The Ultimate Caol Ila 1996 15yo single cask

Caol Ila, one of famous Islay smoky and peaty drams. They are filled with smoke and sea and their normal 12yo range is a excellent Scotch to spend an evening with. Combining that with the Ultimate independent bottler, who’s previous experiment with Caol Ila was reaching the undiscovered country of space and time. My article about that is found here: http://savuista.blogspot.fi/2013/04/caol-ila-2000-637-ultimate-kaataa.html  but please note that it’s in Finnish. Let’s just say it was a very ultimate experience: raw and powerful, yet tasty and had a big punch of force.

Now, this one is a much more easier fellow. Single cask (248/388), 15 years old (Hogshead maturing) and bottled in 46%. Distilled 3.9.1996 and bottled 28.5.2012. Cask number 12561. And that’s all the information there is. Except, that it is a very nice dram.

This is quite a light in it’s color. The magic of whisky is there. It really depends on my mood, when I like the dark hues or these light vibrations. All the same: it is about the nose, palate and after taste and not about how it looks on the glass. Except, that is a moment when you can tell a tale or lead the company onto new world.

The nose is smoky. There is pepper and peat. But the smokiness is marvelous! This one is clearly from the category “of smokes”. Very prominent. Old and new smoke, like a often used fireplace. A sauna at the moment when you just lit fire on those woods and before the chimney takes it in, you get the nice soot smoke of a birch bark. Peat nicely adds to the smoke, bringing it more depth – even before tasting.

The palate is strong in character but lacks the alcohol fire. Smoke and tar fills your mouth, along with peat fieriness crawling in. Pepperness is clear. Salt of the big waves and harshness of Islay wind ride the flame here. Oily and wide open. Burning salt peat coals remain in the mouth, after the storm passes.

The aftertaste is a bit bitter and smoldered. This would not be a series finisher – nor a starter – but drams like this brave soul are what are easily used to demonstrate what is a “smoke whisky”. Not too harsh on power, but lots of character and wideness. This does not have layers of tastes, but instead there is a well constructed labyrinth of mystery, that will reveal it’s secrets when you just get onto it. This is not a ultimate whisky in the sense of power, but as a experience where a world opens and reveal’s one of it’s many facets. A definite Islay!

Something about world of the spice and smoke

I kept on walking the journey, which took me deeper and deeper into world of tastes. There has been many occasion, since the strawberry stop, that had stopped me to stare the moon and wonder what’s next. How would this and that cope with those delicious ingredients? Eventually, I took the right turn and dived deep into the bog with something I had stolen from the shamans. No, no mushrooms but something we at the mansion use often to give our food some meaning. Garlic, jalapeno and chili.

For this journey, I chose three smoking and smoldering drams: Lagavulin 12 yo Cask Strength 2009, the Ultimate Caol Ila 2000 Cask Strengh single cask and Ardbeg Corryvreckan. All strong and wielding the steel of powerness. These drams hack, slash and take you to the outer limits. Especially Caol Ila, which is very potent (63.7%), takes you to the another plane of existence.

The Garlic

The first encounter was with garlic, enhanced with herbal spells. Lagavulin was perfect and their both tastes got a boost. Smoke and garlic work so well together, while keeping vampire’s off your neck. Caol Ila was strong in taste, even so much that it somewhat shadowed garlic. They do work together, but as a pointy stick. You get the first impression, then the overwhelming magic fills your nerves – and if you are a nightwalker you will flee with awe. Not bad, but with this dram you won’t taste anything of the food and garlic..

The last was one of my favorite Uisge Beathas. The Ardbeg Corryvreckan. Filled with peat, smoke and tar I expected garlic to be blown away. And I was not wrong. Like Lagavulin, Ardbeg complemented garlic with wondrous tales and beautiful poems.

I must say, that if you are looking for a drink to go along with food that has a lots of garlic in it, you might want to consider Ardbeg or Lagavulin to go with it. Overall, I dare to say that peatsmoke does go very well with garlic.

The Chili

Next was the test of strength with chili and jalapeno. I don’t know what chili it was, but something that we had at home and it is handled with care. Strong spice, none the less. I served myself jalapenos and chili, finding the ultimate border with both of them. Jalapeno is usually found on Mexican food, but we tend to use them a lot on many servings.

Lagavulin works, as expected, with jalapenos nicely. It burns somewhat, but in a good way. Taking it with chili, will bring some sweat to your skin – along with fiery sensation on your tongue. But unlike I feared, it is a not a Drawmij’s Instant Death. Instead, these two fighters work together and face a force far greater they could do together.

Caol Ila gives no mercy and will cut you into small pieces. Since I had already tasted the Lagavulin and chili, this is a real killer. Jalapeno + chili accompanied by Lagavulin and then jalapeno and Caol Ila it gets you to hell and then to very high euphoria. Caol Ila’s demeanor and intimidation do create new worlds. After a while, the peak withers away but there is still strong battle going on. Recommended only for those seeking how to break the sense-limit. Funny is that was just the jalapeno. Taking some chili on top of it, did not create the dragon’s all-devouring breath I feared. Yes, the taste and sensation is very strong but with a successful saving throw you can take it and experience the bliss.

Finally the everswirling maelstrom of Corryvreckan. First, with jalapeno you don’t get anything extreme. It is like they are meant together. After the first sip, if you wait, you will get the real taste and burn. With chili, note that this tasting is done by one sitting, you get the dragon’s breath. Ardbeg does boost the experience, gets tears into your eyes and takes you to a trip across all levels of Abyss and Elysium. Tears of pleasure, tears of pain and burn. Smoke fills your eyes and lips can start a forest fire if you just bend low and kiss the tree's root.  I was flying and plowing at the same time.

The End game

Well, now that some of the tears have gone there is time for the analysis. I make it short. If you want to enchant the taste of chili, use smoke whisky. The thin line is somewhere at 60%. Caol Ila will send you deep down, while Lagavulin can be much more gentle. Ardbeg gets stronger as time passes, so Corryvreckan is an excellent sensation bringer.

