Bunnahabhain Darach-Urs revisions 6,8,9 and 10 compared

Darach-Ur.The New Oak in Gaelic. Bottled at 46.3% and the distillery makes revisions once or twice a year – if not more. So far it seems that they are very busy with this one and I got, thanks to Viskisieppo, samples of batch 9 and 10. Since I already got the last drops of 6 and almost a bottle full of 8 I thought it might be a good to throw in some comparison. And unlike to myself, put in four glasses that have these different versions of the New Oak. I tried them with water between, and later without to find out what are the differences.

Of course, to avoid myself the utter and outmost confusion, I used differently branded Glencairns here. On the left is the 6 and on the right 10. You may guess the order of 6 and 8 there.
First, the color. There is of course the obvious: more light comes from the right. But it happens, that the batch 6 has darker hue than batched 9 and 10. Between 6 and 8 it is not that obvious, but more right you look the more obvious it is. Even changing their positions and figuring out the colors. The Six the like it’s been ex-sherry barreled.

The noses

“the model Six” : Vanilla, oakenshield, sweetness of Mediterranean gigolo, it is like the man has visited a sherry cask before making his move. Sweet as a prom queen.
“The lucky Eight”: Introvert. Closed personality who hates to be sweet. Less vanilla and oak in the scent. There is, however, a hint of more peppery character suggesting.. you will get much more than you asked for.
“The infamous Nine”: More elegant than the previous couple. Smells like it has visited a butter bar and had a lots of salted peanuts. Vanilla and oak happened yesterday, there isn’t much tell left.
“The Perfect Ten”: Just a hint of vanilla and oak, but it gets soon replaced by a cold weather, bitter mood and a quick character that spells spices if you cross any words with it. A diva.

Let’s take a sip and see what happens

6: A body that has seen the gym many times. Full. Sweet with vanilla, oak and spices. Lots of spices. The bottle has actually been open for almost two years (stopper of course in it’s rightful place) and there are only a bit of this dram left. That might have changed how it tastes. It stings, but it is not bitter. Works very well for me!
8: There is a much more sweetness here, than with 6. It is more broad and has a lots more flowers and herbs. This reminds me of those whiskies which has been finished in a sherry casks. In the end, there is a immersive amount of spices and vengeful character. This one has a soul, that scratches if you don’t look out!
9: Ok, now it is a visit to a grease-factory. This one is soft, but very greasy and butter tastes strong here. Like a butter-popcorn eaten with salt peanuts! After a while, once the butter squirms away, the long finish unmasks itself: spices and oak, vanilla and some sweetness. It has a bite, but it is not too stingy. What remains, the scent of the butter.
10: There is, again, some butter and salted peanuts. But much less, than with 9. The oak and the spice dare to come out much earlier than before, and they do control the experience from that on. I enjoy the long finish that has some bite and demeanor, but it lack the pure power of the beginning.

After tasting these a few times (emptying the glasses) there are also a few notes to add:
6: After the other ones, this one feels very oily and oaky. There is lots of spice with pure oakvanilla. Perhaps the most “pure” of these all.
8: Due to batches 9 and 10, this one is less wide and broad as those two. The finish fades away much faster than I remembered.
9: A very soft start.. But then there is the BUTTER! This one makes me two-faced. In a way I like this twisted taste and on the other hand.. there is the too much butter.
10: Later sips provide a nice experience with more pure spice, oak, oakbark and vanilla. The final taste in the mouth seems to be the oakspice. This is actually a very good, in case you are searching for a wooden dram that has other characteristics also! The finish is long and it will stay in your mouth for a while.

Bunnahabhain Darch Ür batch 6 and 8 – From meadows into oaken woods

Batch 6 is a run through blossoming meadows. High paced, filled with colorful butterflies and dragonflies. Every light step spurs out dry land, insects and smell of summer. Then you run into a deep oak forest, moist and dark. Light rays hit the ground, trunks, branches and roots but it is much more quiet. The smell of oak is everywhere, forcing you to stop your flee and looking for a rock, an altar, where to sit and examine the runes from ancient times. A lake nearby is calling. A sword is rising. You are the master now, and those behind you will fall.

