UISGE 2019

Edellisestä Uisgeestani olikin jo aikaa (2014), joten hirvittävän aktiiviseksi Uisge-kävijäksi minua ei pääse kutsumaan. Tänä vuonna kuitenkin kalenterit ja planeetat asettuivat oikeisiin asentoihin jolloin pitihän tämä mahdollisuus hyödyntää.

Mikään suunnitelma ei kestä ensikontaktia. Ajatukseni siitä mitä maistelisin menivät tietysti uusiksi heti kättelyssä. Olin miettinyt tarjolla olevien (todennäköisesti huikeiden) viskien, kuten Ardbeg Lord of Isles, maistamista mutta päädyin kuitenkin siihen, että haluan vähän enemmän monipuolisuutta ja erilaisia makuelämyksiä. Ja onhan se niinkin, että Uisgessa on jonkin verran hälinää vaikka paikalla oli heti ovien avauduttua klo 15, joten viskiharvinaisuuksista ei saisi sitä kaikkea irti mitä toivoo.

Tästä Uisge-matka alkoi.

Aloituksen arpominen oli yllättävänkin hankalaa. Taliskerin 18-vuotias tuntui sopivalta pienen pohdiskelun jälkeen. Hyvä, syvä ja pitkämakuinen saarten juoma.

Yllättäen ja pyytämättä suunnitelma vaihtui samantien täysin erilaiseen. Suosittelujen kautta löytyi lasista GlenAllachie:ta. Kuulopuheiden mukaan tislaamo on sekä uusi että vanha - se on tehtyt vuosikymmeniä viskiä pääasiassa blendeihin ja nyt lähihistoriassa se on tullut mukaan Single Maltien monipuoliseen maahan ja ensimmäiset pullot ilmestyvät myös Alkoihin lähiaikoina. Maistuva, perushyvä viski. Tätä pitää maistaa uudestaan vähän rauhallisemassa ympäristössä.

Highland Parkin setup oli näyttävä.

Uisgen ensimmäinen pihvi, jonka tiesin haluavani ehdottomasti maistaa. Se on tietysti Octomore ja tässä tapauksessa 6-vuotias yhden tynnyrin pullote. Huikea kokemus, jossa yhdistyi Octomoren luonteenomainen väkevä turvesavu ja maku hyvin öljyiseen kokemukseen. Dramfoolin perustaja jutteli , tätä kehuessani, että hänen kauttaan voisi hankkia vaikka oman Octomoren tynnyrin jos pullo ei riitä.. Tämä viski jäi mieleen. 

Eikä Octomore ollut ainoa loistava Dramfoolin pulloista. Port Charlotte 15yo Single Cask on myös voittaja. Erittäin upea Port Charlotte vanhempana kuin koskaan - tämä tynnyri on alkupään PC tuotantoa ja 15 vuoden ikääntyminen on ollut makua lisäävä prosessi. Öljyisyys on tässäkin vahvasti läsnä, viski on muhkea, maukas, miedon savuinen/turpeinen ja jälkimaku - se on erittäin pitkä.

Port Charloten jälkeen piti vähän nollata makumaailmaa, Redbreast Lustau maistui yllättäen äskeisen kokemuksen jälkeen hyvältä. Erittäin positiivinen kokemus. 21-vuotias voittaja jäi maistettavaksi toiseen kertaan.

Jamesonin maistaminen ei ollut suunnitelmissa, mutta kuitenkin siihen päätyi kun keskusteli heidän edustajan kanssa. Crested oli positiivinen kokemus. Viski puraiseekin alussa aika ärhäkästi mutta pehmenee nopeasti ja lopputulos on miellyttävä. Jälkimaku on lyhyt, mutta tämä toimisi hyvin illanistujaisissa - helppo mutta viski.

 Seuraavaksi suuntana oli Suomen tarjonta ja Valamon 6-vuotias. Hyvin heidän viski kehittyy, vaikka tässä itselle tuli sellaisia makumielleyhtymiä jotka eivät liity viskiin mitenkään. Hämmentävää, mutta odottelen tämänkin kanssa toista maistelukertaa. Kirkkoviinikyspytetty Valamo on erittäin mainio kokemus sen sijaan - monipuolinen, tuhti ja maukas. 

Uisgeessa näkyi myös tuttuja Turusta!

