UISGE 2019

Edellisestä Uisgeestani olikin jo aikaa (2014), joten hirvittävän aktiiviseksi Uisge-kävijäksi minua ei pääse kutsumaan. Tänä vuonna kuitenkin kalenterit ja planeetat asettuivat oikeisiin asentoihin jolloin pitihän tämä mahdollisuus hyödyntää.

Mikään suunnitelma ei kestä ensikontaktia. Ajatukseni siitä mitä maistelisin menivät tietysti uusiksi heti kättelyssä. Olin miettinyt tarjolla olevien (todennäköisesti huikeiden) viskien, kuten Ardbeg Lord of Isles, maistamista mutta päädyin kuitenkin siihen, että haluan vähän enemmän monipuolisuutta ja erilaisia makuelämyksiä. Ja onhan se niinkin, että Uisgessa on jonkin verran hälinää vaikka paikalla oli heti ovien avauduttua klo 15, joten viskiharvinaisuuksista ei saisi sitä kaikkea irti mitä toivoo.

Tästä Uisge-matka alkoi.

Aloituksen arpominen oli yllättävänkin hankalaa. Taliskerin 18-vuotias tuntui sopivalta pienen pohdiskelun jälkeen. Hyvä, syvä ja pitkämakuinen saarten juoma.

Yllättäen ja pyytämättä suunnitelma vaihtui samantien täysin erilaiseen. Suosittelujen kautta löytyi lasista GlenAllachie:ta. Kuulopuheiden mukaan tislaamo on sekä uusi että vanha - se on tehtyt vuosikymmeniä viskiä pääasiassa blendeihin ja nyt lähihistoriassa se on tullut mukaan Single Maltien monipuoliseen maahan ja ensimmäiset pullot ilmestyvät myös Alkoihin lähiaikoina. Maistuva, perushyvä viski. Tätä pitää maistaa uudestaan vähän rauhallisemassa ympäristössä.

Highland Parkin setup oli näyttävä.

Uisgen ensimmäinen pihvi, jonka tiesin haluavani ehdottomasti maistaa. Se on tietysti Octomore ja tässä tapauksessa 6-vuotias yhden tynnyrin pullote. Huikea kokemus, jossa yhdistyi Octomoren luonteenomainen väkevä turvesavu ja maku hyvin öljyiseen kokemukseen. Dramfoolin perustaja jutteli , tätä kehuessani, että hänen kauttaan voisi hankkia vaikka oman Octomoren tynnyrin jos pullo ei riitä.. Tämä viski jäi mieleen. 

Eikä Octomore ollut ainoa loistava Dramfoolin pulloista. Port Charlotte 15yo Single Cask on myös voittaja. Erittäin upea Port Charlotte vanhempana kuin koskaan - tämä tynnyri on alkupään PC tuotantoa ja 15 vuoden ikääntyminen on ollut makua lisäävä prosessi. Öljyisyys on tässäkin vahvasti läsnä, viski on muhkea, maukas, miedon savuinen/turpeinen ja jälkimaku - se on erittäin pitkä.

Port Charloten jälkeen piti vähän nollata makumaailmaa, Redbreast Lustau maistui yllättäen äskeisen kokemuksen jälkeen hyvältä. Erittäin positiivinen kokemus. 21-vuotias voittaja jäi maistettavaksi toiseen kertaan.

Jamesonin maistaminen ei ollut suunnitelmissa, mutta kuitenkin siihen päätyi kun keskusteli heidän edustajan kanssa. Crested oli positiivinen kokemus. Viski puraiseekin alussa aika ärhäkästi mutta pehmenee nopeasti ja lopputulos on miellyttävä. Jälkimaku on lyhyt, mutta tämä toimisi hyvin illanistujaisissa - helppo mutta viski.

 Seuraavaksi suuntana oli Suomen tarjonta ja Valamon 6-vuotias. Hyvin heidän viski kehittyy, vaikka tässä itselle tuli sellaisia makumielleyhtymiä jotka eivät liity viskiin mitenkään. Hämmentävää, mutta odottelen tämänkin kanssa toista maistelukertaa. Kirkkoviinikyspytetty Valamo on erittäin mainio kokemus sen sijaan - monipuolinen, tuhti ja maukas. 