Batch 8 follows up the tale. The legendary sword in your hand, you charge through the forest. You fight, you run, you attack and evade. Parry, strike, dodge and leap into a victory. The nameless shadows, that chased you, leave in haste. Your heart racing, thundering inside your chest, you are alive and spit out some oak. The oak and wood is strong here. The taste is powerful and enervating. Darch Ür is echoed through the woods that hide so many secrets. The bitter feeling on your tongue lasts, but in a good manner. There is no sound, there is no more past or future. Time has lost it’s meaning. Age is not important. What is important, is that you can feel, nose, taste and live from the new oak. Spiciness is present, as well as sweet vanilla. The path of full of surprises, as you walk into deeper valleys of the wood. How many batches you will encounter before you find the true Oak?

The great thing about long distances, is that the end does not matter. It is the journey itself that brings out the experiences and events. The tale of Darach Ür is not over yet, and I wait eagerly for following chapters.

Wemyss Billowing Embers Bunnahabhain 1997

Nuotio räiskii tulta, pitäen pedot loitolla. Maahisten kiiluvat silmät tuikkivat metsän pusikoissa odottaen liekkien hiipumista. Pienet terävät nuolet lentävät satunnaisesti, pitäen pelokkaan seurueen kookkaita ihmisiä varuillaan ja ärtyneenä. Kolmas vuorokausi ilman unta. Jatkuva täysikuu ja kaukainen ukonilma alkavat syödä hermoja. Sitä maahiset odottavat. Kohta he pääsevät käsiksi ihmisiin, mutta ne ovat vielä liian kookkaita ja vahvoja. Ehkäpä hulluruoho vähitellen tekee tehtävänsä ja jäljellä on vain jälkien korjaamista. Tähän valtakuntaan ei tavallisten kuolevaisten kannata jaloillaan astua. Täällä puutkin ovat eläviä, ihmiset eivät vain kuule niiden huutoa kun ne vaikeroivat roihussa.
Wemyss Malts on yksi indie-pullottajista. Tällä kertaa he ovat hankkineet Bunnahabhainin tynnyreitä ja tuottaneet niistä omia elämän vesiään. Sarja on yhdestä tynnyristä, joten näitä on liikkeellä 331 pulloa. Tislaus on vuodelta 1997, eli ennen dotcom romahdusta ja EU oli vasta kasvamassa hiljalleen. Vuonna 1997 en vielä osannut arvostaa viskejä ja paljon on tapahtunut näinä 15 vuotena (bottles 2012) kun tämä juoma on maannut hiljaa tynnyrissään.
David, Wemyssiin kolmas jaarli, on tämänkin pullon kuitannut kynällään maailmalle. Autenttisuudesta ei sen paremmin osaa sanoa mitään, mutta makuhan tässä ratkaiseekin.
Öljyistä päätellen jaarli on liukas ollut koko ikänsä. Luikerrellut ja toteuttanut itseään asioilla, mistä me kuolevaiset voimme vain haaveilla. Epäilisin, että on metsälläkin käyty hakemassa inspiraatiossa. Mikäs siinä, kun tynnyreitä on kellarissa mistä napata vähän taikajuomaa matkaan.
Tuoksu onkin varsin savuinen ja turpeinen. Ei ole turhaan tehty retkiä Islayn synkimpiin kolkkiin. Siellä peikkoja on pelätty ja niitä vastaan taisteltu jotta on saatu ne raaka-aineet mitä mestarivelhot ovat tarvinneetkaan tislauksiinsa. Savu on kuin sitä olisi pidetty yllä vuosisatoja. Ehkä jaarli ei olekaan turha mies vaan herra paikallaan!
Maku lyö läpi peikon, jättiläisen, kovan kiven, harmaan kannon ja pehmeän vatsan. Onpa yksi parhaita savuja, mitä on tullut vastaan! Huikea kokemus! Ei äärimmäisyydellään, vaan savun ja turpeen ison käden lyönnillä – lappeella. Tämä ei ole ratsuväen hyökkäys vaan täsmäisku joka on viritetty isolla katapuoltilla kaukaa, jossa jaarli on näyttänyt kädellään mihin se murikka viskataan. Ja kerrasta osuma suoraan avonaiseen suuhun.
Toisella suullisella on savu lisäksi mukana makeutta, liukkautta ja pehmeää elämystä. Nuotiota auringossa, iltahämärässä. Tuuli laantuu, sotilaat laittavat leirin pystyyn ja vetävät saappaat jaloistaan. Eteempää katsoen seesteistä ja rauhallista. Sopivan turpeinen tuoksu kuitenkin käy vähän ajan päästä valtaamaan alaa vaikka tuuli on sitä vastaan. Sen verran sillä on luonnetta, että perille päästään vaikka hampailla tietä järsien.
Billowing Embers on jotain huimaavaa ja Islayta. Niin pohjoisen meininkiä, että osuu ja uppoaa kerta toisensa jälkeen minuun. Jälkimaku muuten pysyy kielen päällä pitkään ja hartaasti. Lisäksi elämys muuttuu vähä vähältä ja lopputulos on erittäin Uisge Beatha -nautinnollinen!