Vihdoin oli aika päästä Bowmore-maisteluun. Listalla oli 15yo, Vaulta Edition 1, Tempest V, Devil's Cask II ja 25yo. Mahtava sarja viskejä. Vaultin suolaisuus miellyttää edelleen, Tempest maistui mainolle myrskylle mutta voitoin vei Devil's Cask II. 25yo Bowmore on myös mahtava ja täyteläinen viski, mutta Devil's Caskin intensiteetti ja maun pirullinen kokonaisuus kruunasi illan.

Bowmore-maistelun jälkeen silmiin osui Octomoren 8.4. Ei pettänyt odotuksia, vaikkei ihan samaan pääse kuin Dramfoolin 6yo. Octomoret on vain hyviä omassa suussa.

Writer's tears toimi hyvin Octomoren jälkeen makujen nollaaja. Maistuikin vielä. Yllättävän hyvä irkkuviski jota voisi maistaa toistekin!

Teerenpelin Savu tuli maistettua viime vuonna. Tynnyrivahva Savu on monta luokkaa miedompaansa parempi versio. Jälleen yksi Teerenpeli mikä nousi listalle "tätä on maistettava uudestaankin".

Kilchoman Loch Gorm 2018. On se vaan hyvä.  Itse olen pitänyt eniten Gormin ensimmäisestä versiosta, mutta tämä 2018 versio kisaa sen kanssa aika tiukasti paremmuudesta.

Devil's Cask III löytyi maistettavaksi. Toimi tässäkin vaiheessa - mahtavan pirullinen maku tässäkin versiossa!

Port Charlotte 10yo versio 3 maistui Port Charlottelta. Devil's Caskin jälkeen ei ollut parhaassa paikassa eikä pärjää 15yo Single Cask serkulleen mutta ehdottomasti Port Charlotte jota pitäisi maistattaa muillakin. Pidän tästä suunnasta mihin PC on menossa.

Springbank 9yo poikkesi hyvin paljon muista Springbankeista mitä on tullut maistettua aiemmin. Ei huono lainkaan tämäkään.

Mitä olisikaan viskimessut ilman absinttia? Maistuuhan nämä edelleen. 

Kokonaisuutena ilta oli monipuolinen ja maistuva. Illan parhaiksi itselle jäi Octomoren ja Port Charlotten Single Caskit sekä Devil's Cask II & III. Nuo osuvat omaan maailmaani parhaiten juuri itseä puhuttelevien elämysten kautta: savua, turvetta, nokea ja ölyisen monipuolista tuhtia makua joka ei lopu kesken.

Port Charlotte PC12 58.7% of the Bruichladdich

Before I start to talk about this dram, I must ask.. how do you pronounce that? Laddie has done some interesting names with PC series earlier as well but this time I have absolutely no direction with that name. Oileanach Furachail. It is gaelic of course and refers to the apprentice who works with his master to learn the trade to be one day a master. Master and apprentice there always is.

I’ve been following Port Charlotte series since PC7, and I got the taste PC6 as well in one bar. I have no idea how PC5 was, but I must say it has been interesting ride all the time. There has been really different PCs with different aspects and all have been strong, no-bs, deterministic and full of dram.

PC12 is not a exception.
The nose is a big fat hit on your face. It tells you to stop kidding and start taking this seriously. Viking style – nothing soft, but instead you meet harsh power, smoke, peat and sweet fruits. Ok, that was the soft side – they need to have skalds too.

If you let it have it’s time then you will find out that there is oak as well.
The palate is a clean cut with a real sharp Damascus axe. It starts with a stunning smooth cut but emerges with a sensation that you lost and you have been cut in half. The defeat.




This is a combination of full alchohol, crispy and smoky peat, exotic fruits, off this world spices and oiliness that has been inside earth for eons. The skald’s sweet talk emerges after you have endured warrior’s yells and bashes. It is really complex and constantly changing going through the kings of past centuries, bringing out their characters and quirks. Finally the time has no meaning and you end up staring at the endless sea of stars when the Northern lights paint the sky with red,green and magenta. It is the eternity. Following sips and easier but they reveal new faces, new experiences and tactics.

PC12 is the most complex PC I’ve tasted and it is one the most complex raw power drams I’ve had in a long time. This is the whisky to experience, you don’t simply just taste this.