Next time I offer spicy or highly garlic food to my friends, they will have to drink a dram of peatsmoke with it.  Saying no is not allowed, or they will end up hungry and thirsty.

Adelphi Caol Ila 2001 11 YO Single Cask #303802

The fierceness of the moment when heavy cavalry clash arms and draw blood. In that instant the life is eternal, time is frozen and you can only imagine from the observer’s point that what is going on. What they think. Is there any time to even raise one thought? You only see helmets, shining metal, hear the screams and yells, the thunder of feet and clinking of armors. Loud strikes, fearful faces, violence, blood, crashing bones, cries of help. And nothing will help. You will push your mind away, strike again and not to think at all. You either survive, or not. There is nothing you can do about it – except that you fight.
Later on, after the charge you will face mixed up rows. Individual duels, that have no honor or option to yield. You fight, but you think. The initial dragon rage is gone, it is much more cunning and intelligent now. You seek for weak moments, and try not to reveal any to your opponent. You think that you might survive, but you should not. You fight, but not under the rage of the world. You fight now, because this is what you love.
Once the battle ends, you stand in a knoll over the battlefield. Surrounded by dead enemies. There is a sweet moment of victory, and all that fire melts away. You smile. You are alive. Just for this moment, it was necessary to through the battle and all earlier phases. It always smells so good.
That is the nose tale of Adelphi’s 2001 Caol Ila, which is 11 years old and has been matured in a refill sherry hogshead and finally bottled 2013. Only 280 of these knights exist. 60.6% tells that they are cask strength, tested and strong warriors. 
The taste burns like a moment inside the battle. It boils your mind, burns your tongue and yet you love every moment of it. Striking again, looking for a moment, opportunity, when you down your foe and again you yell our your battle cry, war face scaring the young squire away.
The taste is great. It lets you walk on the battlefield, feeling the heat and the rage and in a instant you are looking it from the high cliff, feeling the breeze and seeing only a playfield where you can move the pawns into a new position. You want their king surrounded. There is a lots of magic here, dark forces, that will make it easier. But that would be cheating, and this dram is not a nonsense. It is intense, powerful, raging bull that will take you to a land of experiences you have not encountered before. This is something, that you can tell tales over it, and give a tasting a brand new dimension.

A.D. Rattray Caol Ila 19 YO, vai onko tämä sittenkin 18 YO

Hiippailua metsikössä, yhä pimenevässä illassa. Lieneekö seuraajat ovat vielä jäljillä, vai eksyivätkö jo. Salaisuudet mukana kannossa, omin vikkelin sormin kaapattuna. Etsiskelle piiloa, jonne voisi mennä viettämään yötä ilman kiinnijäämistä. Kalliolohkareiden luota paljastuu lähes huomaamaton luola, jonne on hyvä ryömiä jälkiä peittäen. Joku muukin tänne on aikoinaan eksynyt – ja jäänyt. Luiset sormet puristavat pientä pulloa, joka on sinetöity keisarin noitien vahalla. On aika ottaa tuokin unohtunut mysteerinen aine mukaan ja ryömiä pidemmälle, odottamaan aamua ja uutta piiloleikkiä.

AD Rattray on jälleen yksi indie-pullottaja. Heidän tavoitteenaan on löytää, pullottaa ja myydä viskejä joilla on merkitystä. Sain käsiini pienen samplen yhtä heidän tarkkaan varjeltuja salaisia elämän vesiään. Islayn tislaamo on Caol Ila ja vähän on hämmentävää, onko nyt kyseessä 19YO vai 18YO viski. Merkinnät samplessa vievät samoihin tietoihin, kuin mitä heidän verkkosivuillaan on. Mutta kuten tiedämme, ei aina verkkosivuja päivitetä kuin luostareissa kääröjä. Molemmista käy selville kuitenkin sherry-tynnyreissä kypsyttely.
Lasin reunoille tämä juoma muodostaa helminauhan, joka ei tunnu laskeutuvan lainkaan. Se on siro ja kepeä, eikä kerro vielä minkälaiseen kokemukseen tässä pääsee tuntemaan. Tuoksussa on selkeää kullilaa ja siihen liittyy savua ja suolaa. Oikein miellyttävä tuoksutella ja hyökkäävyys, 56.7% vahvuudesta huolimatta, pysyy taustalla. Se vähän haroo miekankahvaa ja väläyttelee terää joten luonne alkaa paljastua. Mutta erittäin miellyttävä.
Maku on täyteläinen ja ylitsevuotava. Sherryä ja tynnyriä, savua ja kokemusta. Vuosikausien valmistautumista. Erittäin öljyinen, kuin yrittäisi kiivetä linnanmuuria ylös samalla kun (onneksi ei niin kuumaa!) öljyä valuu pitkin seinää. Lopuksi se sytytetään tuleen ja jäljelle jää savua sekä poltettua makua. Kun muurilta ote lipeää, tippuu öljyiseen lammikkoon jonka liekit nuolevat vaatteet lopullisesti karrelle.
Makua löytyy, enemmänkin kuin odottaisi. Jälkimaku suussa kestää hyvin pitkään, mutta karrelle palanut liha maistuu siinä pääasiallisesti. Ei voi sanoa, että tämä olisi mautonta! Omaan kieleeni tuo poltettu sherry voisi olla hiukan vähäisempi määrältään. Raju kokemus, vaikkei suoraan lyökään kasvoille.

