Villi kokko palaa kuumalla liekillä ja savu luikertelee pitkin usvan peittämää jokea. Yössä kuuluu vain rätinää ja pauketta. Tuli nousee korkealle, yrittäen saavuttaa puiden latvuksia siinä kuitenkaan onnistumatta. Kokkoon heitetään halkaistu tukki, joka työntää ympärilleen kitkerää savua. Tulen kuumuus tuntuu pitkälle ja se tuntuu hyvältä pitkän kylmän päivän jälkeen. Savu pääsee kurkkuun ja se laittaa yskittämään ja samalla hymyilyttämään. Päivän koettelemukset ovat vaihtuneet leirin leppoisaan tunnelmaan, jäinen sade lämpimään oloon. Äkkiä tuuli löytää tiensä kokkoon ja nostaa savun keskeltä liekit kapuamaan kovaäänisesti humisten vieläkin ylemmäksi. Yleensä niin säyseä leirinuotio on tänään vapaa, ilman rajoja. Aamulla paikassa tulee tuoksumaan veden kostuttama, sammutettu, liekki ja hiili. Niin miellyttävä ja muistoja mieleen tuova tuoksu.
Tämä nuori, tynnyrivahvuinen (57.9%) Lagavulin on toista maata kuin se mihin on totuttu jos mainitaan Lagavulin. Tästä löytyy nuoruuden intoa, räiskyvää vapautta ja ärhäkkää luonnetta. 12YO ei anna mitään anteeksi, vaikka on karun hiomaton. Mutta siltikin tulevaisuuden voi jo maistaa, tuli tulee pehmenemään ja savu odottamaan pitkään ennen haihtumistaan. Tätä savua ei ole vielä kesytetty, eikä hätäinen maistelija pääse selville mikä tekee siitä niin erinomaisen. Lasissa ollessaan tunnelma vain paranee, kun tuli sekoittuu ilmaan. Tuoksut muuttuvat ja pehmenevät kun antaa viskin kertoa tarinaansa rauhassa. Vuoden 2013 jälkeen yhä useammat löytävät pienen osan tätä varhaista villiä kesytetyistä savuisista Lagavulineistaan.
No comments:
Post a Comment
Note: Only a member of this blog may post a comment.