Uisgeessa näkyi myös tuttuja Turusta!

Vihdoin oli aika päästä Bowmore-maisteluun. Listalla oli 15yo, Vaulta Edition 1, Tempest V, Devil's Cask II ja 25yo. Mahtava sarja viskejä. Vaultin suolaisuus miellyttää edelleen, Tempest maistui mainolle myrskylle mutta voitoin vei Devil's Cask II. 25yo Bowmore on myös mahtava ja täyteläinen viski, mutta Devil's Caskin intensiteetti ja maun pirullinen kokonaisuus kruunasi illan.

Bowmore-maistelun jälkeen silmiin osui Octomoren 8.4. Ei pettänyt odotuksia, vaikkei ihan samaan pääse kuin Dramfoolin 6yo. Octomoret on vain hyviä omassa suussa.

Writer's tears toimi hyvin Octomoren jälkeen makujen nollaaja. Maistuikin vielä. Yllättävän hyvä irkkuviski jota voisi maistaa toistekin!

Teerenpelin Savu tuli maistettua viime vuonna. Tynnyrivahva Savu on monta luokkaa miedompaansa parempi versio. Jälleen yksi Teerenpeli mikä nousi listalle "tätä on maistettava uudestaankin".

Kilchoman Loch Gorm 2018. On se vaan hyvä.  Itse olen pitänyt eniten Gormin ensimmäisestä versiosta, mutta tämä 2018 versio kisaa sen kanssa aika tiukasti paremmuudesta.

Devil's Cask III löytyi maistettavaksi. Toimi tässäkin vaiheessa - mahtavan pirullinen maku tässäkin versiossa!

Port Charlotte 10yo versio 3 maistui Port Charlottelta. Devil's Caskin jälkeen ei ollut parhaassa paikassa eikä pärjää 15yo Single Cask serkulleen mutta ehdottomasti Port Charlotte jota pitäisi maistattaa muillakin. Pidän tästä suunnasta mihin PC on menossa.

Springbank 9yo poikkesi hyvin paljon muista Springbankeista mitä on tullut maistettua aiemmin. Ei huono lainkaan tämäkään.

Mitä olisikaan viskimessut ilman absinttia? Maistuuhan nämä edelleen. 

Kokonaisuutena ilta oli monipuolinen ja maistuva. Illan parhaiksi itselle jäi Octomoren ja Port Charlotten Single Caskit sekä Devil's Cask II & III. Nuo osuvat omaan maailmaani parhaiten juuri itseä puhuttelevien elämysten kautta: savua, turvetta, nokea ja ölyisen monipuolista tuhtia makua joka ei lopu kesken.

Bowmore Small Batch , a Bourbon Cask matured dram

The whisky scene is liek a transforming and living entity. More and more drams come out from distilleries and more of those are being sold around the world. The demand for new and exciting packages is high. Thus, the distilleries are producing a lots of limited editions, rare bottling and small batches. Bowmore has done many travel retail / low cost bottling in history, so this is not a surprise.
In their web page they say the following “Exclusively matured in first and second fill ex bourbon casks, then blissfully married together, Small Batch exhibits the best qualities of both. First-fill bourbon offers delicious vanilla sweetness, subtle spices and bourbon oak smoke to complement Bowmore's gentle peaty smokiness, while the second-fill cask enhances Bowmore's fresh fruity complexity and showcases its trademark honey and creamy malt character. “ The source: http://www.bowmore.com/whiskies/small-batch/
This dram is aimed as a entry level drink. You can tell it by a price (low), exclusive looking package and words like balanced. Of course there is nothing wrong with that, except perhaps that if you get deep into whiskies you will encounter a lots of these. Some maybe good too.
The nose has a lots of Bowmore in it. The lemon pepper and slight peatiness (on my scale) combined with spices. The spiciness comes out strongly here but the nose could be more balanced.
The palate strikes with salt, citrus and spice. There is some peat too, but I can’t say this is a soft dram. It has a strong taste, yes, but mostly about spices and bitterness. The second sip is better one than the first, but it is very single dimensional experience today. The first time I tasted this, I’d had a few drinks before so it tasted a lot better back then. Perhaps this would suit nicely at a bar, to enjoy with some conversation. On a third sip some oiliness emerges, with more sweet ingredients. Citrus and spice is what remains here for me, not peat and smoke.
Then would you buy this one? It depends what you are after. A bottle to hotel room on a trip? Definitely yes, beats blended malts easily. This would also work in a tasting nicely, to bring out spice and citrus contrast. But don’t buy this if you are after a strong smoky and peaty dram, because then you will be disappointed. Not my favorite, but I’ve had a lot worse too.