You might get a more easier turn with this if you add water. But I think that you should try to endure this raw and use smaller sips instead and forget the time. Adding water is like letting the wave to get inside your boat: you will get wet and drown without experiencing the full storm instead. 

The Finish is something I was counting on. It is long, burning, smokeash and peaty. You will taste this a long time in your mouth so don’t experience this one in a rush. Give it time and you will find the well of stars.

Port Charlotte Islay Barley 2006 and Valinch Seolaid

Thanks to a good friend I got samples of these two Bruichladdich drams. I hadn’t tasted Islay Barley 2006 earlier and the Port Charlotte Valinch is not just easy to come by, since it is sold only at the distillery.

Port Charlotte Islay Barley 2006

This has been peated up to level 40ppm and it is made of barley from six farms and territories: Coull, Kynagarry, Island, Rockside, Starchmill and Sunderlandt. Laddie’s story can be found here: http://www.bruichladdich.com/the-whisky/port-charlotte/islay-barley

My story begins with a color, which is a honey-amber like. Nice and oily, which is good. The scent is a instant winner for me. Smoke and peat. I also found some peat and smoke in there. Sweet and salty notes can be located in there too. I just love this stuff!

The scent also continues on the right trail. Smoked peat combined with sea, lemon, pepper and sweetness. This ends in a long finish, which fondles your brain and mouth equally well. This one just jumped onto my wish-list for “I want one bottle of this one”. This is a very enjoyable dram. While compared to the Scottish Barley, this is more elegant and soft, but more Shakespearian complex and both meaning and rhythm. Scottish Barley is more straight forward with a big lance and axe, while Islay Barley is dexterous and agile. Both have their places and both are required.

Port Charlotte Valinch Seolaid

This is a rare dram to find and get. This is 12 yo Port Charlotte (cask strength 53.2%), that has been matured in a Sauternes barrel. It seems that this is the same as here: http://www.whiskybase.com/whisky/62231/port-charlotte-cask-exploration-01

What makes this extra special for me, is that this is the first 12 yo Port Charlotte I’ve tasted. I enjoyed Octomore 4.2. Comus a lot and it had also the Sauternes element in it.

This is fabulously oily and dark dram. The scent is sweet, rich and the peatsmoke is in there – buried under a collection of other scents. The palate strikes with peat and smoke, combined with knights of the sweet order, singing their aura about rich merchants of Venice. This one has power and the tale, it has burning smoke and smoldering peat that accompany the bard on it’s journey across the land and sea. This is a experience and that kind of a great dram I enjoy. The finish lasts (almost) forever.

There are reasons why I appreciate and like smoky peat whiskies. This is one of them.

More PC11 photos and some photo tips

A few more photos of this famous PC11 whisky. The Dram was not harmed during taking these photos, but the bottle itself got a nice tar-coating being near burning pine bonfire. The result is, that the bottle has not a very smoky-tarred character of it's own.

A few tips for those who are interested about taking this kind of photos

• get close, and try to have different depths in the shot (foreground, object, background)
• don't get too close, so you don't burn your lens. 100-200mm will usually be fine (I use 135mm often).
• if you place the bottle near/on flame, pay attention to it's heat level. The glass won't heat instantly, but it will get hot if you keep it in the flames - and it can affect the taste of the dram as well.
• use of assistant is highly recommended.
• plastic will melt when in contact with the fire
• fire and smoke need to have some action, a small amount of smoke does not do it usually.
• experiment: take lots of shots using different angles and speeds. I usually have a very big aperture (f2) combined with mid-tele (135mm) to mystify the background.

Port Charlotte PC11 Eòrna Na H-Alba

The names. The names are getting longer. But when you do it in style, they are an excellent addition to the story and will tell the tale of their own. This one I can’t pronounce but most of the Gaelic escapes my tongue anyway. What does that mean, I don’t know but I am curious to find out. Alba most likely refers to Quercus Alba (American white oak). 

When I poured a dram to my nosing glass, I noticed immense smoke and tar that were strongly present. Also, I did notice that the bottle was very sticky and covered with some substance. For a brief, less than a second, I got worried but then I realized why this had happened. When we took photos of this whisky by (and in..) a bonfire there was a lots of pine and pine’s needles. So this bottle is now covered with some tar, that will produce it’s own nosing qualities when present in a room. Usually, I don’t mind smoke and tar, but this may affect my story a bit. However, whisky itself was not harmed when taking photos.