Bunnahabhain Cruach-Mhona - peat fire elemental

It is the fire that burns hot in this dram. Distilled in a unknown basement, under heavy guard. It is there, where elements were joined, missing peat atoms combined and came out a smoke and a blast, that left those mystical magincians speechless, peachless and standing without eye-browns.

From the forest, where none was supposed to pass, a lone hero found the herbs, that had been enchanted by satyr's flute notes. Hiding, taking a dare risk, he took those hot peat seeds along. Like orbs they seeked to escape, yelling for help. A run, a fierce dash, followed. Panting, the wanderer stubled into a rock and down the pit he fell. There, painted on a everlasting rock wall, a paint revealed the secrets of Uisge Beatha. It is there, deep below the ground, where those peat seeds found the fire and produced crops that became the basic element of Cruach-Mhona. The Peat Stack.

It burns. It smokes. And it takes you to a fresh journey, where Islay dram is always the reward and joy!

 

Bunnahabhain 18YO – tumman laivankannen kertomaa

Yön laskeuduttua on talvella pimeää. Varsinkin jos matkaat kellareissa, joiden sähkökytkimien ainoa ilo on naksuva ääni ilman valoa. Haparoiden etsit tietäsi kostean ummehtuneen tuoksun lävitse. Jossain vaiheessa nenään ottaa makeammpi elämys, ruokakellari joka on unohtunut tyhjentää jo aikoja sitten. Maa on hyvin paljon läsnä. Törmäyksien kautta löytyy tie ulos, tähtien valoon. Orion hehkuttaa kolmivyöllään kutsuvasti, kuinka raikas ja kirpeä ilma voittaa aina ummehtuneen kellarin. Onneksi voi istahtaa laavulle ja aloittaa kiehisien vuolemisen. Savua tässä jo kaipaakin.

Bunnahabhain XVIII (18YO) on hiukan perusbunnaa (12YO) iäkkäämpi versio. Se tarjoillaan aika synkässä pullossa, jossa tummahko viski näyttää lähes mustalta. Häivähdys punaista saa oikeassa valossa näyttämään sen suuren taistelun aamunkoiton kajolta. Tämä on olemukseltaan siis aika klassinen viski. Ikä antaa odottaa kypsyyttä ja monivivahteisuutta ja perusmaisteluvahvuus (43%) tietää ettei mistään järisyttävästä elämyksestä tule olemaan kysymys. Mystiikkaa tämä ex-sherrytynnyrissä uitettu viski kaipaisi paljon lisää, jo ennenkuin tätä pääsee maistamaan. Nyt alkulähtökohta on aika perustunnelmainen, nuorten aatelisten sali jossa konjakin sijaan on päätetty tilata lasilliset hyvää viskiä.