Bowmore 100 degrees proof kicks without mercy

There hasn’t been too many Bowmores in my blog lately. Nor during it’s years. A few. I must admit, that Bowmore is not often my the most favorate smoky dram – but it the one I started the journey with. Perhaps I should revisit them a bit more often and find out it’s secrets.

Bowmore is mostly about citrus/lemon pepper and smoke, accompanied too often with some sherry infused fruits. Some time ago ( a while, actually) I got myself this 100 degrees proof travel bottling of Bowmore. Of course it is time to write about it. Finally.


It has a very spiky and stingy nose. While I did enjoy Tempests, this one is way more raw and untamed. This is not about it’s roaring personality, but being inexperienced and unfinished. It is cask strength, 57.1% which is actually what 100 degrees proof mean.

Even after being in a glass for a while, the alcohol is really strongly present. I usually enjoy cask strength drams, but it is very difficult to get any other characteristics out of this. Some dry fruit, yes, some smokiness but overall it is a real bully. A short eternity spent with breathing it’s proof away, finally gives out more. Some vanilla oak, more smoke and .. yes. the sea is finally present.

The taste is very Bowmorish. It is actually Bow-and-more with steroids. It is really close to what I recall it’s 12 YO normal version to be, but this one kicks with giant soccer player’s feet that wear iron boots. Citrus, check. Smoke, check. Also some vanilla oak and lots of sherry sweetness. Contrasting with it’s breath it is more easier to taste than I was afraid of. Seconds and thirds are even more easier but sip by sip there is more and more sherry present. While it is sweet, the result is really filled with dry fruits.

The finish is burning. This one feels like it’s ripping your skin away while making it’s way down. Use small sips, don’t try to get it all in at once.
It was certainly different than what I recalled. It is not my style of dram, since I guess I’ve gotten to get very fond of peat these days, but it is still ok. It has a strong character, it does not savior other dimensions but one, but it is clear in what it is doing. It is meant to test people. Test the will.

Actually this would do nicely in a tasting. It is good to have different kinds of drams in the journey. This one would also do very nicely outside, where weaker tastes fade to the nature. Bowmore has strong, overwhelming, experience that can compete with pinetar smoke and yet it can have some fruits in the taste.

Bowmore 17YO

Aamuinen usva kohoaa veneiden ympäriltä, kun kalastajat lastaavat niitä aikaisen saaliin toivossa. Meren pinta on tyyni, väri on musta ja aurinko on vasta aavistus taivaanrannan takana. Pitkät mainingit herättävät miesten huomion, samalla kun punertava kajo herättää sumun ja pilvet eloon. Aurinko on nousemassa, päivän aherrus alkamassa. Yksi kerrallaan veneet poistuvat poukamasta, kohti suurta seikkailua mystiselle merelle jonka antimista aiotaan nauttia myöhemmin illalla.

Bowmore 17 YO jäi käteeni kun kävin kääntymässä manner-Euroopassa. Bowmoreja on tullut maisteltua aika monia tässä vuosien saatossa, ja itse asiassa 12YO oli se viski,  jolla savujen maistelu aikanaan alkoi. Odotuksia löytyy siis tältä viskiltä jonkin verran.

Tuoksu ei ole niin savuinen kuin toivoisin. Makeus tulee hyvin paljon esille – mikä on tavallaan harmi, koska Bowmoreissa minua on kiehtonut aina se merellisyys ja savuisuus. Ehkä se on vienyt ajatukseni vaelluksille, Kelly Kettlerin käytön yhteyteen. Ajatus savusta ja merestä yhdistettynä, kahviveden porina Kellyssä tervaisen veneen kannella.. Se on Bowmorea. Tämä on kuitenkin viety pois mereltä ja jätetty satamamestarin maisteltavaksi. Laatikossakin lukee ‘the manager’s dram’.