This was indeed a hard to find bottle for me. It is a travel retail limited edition only, so you can’t find it outside airports and such very easily. I had already lost hope and almost booked up a flight to Scotland, but luckily we took a ferry to Estonia (from Finland) and to my surprise (and amazement) there were lots of these bottles – and in a reasonable price too! For less than 80 euros, it was not bad find!

PC11 is bottle at cask strength (59.5%) and it is the oldest of Port Charlottes (11 YO) so far. Matured in premium oak casks and finished (or matured, I don’t actually know) in ex-sherry casks this is a interesting combination. PC series has grown interestingly over the years. I got into these with PC7 and PC8 and got to taste PC6 at a whisky pub, so I am very happy to add this dram to my list!

There is no coloring and no chill filtering. Raw and pure, the color is sherry tainted red. Almost a classic look. The nose is strong and filled with alcohol. Some sherry but due to taking photos lots of tar and smoke are present. Let’s just say, if you have a flu – this will open up your nose if you inhale via it deeply.

The taste waits for a split-second. It gathers strength and then attacks with a haymaker using a telemark style. None of the drunken boxing is present, but the blows hit deep. Sweet sherry, harsh character, peat and oak kata do find their way through your defense. Rawness has power and character, but after a moment it will settle down and you will feel warmth and joy. This is not a nonsense whisky, it has a big boom and demeanor of a angry bull with bad temper. You may fear, but you will laugh. This is not meant to taken lightly nor easily. It is about the aftertaste and sensation where you will ascend and descend at the same time. Dragon’s will feel envy towards this one’s fire. Use small sips and enjoy, this is a dram of my style.

The taste afterwards is sweet and includes sherry. This is not a peat nor sherry bomb, but more balanced in that sense. Tasty and pleasant, that will leave you feel the warmth for a long time.

Usually I don’t do this, but I did add some water to this dram as a experiment. The dragon is gone, but instead it is easier and has more complex taste. Of course, right after the full attack, it feels a bit bland but not bad, not bad at all. With some added water, it is easier to enjoy and to taste – so in case you want to offer this to your less experienced friends, instruct them how to add a drop of water.

Port Charlotte Scottish Barley, the Winter Solstice Whisky of 2013

This time of the year is full of flavors and strong tastes. Oriental, Scandinavian, Celtic, Teutonic and even Gothic present their full choice of tastes and spices. Who dares to try on old Viking delicacies and who rather seeks south, to enjoy a variety of fruits and cheese? It is all about appreciation of the year past, and to celebrate what’s coming next. Winter solstice is near and thus there is a great time to choose one whisky to go with all these splendid holiday times.

For me, to bring in warmth, the whisky needs to have smoke and a strong character. Peat, fire, smoke and charred oak. They all are very present on this one. Some spices, some leftovers of the warm oak. The nose is strong and pleasant. This is a whisky to enjoy by fire and family, friends and laughter.

Taste enhances those feelings. Strong (50%) burning fire, by the fireplace, is an delicacy enjoyed both externally and internally. Some pepper, some spice, even a slight hint of fruits and citrus is present.  This is not the Santa, this is the Dragon who is only masquerading as a bearded shaman with a red cap. There is potent magic, lava and spells. But keeping with the spirit, there is lots of light mood and complex character. The perfect dram for the Winter Solstice and Christmas times.

Charred wood will last long in mouth and this Uisge Beatha will provide some topics to  discuss and enjoyable experience that will do fine with Finnish chocolates and sweet bagels. But you also want to try this one with cheese and fish foods. The testing will commence, how this will fare when taken to sauna for full enjoyment. What I can confirm, that this is a whisky that is made of warmth and friendship, to be enjoyed during those long and dark nights of Winter.

Other great whiskies to be enjoyed during this time of the year are

• Ardbeg Corryvreckan, filled with tar fire and smoke. Strong, tasty and memorable.
• Octomore 5.1 or 6.1: the high peak experience, that will stop the clock for a moment
• Kilchoman Loch Gorm has smoke and sweetness, it will be a delightful different realm of tastes – easier for some, and brings in the happiness via ethereal messenger

Port Charlotte An Turas Mor – The Great Journey

This one hails from those times, that have passed already into pages of scrolls. It was boiled onto barrels with dark shadows by Masters who were creating something new. The first steps on a great journey to restore strength and honor of already lost lineage. The legend of Port Charlotte.