Väri, öljyt ja olemus lasissa miellyttää. Ei yllätyksiä, mutta jotain mitä laadukkaalta viskiltä odottaisi. Savu ei osaa löytää tietään luokseni tuoksussa mutta ehkä enemmänkin tämä vie minut pienen puupurjelaivan kannelle. Merellinen, seestynyt ja rauhallinen tunnelma. Hiukan rapistunut maalaus, ajan tuomaa erilaisten pienten tuoksujen häivähdystä. Siitä on aikaa kun tämä laiva on nähnyt tervaa tai rajumpaa toimintaa. Vuosikymmenien hidas mutta arvokas hiipuminen maailman muuttuessa ympäriltä osuu aika hyvin tuoksuun.

Maku jatkaa purjelaivateemaa. Suolaista ja makeaa. Purjeiden jytinää, tuulta ja kannen alle kurkistaessa makumaailma vain laajenee. Grogi on jäänyt tarjoilematta, onneksi. Iäkkäät ja vankat laudat ja sydänpuut natisevat, paatti kaappaa tuulen purjeiden sisään ja alkaa lipua laiskasti ulos meluisasta satamasta. Uusi matka on alkamassa, ehkä se on tämän laivan viimeinen. Maku odotuttaa jännitystä, seikkailua ja jonkin uuden löytämistä. Liiallinen makeus häviää tälle uudelle tunnelmalle ja suussa maistuu pitkään laivan nuoruusvuosien rämäkät tapahtumat. Elämää on nähty ja koettu!

Jälkimaku on ihan miellyttävän pitkä. Bunnahabhain 18YO on laadukas, mutta ei räväkkä viski. Sherry ei ole mennyt tässä ylitse, vaan se komppaa miellyttävästi monipuolista, hiipuvaa, makumaailmaa. Savu jäi valitettavasti kokematta, mutta sitä ehkä tulee häivähdys laivan keittiöstä mukaan – vaimean kiroilun saattamana. Tämä juoma on oikein mukava vaihtoehto konjakille. Tyylikkääseen mutta ei viskikeskeiseen iltaan jossa halutaan vähän nostaa lasista puheenaihetta kuinkin pääpainon pysyessä vaikka purjehtimisessa.

Seikkailun mystiikkaa ja makua

Eräänä iltana lähimenneisyydessä, reitti vei matalaan majaan suuren linnoituskaupungin laitamille. Siellä muurien ulkopuolella tapasivat tavata ihmiset kuka milläkin asialla. Nurkissa pienet ryhmät jutustelivat matalalla äänellä, siinä missä keskellä suuri joukko retasteli kovaan ääneen uroteoillaan ja kävivät läpi onnistunutta kampanjaansa. Juomaa laskettiin suurista tynnyreistä, henkilökunta tuskaili miten kaikki varastot mahtavat riittääkään.

Rohkeasti asetuin pöytään tavernassa, keskelle tuntemattomia. Pöytä oli onneksi vielä tyhjä, mutta pian luottomieheni saapui paikalle varmistamaan selustaani. Tarkoituksenahan oli, kaiken lain ja elämän ulkopuolella, tavata legendaarinen Viskisieppo! Piakkoin tämä mystinen, salatieteen kuvioin merkkaamiin kaapuihin pukeutunut, hahmo ilmestyikin, kuin tyhjästä, viereeni. Jos hän olisi ollut noitien lähettämä, olisi elämän hengitys loppunut siihen paikkaan joten onneksi asia ei ollut näin!