Maku on aika makea ja tislaamo on kaikesta päätellen käyttänyt tämänkin elämän veden sherryisten tynnyrien kautta. Se on tuonut väriä mutta myös hedelmää ja makeutta juomaan. Poissa on karuus, ankaruus ja luonteikas olemus. Jäljellä on kesytetty viski, jota yritetään saada tervaisista laivoista tammisten juhlapöytien ääreen. Siinä on onnistuttu ihan kohtuullisesti. Makeus muuttaa tätä aika pitkälti jälkiruokaviskien kastiin, sen sijaan että tällä heräteltäisiin ruokahaluja. Tämä on helpompi maisteltava, kuin mitä anteeksiantamattomammat viskit ovat – mutta kolikon kääntöpuoli on se, että tämä ei myöskään jää niin hyvin mieleen. Melkein luokittelisin tämän kepeäksi kesäviskiksi, mutta hiukan on jätetty luonnetta jäljelle että tämä pistää siihen vastaan kynsillä raapien.

Lopputuoksu ja jälkimaku jäävät vähän ohuiksi. Sherryä ei onneksi ole ihan mahdottomasti, eli tämä on hyvin maisteltavissa oleva viski. Ei ole mitenkään ällömakea tai yritä olla kuitenkaan liian hienostuneen väen mitäänsanomaton viski, joka ei herätä keskustelunaiheita. Kyllä tästä turinaa saa irtomaan, eikä varmasti olisi hassumpi juoma ulkonakaan. Kun lasi on ollut tyhjä hiukan pidemmän aikaan, alkaa Bowmoren perusta löytymään sieltä ja tislaamon voisi – ehkä – jopa tunnistaakin maisteluissa.

Kolmen kopla: Bowmore 25YO CS, Caol Ila 25YO, Caol Ila CS 59.2%

Elävä Pullo järjesti minulle maistettavaksi yhden Bowmoren ja pari Caol Ilaa. Näissä sample-pulloissa on kyllä etunsa, kun pääsee saamaan pientä makua siitä mitä olisi tarjolla. Oli oikein mainiota maistella näitä sunnuntain iloksi. Kuten pulloista näkee, ovat ne olleet kierrossa aikaisemminkin.

Bowmore 25yo 1985 Signatory's Cask Strength Collection, 51,6 % – yllättävän liukkaat öljyt

Tuoksussa alkuun tuntuu selkeää Caol Ilamaisuutta, mikä on hiukan kummallista kun kyse on kuitenkin Bowmoresta. Tuokion jälkeen Bowmoren merisuola ja pippurimaisuus alkaa vähitellen nostaa omaa päätään pinnan tyyneyden yläpuolelle. Savuisuus ei tätä maisemaa hallitse, mutta tuoksu on muuten hyvin miellyttävä vaikkakin hyvin ärhäkkä – ei mitenkään uskoisi 25YO viskiksi kun sitä tuoksuttelee. Öljyt valuvat komeasti pitkin lasin pintaa – visuaalisista seikoista on hyvä pitää kiinni koska maistelu on kokonaisvaltainen kokemus, jossa on hyvä käyttää kaikkia aisteja.

Maku on sekä pehmeä että raju. Hyvin monimuotoinen ja kompleksinen, ei pistävä eikä hyökkivä mutta jonkin verran maistelijalta vaativa. Makeus on läsnä ja tammi myös. En edes yritä tunnistaa kaikkea mitä tässä velloo, mutta täytyy sanoa että on kyllä mainio viski. Savuakin löytyy, se jää enemmänkin jälkimauksi suuhun. En todennäköisesti tunnistaisi Bowmoreksi tätä, jos sokkotestissä tulisi vastaan.