When you walk in the forest, surrounded by ghosts of the past and marks of their hands in cliffs and rocks, you know you are taking steps that took place thousands and thousands of years ago. You stand on those places, where art was created and life was forged. It is there where they sat by the fire, smelling the tar and smoke. Earth and the peat stand undivided, stories unveil into the night that never arrives. The sun lingers and looms above the horizon, the darkness is gone. Sharpening knives, using flint and steel, fixing your backpack and making sure your equipment are in good condition. The journey to those unknown lands starts here. And An Turas Mor is part of the that.

This is one water of life, that has a deep meaning to me. This one takes me onto journey, to the North, reminds me about the harsh and wild nature and history of people. There are smoke and imagination that have been poured into this dram, that create a story that promises extraordinary encounters and lasting experiences. Mythos and real world combined.

The tale of the Port Charlotte King Tro Na Linntean

Heavy shield and the peat have carried forward and backward in time’s endless turn. Old ones used to tell the story of the ancient King called Tro Na Linntean by his enemies. He was of the same age, only 10 bruichcycles old. But his tongue, it was filled with wit and it was sharpened to slip hair. With it, one sweep could bite off unwanted visitor’s ear ten paces away. Born in a long and proud lineage, elder brothers and sisters all gained glory, victories and name for themselves. This young King could not be any lesser than those already passed away and carven in the walls of history. And he did created a name for his honor. Never to be forgotten. You only have to whisper it, and it will echo through your ears like a massive sound of gargantuan brass bell. Shaking the foundation and waking up the peat beneath your feet. Such is the power and the feeling.

Elder brother, An Ataireachd Ard, was a sorcerer and lord combined. Mighty in power, but dwelled more in the peat than in the fields of open fire. Powerful was his spell and art, complex was his mind. These two brothers, they are like from different realms of existence linked by only a few cords of life. That link was forged to last, and to strike back even after the vessel of their essence was emptied of Beatha.

They yet don’t know it, but one day a offspring, the Peat Project, will emerge from their forges of wild mind, as they set the wheels of the future into unstoppable motion.

The legend will continue..

Port Charlotte – A journey through savage peat lands

Ironclad boots echo, through the long forgotten forest. Ancient terrain, forefather’s rituals and long gone fauna have forged the realm into fragments of memories, stories and legends told by bonfires. Here in this place, those great feats were accomplished. Here, the giants were slain, blood was born and it burned fierce. It is here, where the king peat and queen earth hungrily devoured what remained on these adventurous fields. It is here, where Norse gods slept on those mounds,Vikings rallied and people of the forest forged the steel and the dram. On this foundation, the great journey “An Turas Mor” began and great deeds were performed, magnificent tastes encountered and the smell of wild nature embraced.

The fierce dragon of the North, ravaged these savage lands. Forest yielded, pines shattered, oak crumbles. These majestic trees fell before the untamed spirit of roar. This beast called on smoke, fire and ash, black arts and strange rituals. Dancing across the new moon, created terror and people painted the history on their cave walls. Fingers clawed through the peat and dust, finding the rich soil, An Ataireachd Ard and deep-peat that was only a story before shamans tasted the newfound spirit of wilds. 

In the hiding, new blades with runes were forged and a champion was born. The endless time passed on, men welcomed the new taste into their mouth. A dram like no other. Something spectacular emerged, which ignited the fire in ancient’s hearts again. To strive forwards, pushing the limits backwards. That is the nature of the man and of the Uisge Beatha, to feel the heavily peated beat of one’s heart.

They come to find the splendid peat, wielding a heavy shield. In the mouth, feel the raging fire, anger and serenity of the waterfall. The future lurks just around a corner, smiling and smirking. Strong and powerful is the champion, yet you can recall him writing poetry on delicate flower pedals. He is a warrior, who can charm nymphs while fighting the mighty dragon!

The legend of An Turas Mor will continue.. with more photographs. Photoshop was not involved in the process.