Caol Ila 2000 63.7% the Ultimate – Kaataa isolla kädellä

Matkoilla on törmännyt erilaisiin kulkijoihin. Käsityöläsiin vailla vertaistaan, vuonon rannalla rautaa lenkistä läpi repivään kaunottareen, kummallisiin syvän joen takaisin harvahampaisiin, metsien mieheen josta ei ottanut selvää uskaltaako hänen mailleen astua vaiko ei.. Mutta yksi mieleenpainuvimmista kokemuksista oli tuntea kultainen isomus omalla iholla, hetken lainassa. Siihen lumoon voi jäädä koukkuun ja se tie voi viedä kerta toisensa jälkeen pohjoiseen. Savun lisäksi. Samoilla jalkineilla tulee myös mieleen tarina, jossa yhtä henkilö voisi kutsua intiaaninimellä Kaataa isolla kädellä..

Aivan yhtä ehdoton on tämä The Ultimate Caol Ila. The Ultimate Whisky Company ei ole itselleni aikaisemmin tullut vastaan. Mutta tämän yhden maistiaisen syvällä kokemuksella on pakko sanoa että nimi kyllä kuvaa loistavasti heitä. Tämän firman pullotteisiin on tutustuttava jatkossakin.
The Ultimate Caol Ila 2000 on 11 vuotta (3 päivää vajaat 12) kypsytelty Caol Ila. Tislausvuosi, jonka ehkä voi jo arvata, on 2000. Kyseessä on yhden tynnyrin erä josta on tiputeltu 303 pulloa, tynnyri kulkee numerolla 303877. Hogshead-tynnyri on ollut kyseessä, etiketistä lukien. Viski on mukavan tynnyrivahvuista (63.7%) tehden siitä varsin tymäkkätä.
Tuoksussa on enemmän vasarointia kuin Bahcon tehtaalla. Tässä isketään eikä vain meinata. Voisinpa ehkä kuvata sanalla ärhäkkä tai Lyö kovalla kädellä. Seasta löytyy kyllä myös satunnaisia läimäytyksiä tammenoksilla ja vähän makeuttakin valutetaan avoruhjeisiin. Lopuksi, mikäli silmät vielä liikkuvat, lisätään savua nostamaan kirvelyä omaa luokkaansa. Houkuttelevaa! Luonne on tuoksussa hyvin teräksinen ja anteeksiantamaton.
Maku hyökkää ensin kielelle ja kitalakeen kuin romurallin lähtölaukaus. Siinä ei väistetä eikä jarrutella vaan talla pohjassa liikutaan minkä volkkari liikkuu. Tämä autoke on kyllä varustettu ylimääräisillä nitroilla, sen verran notkeasti tämä laajenee räjähdykseksi. Hetken sirpaleiden keräämisen jälkeen makeus ja sherryisyys nousee esille, monipuolistaen tämän alaville tuntureille, savuisille nummille ja keskiyön auringon miellyttävään kajoon. Jäljelle jää todella miellyttävä maku ja kaikki se alun töniminen jää kauaksi muistin syviin onkaloihin.
Melkein turha kirjoittaa, mutta tämä on siis haastava viski. Ultimate Fighter. Ritari, joka ei luovuta vaikka pari raapaisua lihaksiin olisikin sattunut. Tässä on myös noitamaisuutta, pahuutta mutta samalla sitä pehmeää puolta jota ei niissä yleensä koe. Kolikon kaksi kasvoa, tislattuna yhteen pulloon. Voisin kuvitella että Highlanderit tai Speysaiderit eivät tästä oikein välitä, mutta savuja ja rajuja kokemuksia hakevalle tässä on Kaataa isolla kädellä!

Caol Ila 15YO Old Malt Cask – savuisen metsän kasvatti

Labyrintti vangitsee kehon ja mielen. Se pakottaa juoksemaan paniikissa, kompastelemaan ja kompuroimaan kauhussa. Loputtomat käännökset, mielen sekoittavat kuvatukset. Valoa lepattaa soihduista, öljyinen tuli ja savu työntää polvien varaan, keuhkojen ja veren huutaessa happea. Kontaten kohti pientä tuulenvirettä, ahnaasti imettyä viileää ilmaa. Kaiken painostavuuden tieltä löytyy luukku josta oikotie ja jyrkät portaat laahustavat ylös. Ylös. Ylös. Kunnes kuu ohjastaa lopuksi ulos, tähtien keskelle. Katsomaan komeettaa joka jyrää pitkin taivasta majesteettisen hitaasti. Pitkä häntä huiskii itää ja länttä tasaisesti, puolueettomasti. Korkealla vuorella maailma levittäytyy jalkoihisi ja kaukaiset vartiotulet kohottavat savuisia liekkejään kunnioituksena maailman kantta halkovaa yön ruhtinaan ilmestymistä kohtaan.

Old Malt Cask, eli Douglas Laing & Co valikoi mitä he pullottavat. Nyt on listalle päässyt Caol Ilan 15YO tynnyri (5514, Refill Hogshead, 258 pulloa, 50%) ja mitä tuntemuksia se saakaan aikaiseksi! Tämän tarinaan osuvat notkuvat hirret, räiskyvät tulet ja nuotion savuinen henkäys. Makeat huulten kosketukset, väkevät läimäytykset ja salaperäinen hahmo metsän siimeksessä. Pelkoa ja riemua.

Tuoksu kertoo makeudesta, etelän hedelmistä savuisella nuotiolla. Leveästi puhuu tämä murteella, mutta ei ole kysymystäkään etteikö vaeltaja olisi saarelainen. Matkaa on puheiden mukaan tehty soutuveneellä yli kymmenisen vuotta, mutta aina on pientä liioittelua matkassa.

Maku leikkaantuu tajuntaan kuin terävä veitsi poron sisäfileeseen. Räiskyvä kuin revontulien tanssi, pehmeä kuin nuoren vaimon iho, raju kuin nyrkki joka läiskähtää puolustuksen alle. Tunne on kestävä, kompleksinen, makea ja savuinen. Tätä ei odottanut, mutta salaisesti sitä on aina toivonut. Juomaa on pakko ottaa toinen suullinen, nauttia nyt vähän pehmeämmästä kokemuksesta mutta joka iskeytyy syvälle sisuksiin kerta toisensa jälkeen. Jäljelle jää suuhun makeaa päärynää ja savua. Todella ilmiömäisen mukavasti savua ja myös tervaa. Hirret jotka ovat odottaneet, ovat saaneet luovutettua tynnyreihin sitä mitä on vaadittu. Nyt ne voivat hiiltyä rauhassa ikuisuuteen.

