labyrintti vangitsee kehon ja mielen. Se pakottaa juoksemaan paniikissa, kompastelemaan ja kompuroimaan kauhussa. Loputtomat käännökset, mielen sekoittavat kuvatukset. Valoa lepattaa soihduista, öljyinen tuli ja savu työntää polvien varaan, keuhkojen ja veren huutaessa happea. Kontaten kohti pientä tuulenvirettä, ahnaasti imettyä viileää ilmaa. Kaiken painostavuuden tieltä löytyy luukku josta oikotie ja jyrkät portaat laahustavat ylös. Ylös. Ylös. Kunnes kuu ohjastaa lopuksi ulos, tähtien keskelle. Katsomaan komeettaa joka jyrää pitkin taivasta majesteettisen hitaasti. Pitkä häntä huiskii itää ja länttä tasaisesti, puolueettomasti. Korkealla vuorella maailma levittäytyy jalkoihisi ja kaukaiset vartiotulet kohottavat savuisia liekkejään kunnioituksena maailman kantta halkovaa yön ruhtinaan ilmestymistä kohtaan.

Old Malt Cask, eli Douglas Laing & Co valikoi mitä he pullottavat. Nyt on listalle päässyt Caol Ilan 15YO tynnyri (5514, Refill Hogshead, 258 pulloa, 50%) ja mitä tuntemuksia se saakaan aikaiseksi! Tämän tarinaan osuvat notkuvat hirret, räiskyvät tulet ja nuotion savuinen henkäys. Makeat huulten kosketukset, väkevät läimäytykset ja salaperäinen hahmo metsän siimeksessä. Pelkoa ja riemua.

Tuoksu kertoo makeudesta, etelän hedelmistä savuisella nuotiolla. Leveästi puhuu tämä murteella, mutta ei ole kysymystäkään etteikö vaeltaja olisi saarelainen. Matkaa on puheiden mukaan tehty soutuveneellä yli kymmenisen vuotta, mutta aina on pientä liioittelua matkassa.

Maku leikkaantuu tajuntaan kuin terävä veitsi poron sisäfileeseen. Räiskyvä kuin revontulien tanssi, pehmeä kuin nuoren vaimon iho, raju kuin nyrkki joka läiskähtää puolustuksen alle. Tunne on kestävä, kompleksinen, makea ja savuinen. Tätä ei odottanut, mutta salaisesti sitä on aina toivonut. Juomaa on pakko ottaa toinen suullinen, nauttia nyt vähän pehmeämmästä kokemuksesta mutta joka iskeytyy syvälle sisuksiin kerta toisensa jälkeen. Jäljelle jää suuhun makeaa päärynää ja savua. Todella ilmiömäisen mukavasti savua ja myös tervaa. Hirret jotka ovat odottaneet, ovat saaneet luovutettua tynnyreihin sitä mitä on vaadittu. Nyt ne voivat hiiltyä rauhassa ikuisuuteen.

Loppumaku on pitkä ja monimuotoinen. Vivahteita löytää, kun haluaa etsiä. Salakirjoitusta, näkymätöntä mustetta, kiveen hakattuja kuvioita. Maku kestää ja kestää, tehden tästä todella kokonaisvaltaisen ja pitkän kokemuksen. En uskoisi Caol Ilaksi kovin helposti, mutta kun sen tietää tislaamon kyllä tunnistaa.

Suosittelen maistamaan!

Port Ellen 27YO Old Malt Cask – Legendaarista

Tuoksu, joka nousee historiasta. Näen edessäni kohoavat rauniot. Muinaiset, joita ei enää korjata. Aika vähä vähältä nakertaa niiden juuria ja ajan myötä massiiviset rakennelmat murenevat, pienentyvät mutta niin kauan kuin paikasta säilyy edes tarinoita, legendoja, huhuja tai kivenmurusia – se elää ja voi hyvin. Vielä majesteettiset tornit kohoavat edessäni, vielä ehdin tutustumaan paikkaan kun se on voimissaan. Savuinen usva tekee raunioista mystiset ja niin kiehtovat. Odotan näkeväni täydenkuun loisteessa varjoja, aaveita kaukaisuudesta jotka tulevat luokseni kertomaan tarinaa paikasta. Nuotion miellyttävässä poksahtelussa ne tulevat vielä kerran hamuamaan sitä, minkä tekemisessä he olivat aikanaan kuuluisia. Viskiä, jonka maine on kantanut pohjoisiin maihin saakka.

Port Ellen alkaa olla legenda jo itsessään. Islayn tislaamo, joka on jo suljettu. Sen varastoista löytyy vielä joitain tynnyreitä ja aiemmin pullotettuja viskejä löytyy kaupoista. Mutta nämä eivät ole ihan jokapäiväisiä juomia. Päivä päivältä määrä harventuu, mutta onneksi onnistuin saamaan lahjaksi yhden pullon. Siitä kuuluu suuri kiitos ystävilleni.

Old Malt Cask on yleensä laadun tae, eikä tässä tule eteen poikkeusta. 27-vuotias juoma on yhdestä tynnyristä ja se on tislattu 1983, pullotettu 2010, eikä näitä pulloja ole kuin 217. Tuoksu on todella täyteläinen ja historiaan tempaiseva. Maku ei häviä tuoksulle yhtään ja se muuttuu savuisemmaksi suussa. Jälkimaku säilyy erittäin pitkään, kuten voisi olettaakin iäkkäältä viskiltä. 50% on juuri hyvä vahvuus tälle, tuoden eteen intensiteettiä mutta mausta ei löydy kuitenkaan tippaakaan poltetta. 

Lyhyesti sanottuna tämä on erinomainen viski. Erilainen kuin esim. Octomore Orpheus, oikeastaan niin erilainen ettei näitä ole järkeä edes verrata. Pehmeä, mutta täyteisen kova. Makea, mutta tuo mukanaan myös hiilen ja savun. Tästä löytyy makuja jotka vain odottavat maistelijaa löytämään ne, jälkimaku kiirii pitkään kuin usva kukkuloiden välissä – välillä vahvemmin ja välillä hennommin. Tämä on täydellinen lahja sellaiselle, joka on hurahtanut savuviskeihin. Kiitos!