Port Charlotte PC7–Sin An Doigh Ileach

Sade piiskaa tunturia, vaikka kaukana edessä näkyykin repeilyjä pilvien armottomassa rintamassa. Märät varusteet ovat raskaita, mutta vielä vähän matkaa jaksaa sisujen loppuhitusilla. Vähitellen autiotupa käy muotoutumaan verkkokalvoille ja lyijynraskaat jalat kuljettavat miestä sekä rinkkaa sitä kohti. Ovi avautuu, miellyttävä savuinen tuoksu ottaa kulkijat vastaan. Kamiina on vielä hiukan lämmin, joku täältä on lähtenyt samana päivänä kelistä huolimatta eteenpäin. Pian puut rätisevät tulessa ja varusteet pääsevät vähitellen kuivamaan. Jaloissa tämä päivä tuntuu vielä pitkään.
Port Charlotte PC7 (Sin An Doigh Ileach, 61%) on yksi useista Port Charloteista joita Bruichladdich on laskenut liikkeelle. Numero kertoo kypsytysvuodet, joten tämä viski on päässyt lepäämään tynnyreissä seitsemän vuotta. Port Charlotte on Bruichladdichin turpeinen sarja.
Tuoksu on erittäin luonteikas ja turpeinen. Siinä on armottomuutta ja karuutta. Se ei kuitenkaan ole viinan tuoksu vaikka sillä onkin vaikutuksensa olemukseen. Maku hyökkää päälle kahdella kädellä ja terävällä miekalla. Tämän tarkoituksena on tehdä selvää vastustajasta, johon maistelija alussa luetaan. Ei aloittelijalle, koska turpeinen ritari on vahva ja repivä. Mutta taistelu on kiivas ja tasapainoinen. Alun jälkeen pahin terävyys katoaa ja jäljelle jää monipuolinen, öljyinen ja turpeinen tunnelma. Jälkimaku kestää yllättävänkin pitkään ja kielen päällä öljyt vapauttavat makujaan ajan kuluessa. Maussa on toisella kerralla löydettävissä heti alussa lisää vivahteita ja turve nousee entistä paremmin esille.
Koska itse pidän vahvoista mauista, luonteista ja karuudesta tämä osuu minulle hyvin. Vaikka mittelö onkin alussa raju, tämä viski taipuu kyllä tahtoon kun muistaa miten tätä kannattaa käsitellä: varoen alussa. Itse olen pitänyt kaikista Port Charlotteista, eikä tämä ole poikkeus. Saatavuus saattaa olla nykyään aika haastava, mutta mikäli mahdollisuus aukeaa tätä kannattaa maistaa!

Port Charlotte the Peat Project – leppoisa turvejuoma

Lempeä tuuli, lämmittävä aurinko. Tuli lepattaa nuotiossa, kahvi kuplii pannussa. Kuksa valmiina, matkaajan evästä edessä. Leppoisa tunnelma, hiljaisuus ja rauhallisuus ympärillä. Kuinka miellyttävää voikaan hetket olla, kun voi toviksi pysähtyä ja olla muun maailman ulkopuolella?
Bruichladdichin Port Charlotte-projekti kasvaa kasvamistaan. Nyt vuorossa on the Peat Project, joka korvasi An Turas Mor-viskin. Peat Project on pullotettu 46% vahvuudelle, 40ppm turvepitoisuudelle. Siihen on sekoitettu useita eri PC maltaita, jotta on saatu mukavan turpeinen lopputulos. Minkälainen onkaan siis lopputulos?

Tuoksu on turpeinen, lempeä ja leppoisa. Tämänkin juoman öljyt miellyttävät silmää, luoden kivoja kuvioita lasin pinnalle. Maku täyttää kielen ja suun turpeella, hiukan kuristetulla voimakkaalla otteella. Tämä ei pääse hyökkäämään päälle, mutta on maussaan todella vahva ja jykevä. Nautiskeleva ote löytyy samointein. Laadukas, salonkikelpoinen. Peat Project ei pelästytä todennäköisesti vasta-alkajaakaan kauas, vaan antaa hiukan ilmettä sille minkälaisia viskit voivatkaan olla.