Loppumaku on pitkä ja monimuotoinen. Vivahteita löytää, kun haluaa etsiä. Salakirjoitusta, näkymätöntä mustetta, kiveen hakattuja kuvioita. Maku kestää ja kestää, tehden tästä todella kokonaisvaltaisen ja pitkän kokemuksen. En uskoisi Caol Ilaksi kovin helposti, mutta kun sen tietää tislaamon kyllä tunnistaa.

Suosittelen maistamaan!

Caol Ila Distillers Edition 2012

Päivän kävelyn jälkeen saapuminen kylmään mökkiin on sekä helpotus, että kauhistus. Edessä on vielä polttopuiden tekoa, tuvan lämmittämistä, tavaroiden kuivattamista, appeen vääntöä. Kylmä, jäinen, kauan autiona ollut tupa lämpiää hitaasti mutta varmasti. Kamina syttyy kuin tilauksesta ja jälleen lämpö ja kynttilöiden suoma lämmin valo herättää paikan eloon. Ihminen on alueella. Kun pitkä päivä alkaa olla takana ja lämpö iholla, on mukava heittää ruoto oikoiseksi väliaikaisdivaaniin ja napata laukun pohjilta taskumatti joka lämmittää myös sisäisesti. Tyylikkäästi.

Caol Ila Distiller’s Edition (43%) on tuttu ollut jo aikaisemmin. Nyt en muista, tuleeko Caol Ilalta jokaisena vuotena uusi DE vai ei, mutta aikaisempi versioni tästä oli vuonna 1993 tislattu, tämä on vuoden 2000 tislettä. Mukavasti siis 12YO Caol ila hiukan erilaisessa muodossa. Nämä juomat on viimeistelty tynnyreissä, joissa on aikaisemmin säilytetty Moscatel-viiniä (Moscatel Cask Wood). Distiller’s Editionit pyrkivät löytämään  useimmiten erilaista näkökulmaa viskiin, kun viimeistely (tai kypsytys jossain viini/sherry/tms –tynnyrissä) on tuonut siihen erilaista makukulmaa.

Tuoksu vie mukavasti autiotupamaiseen tunnelmaan. Siinä on raakuutta, mutta paljon pehmeyttä jonka saavuttaa nukkumalla kevyesti kovan lavetin päällä. Tuoksussa on muinaisuutta, monipuolisuutta ja myös mausteista kipinää. Se kertoo puukkojen teroituksesta, kaskuista ja leveistä juustoviipaleista leivän päällä. Loppujen lopuksi oikein miellyttävä ja mielikuvitusta siivettävä!

Maku on pehmeä, monipuolinen, vivahteikas ja tyrmäävä. Tässä toistuu paljon samaa tunnelmaa mitä tuoksuissa on. Mukana on turvallista vaaraa, kuin nuori prinssi ensimmäisellä metsästysmatkallaan. Sitä ei tiedä vaikka eteen tuleekin se kauhean hirviömäinen villisika, joka vähät välittää ylhäisestä keihäästä vaan aikoo silvota vaaleaa ihoa punaiseksi raatelevilla torahampaillaan.

Prinssi on kuitenkin aina suojattu, henkivartija varmistaa että eräretkeltä tulee takaisin kokemusta rikkaampi ylimys omin jaloin. Ja villisika päätyy vartaaseen. Tämä viski ei ole tyylikkäin mutta tässä on paljon ylimyksiä mukana. Salongin täyttyessä illan kuluessa konkareista, jotka haluavat muistoja vetreiltä vuosiltaan – tämä tynnyri kaivetaan esiin ja maljat kohoavat vielä pitkään kuun nousun jälkeen. Sanan säilät leikkaavat ja silpovat varomattomia, mutta aina onneksi voi käydä ulkona helpotuksella ja palvelijat tuovat uuden juoman mistä nauttia. Silloin tarinat – ja niiden kohteet – ovatkin jo muuttuneet.

Kuun matkatessa läpi tähdistöjen, makukin pehmenee ja muistelut heräävät huulille. Maku on lempeämpi, mietteliäämpi. Naisista puhutaan kaihoiten, karut sanat ovat jääneet kauas edelliseen päivään. Viulisti ja sello yrittävät pitää tahtia yllä, mutta pian uni kaappaa vallan. Juhlat päättyvät.

Jälkimaku säilyy kuitenkin pitkään. Ihmiset puhuvat tapahtumasta, mutta osallistujat vaikenevat. Nuori prinssi on osana suurempaa perhettä ja kunniakasta kaartia. Hänessä on potentiaalia ja uuden tulemisen aikaa. Se kuvaa mukavasti myös tätä viskiä. Erittäin mukava sarjassa, mutta yksinäisenä sutena ei saa saalista niin että selviytyisi talven ylitse. Kannattaa ehdottomasti maistella!