Lopputuoksu lasissa on todella hyvä. Erinomainen. Mainio. Tämä pistää minut harkitsemaan, että pitäisi varmaan yrittää päästä maistelemaan tätä 25YO ikäluokkaa enemmänkin. Aivan lopuksi lasissa tuoksuu taas Bowmoren sitruunapippuri. Aika kivasti muuttuu maku tässä viskissä! Ei olisi ensimmäisestä tuoksusta arvannut mitä on tulossa!

Caol Ila 25 yo, 43 %

Tynnyrin öljyiset sormet kietoutuvat lasiin, sulautuvat juoman kanssa yhteen maailman olemuksen hehkuessa syvää kunnioitustaan. Öljyt leikkivät lasin pinnalla ja valuvat kohti pohjaa upein kuvioin, ripein askelin. Kuinka hienoja kuviot voivatkaan olla!

Öljyjen lisäksi tuoksu on mahtava tässä Caol Ilassa! Pehmeä ja majesteettinen, kuin seremonia jossa prinsessa puetaan yöpuulle. Mieto savu astelee pitkin käytäviä, täyttäen linnan jokaisen oviaukon. Tuoden mukanaan odotusta, toivoa ja hymyä.

Maku aloittaa pehmeänä, ehkä jopa vähän turhankin ohuena. Miltäköhän tämä maistuisi tynnyrivahvuisena.. Pehmeä, hento, herkkä, savuinen, monipuolinen. Makumaailma kietoutuu kielen ympärille ja antaa maistelijan löytää monia Caol Ilan piirteitä. Mutta tässä on oltava herkällä ajatuksella liikenteessä, koska maku on hento eikä halua huutaa vaan kuiskia korviin kauniita runoja. Erinomainen viski!

Jälkimaku tuntuu suussa pitkään, kieli nauttii makumaailmoista ja naavamaisista vivahteiden rihmastoista. Tuoksu lasista katoaa aika nopeasti sen jälkeen kun juoma on siitä loppunut.

Ai suosittelenko? No tietysti suosittelen maistamaan!

Caol Ila Cask Strength, 59,2 %

Viimeisenä kolmikosta on toinen Caol Ila. Lasissa tanssii vuorotellen helminauha ja raskaat korukivet. Öljyt luovat seittimäisen rihmaston pitkin pintaa ja lopputulos on hyvin miellyttävä silmilleni.

Tuoksu kertoo, ei se läväyttää sen kasvoille, että enää ei leikitä. Nyt ei olla hento,eikä vierailla prinsessan kammarissa. Nyt iskeydytään sotasalin lattialle kasvoilleen ja katsotaan pelottavia ilmeitä ympärillä. Tuoksussa on monta tuttua tuntemusta: Octomoren järkähtämättömyys ja äärimmäisyys, toisen Caol Ilan Cask Strengthin tylyys ja jopa häivähdys Kilchomanin kosteasta savusta. Ehkä tämän tarkoitus on muistuttaa elämän karuudesta, taistelukentistä, vainajien nuotioista ja täydenkuun aikana tapahtuvista taikuuden ihmeistä.

Maku hyökkää tehokkaasti kielelle. Tylyä, luonteikasta, maukasta kuin mikä. Savu täyttää suun ja alkoholin vahvistavat monipuoliset elämykset jyrsivät tiensä läpi esteiden – on siinä sitten kieli tai hampaat välissä. Octomoren jyrkkä savumaailma on edelleen läsnä tuoksussa. Kun makuun tottuu enemmän, on siinä löydettävissä monia eri maailmoja. Yksi on taistelukenttä, yksi on bardin riimittelevät sävelmät jotka kaikuvat kaatuneitten muistoksi, yksi on vahvaluonteisen neidon korkea ääni joka kutsuu voitokkaita taistelijoita hurmaamaan häntä. Aivan mieletöntä! Ja niin erilainen olemukseltaan kuin 25YO!

Lopuksi lasiin jää kuolleiden nuotioiden savua ja taistelukenttien hiljenevää raivoa. Niitty peittää luut ja poismenneet, metsä kasvaa siihen aikanaan. Vain yksi kohta jää paljaaksi – se missä vastustajan päällikkö kaatui. Siinä kohdassa on vain hedelmätöntä maata, joka muistuttaa menneistä. Tässä on kyllä tehokas ja mielikuvitusta siivittävä viski – sellainen jota mielellään etsisi. Ei kuitenkaan aivan kuin Graalin Maljaa.