Äärimmäisyyksiin viskin kanssa ei siis joudu, vaan voi nautiskella rauhallisesta ja mukavan pitkään kehittyvästä mausta. Jälkimaku ei ole mitenkään vahva, eikä pärjää vahvojen ja vanhojen viskien loppumauille mutta on kyllä hintaluokassaan mainio. Hiukan löytyy nuoren iän pistävyyttä mutta mielelläni luen sen piirteen osaksi viskin luonnetta. Tämä oli maistellessa itse asiassa yhdessä porukassa kaikkia kovasti miellyttävä viski.

Suosittelen kokeilemaan!

Port Charlotte PC10 Tro Na Linntean – Sukupolvesta toiseen

Port Charlotte –projekti etenee Bruichladdichilla. Viimeisimpiä tulokkaita ovat PC10 Tro na Linntea (through the generations), PC10 normaali sekä the Peat Project. Tavoitteena turpeinen ja maistuva viski. Pääsin maistamaan PC10 tynnyrivahvuista (59.8%) viskiä, jota on pullotettu 6000 pulloa. Tämä yksilön ollessa nro 5087.

Tuoksu lupaa paljon. Se on väkevä, vahva, turpeinen ja täynnä pidätettyä energiaa. Mutta se on myös monisyinen, ikuinen, rauhallinen ja ristiriitainen. 10 vuotta kypsennystä, mitä se onkaan tehnyt Port Charlotelle?

Maku iskee kovaa. Ensin tulee hyökkäys kuin raskaan ratsuväen rynnäkkö päälle. Erittäin vahva, erittäin pysäyttämätön. Seassa lentää tykinkuulia jotka riistävät makuhermot sijoiltaan ennenkuin jatkavat syvälle aivokuoreen. Tämä viski on voimakasta, eikä tämä ole helppoa maisteltavaksi. Maku on aivan erilainen kuin PC9, jossa oli mukana makeutta ja sherryä. Tässä on kuivuutta ja karkeutta. Mutta paljon turvetta, paljon erilaisia makuja jotka toisella sipaisulla alkavat löytää paikkansa. Makuhermo toipuvat ensimmäisestä aallosta ja ovat jo paljon paremmin järjestäytyneitä ottamaan vastaan seuraavan rynnäkön. Maut tulevat esille, jälkimaku säilyy pitkään ja seassa on tammea ja hedelmällisyyttäkin. Mutta erittäin kuivana. Vanilijainen tammi alkaa löytyä enemmän ja enemmän seasta, samalla kun se jää kielelle ja sen taakse maistumaan. Aivan loistava!

Siinä missä PC9 oli makea ja vahva, tässä on menty vähän erilaiseen suuntaan. Hiukan saattaa sherryä olla maussa, mutta se tulee aikanaan hienotunteisemmin esille. Tätä viskiä ei kannata tarjoilla kuin kokeneille maistelijoille – eikä sarjan ensimmäisenä. Paljon paremmin maut saa esille kun suu on tottunut ensin vähän muihin viskeihin ja mukana on sopiva viski, johon näitä makuja saa verrattua.

Port Charlotte PC 9 – Makua meren tuomana, pohjoisen ylläpitämänä

Rajussa syyskelissä kasataan nuotio isojen kivien leikkaukseen. Risuja ja sytykkeitä on kannettu mukana koko päivä, nyt taas tihuttaa vettä ja sumu kastelee kaiken. Alaoksilta kerätään lisää risuja ja vähän suurempiakin oksia, onneksi vielä suhteellisen kuivia. Läheltä löytyy vielä keloa, tervaisen tuoksuista, joita kannetaan valmiiksi lähelle tulipaikka. Sytykkeet kasataan varovaisesti, tarkistetaan vielä kerran tuulen suunta ja tulukset iskevät kipinää. Pian hento kiehura alkaa nousta, voimistuen hetki hetkeltä. Liekit puskevat lävitse ja risuja lisätään alkavaan nuotioon. Savu paksuuntuu ja pian tuli alkaa palamaan iloisesti. Laavu viritetään lähelle ja isompia risuja heitetään tulen uhriksi. Alkaa satamaan, mutta se ei enää haittaa. Liekit kasvavat riittävän suuriksi ja oksia, karahkoita ja keloja saa tuli syödä vapaasti. Miellyttävä savu kietoutuu matkaajien ympärille, tervainen tuoksu yhdistettynä nopeasti viilenevään ilmaan antaa hyvän syyn pistää pannut tulille kiehumaan..