Caol Ila 8YO “Unpeated” Cask Strength – voimaa väännöllä

Askel nousee. Askel laskee. Matka taittuu, jalkojen liikutus kerrallaan. Tunturin huippu tuntuu nauravan minulle ja se perääntyy aina kauemmaksi ja kauemmaksi. Vaikka kuinka yritän päästä sen luo, kuulen vain tuulessa sopulien hihityksen ja maahisten jupinan. Sinnikkäästi astelen, ajatellen illaksi tehtäviä tulia ja juomia joita aion ottaa vihdoin rinkasta esille. Mutta ensin on käytävä huipulla katsomassa miltä kaukana pohjoisessa näyttää. Tämä matka on vasta alussa, talvi on vasta tulossa.
Caol Ila 8YO Cask Strenght Unpeated on vahvahko (64.2%) viski. Caol Ilan normaali tynnyrivahvuinen pullo on hyvin edelleen muistissa vahvojen makujen ja luonteikkuuden vuoksi. Tätä nuorempaa, vähäturpeisempaa, olin melkeinpä vältellyt tähän saakka – nyt tuntui hyvältä ajalta maistella ja kirjoitella tästä juomasta.
Tuoksu on hyvin merellinen ja anteeksiantamattomuus huokuu siitä jos tuoksuttelija on varomaton. Tällä viskillä on oma purausunsa jota on syytä kunnioittaa. Turpeen vähyys ei haittaa pätkääkään, vaan tuoksu on todella lupaava ja odottava. Se kertoo tylyydestä, ilkikurisuudesta ja karusta luonteesta. Varomaton jääköön polulle.
Maku on yllättävän makeakin. Caol Ila on hyvin edustettuna, mutta vähän kevyemmin – paitsi voimakkuuden osalta. Oikeastaan yhtälö on loistavan jännä, tämä on tyly ja karuakin karumpi viski. Olematta kuitenkaan paha. Mukavasti tätä maistelee vaihteluna muihin Caol Iloihin. Välillä aina hämmästyy, kuinka monipuolisia perinteisetkin tislaamot saattavat olla.
Maku ei niin leveä tai syvä, kuin Caol Ilalta olettaisi. Ikä tekee selkeästi Caol Ilan tuotteille hyvää, vaikkakin tässä on käytössä eri mallas kuin tavallisesti. Loppumaku ei ole pitkäkestoinen, suussa kuitenkin kihelmöi mukavasti jonkin aikaa maistamisen jälkeen. Tämä on mainio viski, kun haluaa jotain vähän erilaista mutta kuitenkin savuista. Kannattaa maistaa, eikä pelätä liikaa. Varuillaan kannattaa olla, koska kuten Lapin luonto.. tämä on karu ja voi yllättää valmistautumattoman.

Kolmen kopla: Bowmore 25YO CS, Caol Ila 25YO, Caol Ila CS 59.2%

Elävä Pullo järjesti minulle maistettavaksi yhden Bowmoren ja pari Caol Ilaa. Näissä sample-pulloissa on kyllä etunsa, kun pääsee saamaan pientä makua siitä mitä olisi tarjolla. Oli oikein mainiota maistella näitä sunnuntain iloksi. Kuten pulloista näkee, ovat ne olleet kierrossa aikaisemminkin.

Bowmore 25yo 1985 Signatory's Cask Strength Collection, 51,6 % – yllättävän liukkaat öljyt

Tuoksussa alkuun tuntuu selkeää Caol Ilamaisuutta, mikä on hiukan kummallista kun kyse on kuitenkin Bowmoresta. Tuokion jälkeen Bowmoren merisuola ja pippurimaisuus alkaa vähitellen nostaa omaa päätään pinnan tyyneyden yläpuolelle. Savuisuus ei tätä maisemaa hallitse, mutta tuoksu on muuten hyvin miellyttävä vaikkakin hyvin ärhäkkä – ei mitenkään uskoisi 25YO viskiksi kun sitä tuoksuttelee. Öljyt valuvat komeasti pitkin lasin pintaa – visuaalisista seikoista on hyvä pitää kiinni koska maistelu on kokonaisvaltainen kokemus, jossa on hyvä käyttää kaikkia aisteja.

Maku on sekä pehmeä että raju. Hyvin monimuotoinen ja kompleksinen, ei pistävä eikä hyökkivä mutta jonkin verran maistelijalta vaativa. Makeus on läsnä ja tammi myös. En edes yritä tunnistaa kaikkea mitä tässä velloo, mutta täytyy sanoa että on kyllä mainio viski. Savuakin löytyy, se jää enemmänkin jälkimauksi suuhun. En todennäköisesti tunnistaisi Bowmoreksi tätä, jos sokkotestissä tulisi vastaan.

Lopputuoksu lasissa on todella hyvä. Erinomainen. Mainio. Tämä pistää minut harkitsemaan, että pitäisi varmaan yrittää päästä maistelemaan tätä 25YO ikäluokkaa enemmänkin. Aivan lopuksi lasissa tuoksuu taas Bowmoren sitruunapippuri. Aika kivasti muuttuu maku tässä viskissä! Ei olisi ensimmäisestä tuoksusta arvannut mitä on tulossa!

Caol Ila 25 yo, 43 %

Tynnyrin öljyiset sormet kietoutuvat lasiin, sulautuvat juoman kanssa yhteen maailman olemuksen hehkuessa syvää kunnioitustaan. Öljyt leikkivät lasin pinnalla ja valuvat kohti pohjaa upein kuvioin, ripein askelin. Kuinka hienoja kuviot voivatkaan olla!

Öljyjen lisäksi tuoksu on mahtava tässä Caol Ilassa! Pehmeä ja majesteettinen, kuin seremonia jossa prinsessa puetaan yöpuulle. Mieto savu astelee pitkin käytäviä, täyttäen linnan jokaisen oviaukon. Tuoden mukanaan odotusta, toivoa ja hymyä.

Maku aloittaa pehmeänä, ehkä jopa vähän turhankin ohuena. Miltäköhän tämä maistuisi tynnyrivahvuisena.. Pehmeä, hento, herkkä, savuinen, monipuolinen. Makumaailma kietoutuu kielen ympärille ja antaa maistelijan löytää monia Caol Ilan piirteitä. Mutta tässä on oltava herkällä ajatuksella liikenteessä, koska maku on hento eikä halua huutaa vaan kuiskia korviin kauniita runoja. Erinomainen viski!