Bowmore 15 Mariner – veneilijän unelmakumppani

Aallot lyövät korkealle, kadottaen pienen paatin syleilyynsä hetkellisesti – aina nostaakseen sen jälkeen korkealle katselemaan salamoiden peittämää kuohuavaa merta. Luonnonvoimat antavat isän kädestä ja tekevät ihmisen tuntemaan olonsa pieneksi maapallon raivon edessä. Se on vain kestettävä, odotettava tilanteen rauhoittumista ja kuviteltava miltä se taas tuntuukaan, kun meri on tyyni ja kotisatama näkyy horisontissa. Meri on elementti, siinä missä savukin, joka ei säästele ankaruudessaan varomatonta.

Bowmore 15YO Mariner on nimensä puolesta suunnattu veneilijöille. Tai ainakin viskinmaistelijoille, jotka haluisivat hetkellisesti siirtää ajatuksena loputtomien maininkien leveille niityille. Ilmeisesti Marinerista on ollut aikaisempi versio, paljon tyylikkäämmällä etiketillä, jota ei enää oikein saa. Tämä aikaisempi inkarnaatio on myös maistunut huomattavasti erilaiselle mutta koska sitä en ole päässyt kokeilemaan, en siihen enempää ota kantaa. Tämä versioni on uudempaa satsia, joka jäi käteen travel retail-kokoisena (1L) lentokentältä.

Tuoksussa on löydettävissä Bowmoren pippuria mukavasti. Meri, suola, makeus ja näiden yhdistelmä tekee tuoksusta oikeastaan aika miellyttävän. Savuisuutta ei ole niin paljoa kuin toivoisin, mutta jotain sentään on havaittavissa jos hajuaisti on hereillä.

Maku on ensituntumalta yllättävän pliisu, mutta se kehittyy mukavasti suussa. Tempestin primitiivinen voima tulee hetkellisesti eteen maistelussa, mutta tällä kertaa sitä on kahlittu ja hillitty niin että makuskaala laajenee kielen päällä ja jälkimaku kestää yllättävänkin pitkään. Savu jää vellomaan suuhun, vähän kuin höyrylaivan vanavedessä hiljakseen purjehtisi. Meri ja savu antavat tälle mukavan yhdistelmän ja oikeastaan tuo nimi on ihan soveltuva tälle viskille. Tislaamon löytäisi varmaan suhteellisen kivasti maistelussa, vaikkei pulloa näkisikään. Makeutta ja hedelmällisyyttä on hyvin pippurin vastapainona, parin siemauksen jälkeen jälkimaussa alkaa sherry tulemaan vahvemmin esille. Tasapainoilu on vaikea laji, vähäisempi sherryn määrä olisi mukavampi itselleni.

Jälkimaku on aika kuitenkin rikas, ja hitaasti haihtuva. Mariner lentokenttähinnoilla ei ole liian kallis juomana, joten tätä maistelee välillä ihan mukavasti vaihteluna. Huippuviskeihin tämä ei yletä, mutta lopputulos on monipuolisempi ja laadukkaampi kuin ensin osasinkaan arvata. Lasi tuoksuu pippurille vielä pidempään ja tästä juomasta saa kyllä aikaan jutunjuurta ja merellisiä tunnelmia. Siinä mielessä Bowmore on uskollinen ollut nyt brandilleen, eikä ole lähtenyt liian kauas kokeilemaan miten eksotiikka ja karuus pystyvät elämään yhdessä. Hyvä näin.

Paljon miellyttävämpi viski, kuin Bowmore 15 Darkest joka on upotettu, huljutettu ja pesty sherryssä. Tämä ei ole liian heppoinen, mutta ei myöskään mitenkään alkukantainen. Sopii maisteluun sekaan tai sitten ihan vain nauttimiseen kesäillassa kun silmät lepäävät puhtaan järvimaiseman kajossa, auringon laskiessa lähemmäksi horisonttia.