Port Charlotte PC 9 – An Ataireachd Ard (the Surge of the sea, 9YO, 59.2%) on turpeinen, savuinen, muinainen ja tuleva viski. Se elää niin menneisyydessä kuin nykyhetkessäkin ja luulenpa että tämä suhteellinen harvinainen (6000 pulloa) viski jää monella mieleen hyvällä tavalla. Tuoksu on täynnä miellyttävää savuturvetta ja lupaa juomalle leveyttä, paksuutta, pituutta ja sisältöä. Se on samalla pehmeä ja karu, hienostunut ja viimeistelemätön. Yksi parhaista tuoksuista viskeissä mitä olen koskaan päässyt nenälläni lähelle.

Maku ei jää jälkeen elämyksessä. Täyteläinen ja leveä, mutta pohjoisen ja meren karu maku iskee makuhermoihin armotta mutta lempeästi. Kuin tyly kouluttaja, joka hakee oppilaan parasta mutta vaatii myös täydellisyyttä heti alkuhetkistä lähtien. Turve on vahvasti läsnä, erittäin hyvällä tavalla, juomassa. Yksinkertaisesti todella mainio maultaan. On oikein mukava tässä havaita, että eroa PC8-viskiin on varsin paljon. Tässä on tyyliä, hienostuneisuutta ja leveyttä/paksuutta paljon enemmän. Täyteläinen ja tasapainoinen, karulla tavalla höylättynä.

Jälkimaku maistuu suussa pitkään. Savu ja turve hallitsevat elämystä vielä pitkään, ja lasi… lasi tuoksuu todella hyvälle hyvin pitkään senkin jälkeen kun viimeiset tipat siitä on nuoltu pois.

Huhujen mukaan tämä on viimeinen odotteluviski, ennen varsinaisen Port Charlotten tuloa markkinoille – ilmeisesti 2012. Jos suuntaus on tämä, odotettavissa tulee olemaan äärimmäisen miellyttävä viski josta ei puutu turvesavua lainkaan.

Tämä erä ei ole siis kovin suuri, joten jos tämän jostain onnistuu itselleen kaivamaan/maistamaan niin suosittelen lämpimästi. Todella lämpimästi!

Port Charlotte An Turas Mor – matka alkakoon

Katselen polun ympärillä olevaa maastoa. Puut alkavat näyttämään siltä, ettei enää olla etelässä. Lappi on täällä, männyt ja koivut poimuilevassa maastossa. Pienet kirkkaat purot solisevat pitkospuiden alla ja tunturit siintävät edessäpäin. Noille huipuille olemme matkalla. Matkalla ohitamme vanhoja peurakuoppia, jotka on kaivettu harjun huipulle. joki näkyy oikealla puolella, lampi vasemmalla. Kaukaiset sukulaisemme matkasivat täällä jo tuhansia ja tuhansia vuosia sitten, katsellen samoja maisemia. Matka on vasta alussa, ja odotan innostuneena mitä vielä tulemme kokemaan..

An Turas Mor (46%) on iätön viski. Se on sekoite useammasta eri-ikäisestä Port Charlottesta, ja nimi tarkoittaakin suurta matkaa (the Great Journey), vaikka ehkä sopivampi merkitys olisi suuren seikkailun alku. Viski on miellyttävä ja vivahdeikas, mutta ei yritä olla äärimmäinen. Siitä löytyvät Port Charlotten elementit: savua, turvetta, seikkailua, kokeilunhalua ja miellyttäviä makuja mutta ne on sekoitettu sellaisessa suhteessa, että niitä voi maistella aloittelijakin. Kokeneet maistelijat pitävät näistä vivahteista, miten ne on piilotettu toistensa sekaan ja mitä sieltä löytyykään. Karuus on siellä, mutta taustalla ja makumatkan jatkuessa toisilla PC:n juomilla tietää että samoilla mailla on matkattu ensiaskeleet.

Maisteluissa An Turas Mor on hyvä aloitusjuoma, se on minulle yksi leppoisista suosikeistani mutta luonnetta löytyy kuitenkin paljon enemmän kuin mitä kepeissä kesäviskeissä on (kuten Glenfiddich ja Glenlivet). Kaada tätä lasiin, maista ja anna tien tempaista sinut mukaasi!