Jälkimaku tuntuu suussa pitkään, kieli nauttii makumaailmoista ja naavamaisista vivahteiden rihmastoista. Tuoksu lasista katoaa aika nopeasti sen jälkeen kun juoma on siitä loppunut.

Ai suosittelenko? No tietysti suosittelen maistamaan!

Caol Ila Cask Strength, 59,2 %

Viimeisenä kolmikosta on toinen Caol Ila. Lasissa tanssii vuorotellen helminauha ja raskaat korukivet. Öljyt luovat seittimäisen rihmaston pitkin pintaa ja lopputulos on hyvin miellyttävä silmilleni.

Tuoksu kertoo, ei se läväyttää sen kasvoille, että enää ei leikitä. Nyt ei olla hento,eikä vierailla prinsessan kammarissa. Nyt iskeydytään sotasalin lattialle kasvoilleen ja katsotaan pelottavia ilmeitä ympärillä. Tuoksussa on monta tuttua tuntemusta: Octomoren järkähtämättömyys ja äärimmäisyys, toisen Caol Ilan Cask Strengthin tylyys ja jopa häivähdys Kilchomanin kosteasta savusta. Ehkä tämän tarkoitus on muistuttaa elämän karuudesta, taistelukentistä, vainajien nuotioista ja täydenkuun aikana tapahtuvista taikuuden ihmeistä.

Maku hyökkää tehokkaasti kielelle. Tylyä, luonteikasta, maukasta kuin mikä. Savu täyttää suun ja alkoholin vahvistavat monipuoliset elämykset jyrsivät tiensä läpi esteiden – on siinä sitten kieli tai hampaat välissä. Octomoren jyrkkä savumaailma on edelleen läsnä tuoksussa. Kun makuun tottuu enemmän, on siinä löydettävissä monia eri maailmoja. Yksi on taistelukenttä, yksi on bardin riimittelevät sävelmät jotka kaikuvat kaatuneitten muistoksi, yksi on vahvaluonteisen neidon korkea ääni joka kutsuu voitokkaita taistelijoita hurmaamaan häntä. Aivan mieletöntä! Ja niin erilainen olemukseltaan kuin 25YO!

Lopuksi lasiin jää kuolleiden nuotioiden savua ja taistelukenttien hiljenevää raivoa. Niitty peittää luut ja poismenneet, metsä kasvaa siihen aikanaan. Vain yksi kohta jää paljaaksi – se missä vastustajan päällikkö kaatui. Siinä kohdassa on vain hedelmätöntä maata, joka muistuttaa menneistä. Tässä on kyllä tehokas ja mielikuvitusta siivittävä viski – sellainen jota mielellään etsisi. Ei kuitenkaan aivan kuin Graalin Maljaa.

Caol Ila 18YO– Kullila jota voi kehua

Laavu on ollut paikoillaan vuosikymmeniä ja nähnyt kaikenlaista. Sitä on välillä korjattu, välillä annettu rapautua mutta perusta on odottanut kärsivällisesti. Kulkijoita on mennyt ja tullut, sen pintaa on raaputettu ja poltettu, sitä on siivottu ja välillä taas sen haitaksi on jätetty kaikki ne roskat jotka on tunturiin jaksettu kantaa mutta taakka on käynyt ylivoimaiseksi heti sisällön poistuttua vaeltajan suuhun. Vanha laavu katselee kärsivällisesti ja tuumailevasti. Maailma kiertää kulkuaan, mutta harva kävijä tietää että samassa paikassa on syöty eväitä ja nukuttu jo vuosisatojen ajan.

Caol Ila 18YO on loistokas isoveli hyvälle 12YO sukulaiselleen. Kyseessä on kuitenkin ns perusversio, joten vahvuus on normaalit 43%. Tislaamona tämä on mainio ylipäätään, onkin paljon puhetta että paljolti Islayn mysteerimaltaat tulevat juuri Caol Ilalta. Heillä ei ole kauheasti omaa valikoimaa (verrattuna esim Bruichladdich) mutta viski on vain mainiota. Lausumisohje nimelle on Cull Ee-la, joka on kääntynyt omassa porukassa Kullilaksi hyvin suveriinisti.

Väri on kullankeltainen ja ihan miellyttävä katsella. Mitään erityistä se ei lupaa. Öljyistä alkaa jo jotain arvaamaan, vaikka osa niistä valuukin nopeahkosti pitkin lasinpintaa osa jää odottamaan paksusti ennen kuin valumisen aika tulee.

Mausta ensimmäisenä tulee mieleen pehmeys. Savu ja turve ovat hyvin esillä, kuten myös merellinen tunnelma. Hedelmäisyyttä ja pirteää olemustakin on löydettävissä. 12YO tuntuu äkkiä hyvin karulta tähän verrattuna. Vuodet tynnyreissä ovat tehneet hyvää ja monipuolistaneet tämän viskin todella hyvin. Makuja voi etsiä ja niitä myös on olemassa. Tämä ei ole paksu ja tylyttävä, vaan melkeinpä hellästi hyväilevä rakastettu jota on kaivannut. Caol Ila on maussa mukana, mutta pakko sanoa että tämä on se Caol Ila mitä on puuttunut makuvalikoimistani.

Jälkituoksu lasissa on mainiota Caol Ilaa. Savua ja turvetta, suolaisuutta ja merta. Maku kestää suussa pitkään ja antaa vielä lisää elämyksiä kerta toisensa jälkeen. Pehmeitä, turpeisia, makeita, savuisia. Aikamoinen skaala kaikenlaista mitä on tullut maisteluissa vastaan.

Ehdottomasti hyvä viski, jota ei kannata jättää välistä. Ei räjäytä pankkia, mutta tasapainoisena sopii moniin tilanteisiin eikä tälle tarvitse vähemmänkään viskejä maistelleen yskiä. Hetkiin jotka kaipaavat eleganssia.