Bowmore Tempest – terveisiä myrskyistä

Tämä viski vie minut karuihin olosuhteisiin. Myrskytuuleen tunturin laelle, kovaan sateeseen laavukankaan alle, tuuleen joka kuljettaa mukanaan sateen tuoksua ja samalla kuitenkin nuotioon joka lämmittää savuttaen, palaa uhmaten sadetta ja tuulta. Itsepäiseen pohjoisen mäntyyn joka ei ymmärrä sammua vaikka kuinka yrittäisi. Kuksa kädessä on lämmintä juoden hyvä pitää sadetta ja odottaa kunnes myrsky menee ohitse. Suolainen vivahde suussa, teen kirpeä purenta. Pehmeys tulee ympäristöstä, mutta ei luonnon antamista olosuhteista.

Bowmore Tempestejä on nyt kahta eri vuosikertaa: small batch I ja II. Ne ovat molemmat tynnyrivahvuisia Bowmoreja ja päästävät vahvuutensa hyvin esille mikäli juoja on riittävän rohkea niitä maistamaan. Savuisia, turpeisia, pippurisia ja suolaisia. Nämä ovat hyvin merellisiä, kuten Bowmore helposti muutenkin. Näissä luonne on vain tuotu vahvasti esille ja siitä on otettu paljon irti. II-sarjalainen on edeltäjäänsä monisyisempi ja savuisempi, mutta edelleen hyvin miellyttävällä tavalla. Tempest ei ole niin karu kuin Ardbegit, mutta nämä voi hyvin mainita samassa lauseessakin. Mutta niitä ei pidä sekoittaa toisiinsa, koska nämä kaverukset asuvat eri osissa karua saarta.

Bowmore Tempestejä on hyvä suositella henkilöille jotka ovat jo tutustuneet Islayn viskeihin ja tietää että makumaailma on mieluisa. Tällä pääsee miellyttävästi sisään tynnyrivahvuisten viskien maailmaan, vaikka varmasti Tempestin tylyys sopivasti iskeekin makuhermoihin kovaa. Mutta eihän sitä näitä maistellakaan sen vuoksi että ne olisivat aina helppoja. Uusien makujen löytämiseksi on kokeiltava välillä jotain uutta. Tempestit ovat ehdottomasti kokeilemisen arvoisia.

Bowmore Surf – kaava vähän vinossa

Polku vei suoraan soiseen maastoon kuusikoiden varjostamaan laaksoon. Saappaat uppoavat vesirajalle saakka ja maastosta nousee maatuneiden lehtien tuoksu. Hyttyset villiintyvät uusista uhreista ja hyökkäävät kerta toisensa jälkeen suojatoimista välittämättä. Suo tuntuu lähes loputtomalta, hämäryys keskellä päivää oudolta kunnes lopuksi polku suuntaa korkeammalle ja rämpimisen jälkeen pääsee levähtämään kivelle. Tulet syttyvät maakuoppaan ja savu ajaa hyttyset viimeinkin pois. Nyt on hyvä hetki hohhailla ennen matkan jatkamista.

Bowmore Surf (40%, litran pullo) ei herätä tuoksullaan minussa hirveän positiivisia tunteita. Mieleen tulee maatuneet lehdet ensivaikutelmalla, yllättävän tunkkaisesti. Viskistä ei ole kerrottu ikää, mutta maku ei ole kauhean hienostunutkaan. Karkeahko, väärällä tavalla, ja tässä alkoholi maistuu lävitse. Savua ja turvetta löytyy, mutta alkemiassa on vielä hiomista. Jälkimaku on sen sijaan miellyttävä ja yllättävän pitkä, vaikka viskin tuoksut katoavatkin aika pian lasista.

Tavallinen 12-vuotias Bowmore on parempaa kuin tämä, joten jos etsii spesiaaliviskiä lahjaksi ei tämä ole paras valinta. Tätähän voi kaataa vaikka yllättäville vieraille. Niille jotka haluavat viskiä, mutta joille ei halua niitä parempia juomia tarjota. Tätäkin on hyvä maistella välillä, selkenee erot viskien välillä. Mielestäni tämä on kuitenkin ihan ok perusviski ja paljon paljon mieluummin tätä maistelee kuin esim. tavallista Chivas Regalia..