Caol Ila the Distillers Edition 1993 – Merisavua aalloilla

Nuotio pohjoisen joen rannassa, tuli käryämässä nuotiossa. Jäiset riitteet kimaltelevat heikon valon kajeen vaikutuksesta, takkahärkä kodan lähistöllä heiluttaa päätään ja jatkaa syömistään. Ympärillä hiljaisuus, pilvet ovat kadonneet ja se lupaa kylmää yötä. Mahdollisesti myös revontulien leikkiä. Aika laittaa kalat paistumaan pannulle.

Moscatel-viinissä viimeistelty Caol Ila (43%) kuuluu jokavuotiseen sarjaan Distillers Editioneita joita tehdään useammistakin viskeistä. Useimmiten vastaan tulee Caol Ilan tai Lagavulinin DE:t kun Oikean Saaren juomista puhutaan. Caol Ila on pohjallakin hyvin tyylikäs viski, ja näin oikein sopiva DE käsittelyyn. Pullossa on kovasti erilaisia merkintöjä, jotka on selitetty pahvilaatikon kyljessä – mitään käytännön vaikutusta näillä makuun ei ole kun ovat hyvin geneerisiä ja enemmänkin niillä yritetään nostaa pullon arvoa. Pääasia on kuitenkin juoma, ja DE juomissa vuosikerroilla on merkitystä. Jotkut nousevat lähes legendaarisiksi, jotkut jäävät edullisemmiksi. Caol Ilan osalta itseltäni on vielä kokemusta vain vuoden 1993 DE versiosta.

Tuoksussa on paljon Caol Ilaa, eli merellistä savua on havaittavissa. Karuutta löytyy, kuten myös luonnetta. Tuoksu ei ole kuitenkaan pistävä, vaan antaa lupausta pehmeydestä. Viinin makeus on havaittavissa. Hyvin tyylikkään oloinen, kuten osasin odottaakin.

Maussa Moscatel-viimeistely tuntuu jo paljon enemmän. Elämän vesi on hyvin pehmeää ja notkean oloista suussa. Poltetta on, mutta hyvällä tavalla ja sopii oikein hyvin saaristolaisviskiin. Viini tuo tähän makeutta ja monimuotoisuutta. Eroaa selkeästi perus Caol Ilasta. Se on sitten makuasia kummasta pitää enemmän: pehmeydestä vai luonteesta. Öljyt lasissa valuvat kivasti, maisteluiden jälkeen erityisesti. Makeutta löytyy enemmän ja enemmän ja samalla tästä viskistä tulee pehmeämmän oloinen. Tätä kelpaa hyvin tarjota esim perus Lagavulinin sijaan. Savua ei ole niin paljoa, mutta tämä on monipuolisempi, syvällisempi. Ja vähän löytyy mausteitakin.

Jälkimaku säilyy kohtalaisesti suussa. Jälkituoksu lasissa sen sijaan on mainio. Savua, turvetta, merta. Laittaa miettimään minkälaista olisi katsella talvimyrskyä jäämerellä – mökin suojista, lämpimästä. Tämä viski ei yritä olla karu, tai tyly. Sen sijaan tyylikkäämpi, mukavuudenhaluisempi, filosofisempi. Suosittelen maistamaan, jos Caol Ila tai Lagavulin miellyttää.

Tynnyrit kumisevat – Amsterdam vastaa

Kuluvalla viikolla tuli käytyä parin työkaverin kanssa kääntymässä Helsingin Ruoholahden Amsterdamissa. Otsikosta joku jo varmaan mietti olenko käynyt ‘damissa maistelemassa paikallista tarjontaa. Siihen kyllä ja ei. Dami tuli koluttua yli 10 vuotta sitten mutta silloin ei vielä viskit maistuneet. Tietysti jos tie jostain syystä vie sinne niin kertokaa ihmeessä onko siellä kuppiloita tai hämyisiä luolia joissa pääsee tutustumaan hyvään valikoimaan viskejä!

Mutta tämä paikallisempi ‘Dami. Valikoimaa on viskeissä paljon paremmin kuin mitä odottaisi. Paikka on ihan Ruoholahden metroaseman kupeella, joten sijainti ei ole hassumpi. Hyllystä löytyy kivasti Laphroaigeja: normaalin lisäksi Quarter Caskit ja Triple Woodit. Octomore 4.1. on ehdoton savuisten kuningas ja monta muuta. Mutta Islayn ulkopuolelta löytyi myös maisteltavaa.

Ensimmäisenä piti maistaa kallista, tietysti. GlenDronach 1972 Oloroso Cask. 38YO. Se otti haltuunsa kunnian olla vanhin maistamani viski. Ja pakko sanoa, että tämä on todella hyvää ainetta. Sentin verran raaskin sitä ottaa, mutta kannatti. Tynnyrit ovat tehneet tehtävänsä ja juoma on pehmeä, leveä, syvällinen ja kaikkea mitä odottaakin kunnon 38YO:lta. Kannattaa maistaa!

Sitten tein tuttavuutta Japanin mantereen kanssa. Ensimmäinen maistamani viski sieltä: Yamazaki 18YO. Päädyin vähän siihen, etteivät sen mantereen viskit oikein ole samalla aaltopituudella kanssani. Vinkkejä saa antaa, mutta tuollainen ei kyllä ole niin suuri nautinto. Ei se pahaa ollut, mutta voisi olla paljon parempaakin.

Hightland Park Hjärtä 12YO piti laittaa maistellen myöskin. Aika karu, viimeistelemätön. Ei niin hieno kuin olin kaikesta hehkutuksesta olettanut. Meni ihan kivasti, mutta loppujen lopuksi aika ohut viski joka oli nopeasti ohitse.

Lopuksi mainitsivat että onhan heillä yksi single cask viski savuisesta maailmasta. Mackillops Caol Ila 1990 14YO oli mukavan tynnyrivahvuista ja näytti olevan pullo nro 82. Ei, maku ei pärjännyt 38-vuotiaalle mutta hyvää tämä oli. Aika karu, raaka ja haaroista puristava luonteeltaan, mutta jälkimaku ja tuntemus olivat hyvin nautinnolliset. Kovat, varmat, otteet joilla pidetään miehestä kiinni.

Ja niille jotka ovat jaksaneet lukea blogin loppuun saakka. Octomore 4.2. Comus on ilmestynyt! Sitä on olemassa 15 000 pulloa, jonka jälkeen se on loppu. Alustavat arviot ovat olleet loistavia ja heti kun saan sitä maistettua kerron tietysti täällä miten se osuu makumaailmaani. Sillä välin, jos Octomore on tuntematon merkki niin Helsingissä ollessanne käykää kääntymässä Amsterdamissa ja maistakaa 4.1.:tä. Se on se pitkä musta pullo. Tai kysykää vain savuisinta ja turpeisinta viskiä.. Kunhan se ei ehdi sieltä loppua kesken. 

Adelphi Selection Caol Ila 2001 9YO Single Cask

Revontulet leiskuvat taivaalla tähtien kanssa. Humisevina, taianomaisina, maisemaa värjäävinä. Nuotion savu sotkeutuu taivaan liekkeihin ja jatkan hiljaisuudessa näyn katselemista. Läheiset paljakat hohkaavat mystiikkaa, kuulen jossain kaukaa shamaanin joikaavan. Tuulet piiskaavat jänkiä ja aapoja, maahiset tekevät siellä jokilaaksoissa temppujaan jupukoitten suojassa. Kontio raapii vuosikaudet pystyssä ollutta keloa kynsillään, murahdellen lähestyvälle talvelle. Tämä on Lappi. Tämä on jotain mitä emme kaupungeissa koe.

Adelphi Selection Caol Ila 9YO on yhdestä tynnyristä (nro 303804, 254 pulloa), tynnyrinvahvana(60.7%) pullotettuna. Pullottamo valitsee, omien sanojensa mukaan, vain harvinaisia ja laadukkaita tynnyreitä joista nämä maistuvat nesteet ovat. He eivät rajaa itseään vain yhteen tislaamoon, vaan etsivät läpi Skotlannin hyviä viskejä joita jakaa meille niistä nautiskelijoille.  Joskus sitä miettii, että näinköhän he löytävät joskus niin hyviä etteivät malta niistä luopua lainkaan. Sen vain he itse tietänevät.

Caol Ilan tuoksu on merellinen ja savuinen. Hyvin nenäänsopiva, ja balanssia on tässä tynnyrissä ollut aika mukavasti. Savu on väkevä, juuri sopiva kun halutaan hakea vähän rajumpaa kokemusta. Tuoksun osalta lähdetään siis aivan oikeaan suuntaan.

Maku on alkuun yllättävän makea, mutta hetken päästä savu, meri, mausteet ja karuus iskevät päälle. Maku vahvistuu suussa nopeasti ja lopussa se on jo täydellisen rouhea, kivilouhikkomaisen pehmeä. Jälkimaku iskee päälle tasapainoisena ja pitkään maistuvana. Savuinen ja turpeinen ovat asioita, mitkä tässäkin juomassa pysyvät jälkimaun kanssa hyvin pitkään päällä. Tämä viski on elämys, matka, joka kannattaa kokea. Se lähtee rauhallisesti, nousee huipulle ja laskeutuu rauhallisesti sekä pitkään.

Jälkituoksussa on mainiosti savua ja luonnetta, kuten myös jälkimaussakin. Tämä maku ei lopu kesken, vaan se pitää otteessaan pitkään. Yksinkertaisesti, kyllä osaa olla hyvä viski!

Caol Ila Natural Cask Strength – unohtumaton

Pohjoisessa kaikuu ääni, joka on lähtöisin vain aseseppojen vasaroista. Kautta tuntureiden kantaa kilke, ei välitä kuruista tai vaaroista. Liekkien loimu sitä seuraa, shamaanien loitsu voimaa antaa. Vaeltaja yksinäinen laella huipun, keskellä kylmän sateisen tuiskun, nämä vastaanottaa ja vielä itseään odottavaa auringonpilkahdusta kiittää.

Caol Ila – Islayn ääni, on tunteita ja makuja herättävä tislaamo mainiossa seurassa. Täältä tulee viskiä moneen lähtöön, mutta pääasiassa maut pyörivät aina merellisen, savun, turpeen ja pohjoisen tuulen ympärillä. Karuja, mutta oikein löydettynä hyvin miellyttäviä. Aika harva Caol Ilan tuote on minua pettänyt.

Natural Cask Strengh on tymäkkää (61.6%) ja karua viskiä. Tuoksussa on paljon meren vaaroja, suolaisia tyrskyjä ja jäätävää sadetta. Mutta siinä on myös lämpöä, tulta ja terää. Vahvuus tuntuu tässä liemessä, kuten pitääkin. Elämän vesi ei voi olla heppoista, vaikka terävä miekka tähän makuun yhdistyykin. Itse tykkään tästä löytyvästä yhdistelmästä: pohjoisen karu ja armoton, mutta samalla tyylikkään maukas ja monivivahteinen kunhan viski saa lasissa hiukan ilmaa. Jälkimaku on pitkä, eikä anna juojan unohtaa sitä mitä tuli maistettua. Kiposta löytyy kielelle niin savua kuin pippuriakin.

Sitä en osaa sanoa miltä vuodelta tuo maistelemani Caol Ila on, mutta veikkaisin kyseessä olevan vuoden 2010 NCS. Jos hakusessa on jotain, jossa on vahva maku, karuutta jakaa vaikka naapurille mutta silti makua niin kannattaa maistaa tätä. Varomaton ja kokematon pelästyy ehkä liikaa, luonnetta arvostava maiskuttelee tätä suussa pitkään ja löytää ajan kanssa sen, mikä tekee tästä viskin jota ei halua unohtaa.