Tapaamisen puheenaiheet joudun jättämään odottamaan tulevaisuutta, vannoimme verisin valoin ettei illan keskustelut, sovittua laajemmin, päädy kaiken kansan kuultavaksi. Sen mitä voin paljastaa, kerron mitään värittämättä tai pois jättämättä. Sanottakoon että loveen tippuminen ja siellä olevien kaavojen paljastuminen avasi maailmaa todellisuuden ulkopuolta. Symbolit, joita aloit näkemään seinillä, pöydillä ja kädessäsi olevassa tuopissa olivat hämmennyttäviä. Siinä missä tavallinen kansa näkee ikkunan, me valaistuneet näemme siitä näkyvän toisen ulottuvuuden!

Kaiken tämän aikana tämä muinainen tietäjä sujautti käteeni kolme pientä lasipulloa. Sinetöitynä aineella, jota ei nykytiede tunnista. Kaksi niistä sisältää samankaltaista ainetta kuin mitä jo olin onnistunut kaukaisilta mailta hankkimaan, mutta omani oli jo moneen kertaan käsiteltyä kuudennen sukupolven elämän vettä. Näissä olivat ensimmäisen ja neljännen auringonkierron tulokset. Ensimmäisen! Pian voin kokea, mitä tämä mystinen taikuus oli aikojen alussa! Kolmas pullo sisältää jotain outoa Danten kuvaamilta mailta, joka minun kuulemma ‘on vain koettava’ koska se on sanoin kuvaamatonta. Yritän parhaani tunnelman välittämisessä teille, hyvät lukijat.

Ensimmäisenä lorautin vähän tuota kummallisen Bunnahbhain ensimmäisen auringonnousun Darach-Uria maistelulasiini. Uusi tammi, sitä kuulemma tämä on. Öljyt vaikuttavat nuorekkailta, notkeilta ja juuri vuoteesta nousseilta. Väri on aamuinen mutta miellyttävä. Tuoksu vie kaukaiseen metsään, katselemaan jylhiä tammipuita ja aukiolla pidettävää ikuista tulta. Maistelun myötä koen ritarien juoksevan metsän läpi taisteluhuutoja syytäen. Pelästyn ja jähmetyn, kun he juoksevat ylitseni tajuan katselevani menneisyyttä. Väkevää hetkeä, jossa ei armoa ole annettu tai pyydetty. Aukion tuli on levinnyt ja kohentunut, savu alkaa tuntua hengityksessä mutta kaikki tämä katoaa pian kun palaan normaalimaailmaan. Jäljelle jää vahvan tamminen maku, joka kertoo etten uneksinut matkaa.

Neljännen auringonkierron Darach Ur kuiski valuessaan hitaasti lasiini. Siinä jykevät puut natisivat, muinaisuuden louhet murahtelivat. Vuosia on tullut lisää, mestarit ovat hioneet reseptiä ja vanginneet mukaan uusia voimia. Tuoksu on kuitenkin lempeämpi, niittymäisempi. Korkea heinä rahisee jaloissa, mehiläiset lentävät joukoittain etsimään lisää meheviä kukkia. Aurinko paistaa lähes pilvettömältä taivaalta. Tuoksun voimasta paikka on melkeinpä äskeisen taipaleen vastakohta. Maku jatkaa lempeyttä, satunnaisesti kuitenkin kompastelen suurien tammien juurakkoihin. Lehdet liikkuvat hiljaa tuulessa, rauhallinen kohina täyttää hiljaisuutta ja suuri kivi tarjoaa täydellisen paikan levätä sekä nauttia luonnosta. Tässä ei ole ärtyisyyttä nähtävillä. Maussa huomaa ettei voimat ole kaukana, tämä on vahva kokemus mutta ilman pelkoa taistelusta. Louhet pysyttelevät aukion ulkopuolella, tämän kanssa saa ottaa rauhallisesti!

Kävelen aarresammiolleni ja kaivaudun sen historiaan. Etsin menneisyyttä ja löydän sieltä vihdoinkin oman, kuudennen kierron, Darach-Urin jäännökset. Vielä on vähän tätä jäljellä. Jotta matka olisi täydellinen, on tämänkin kokemus kerrattava. Aiempiin verrattuna tuoksu on vieläkin lempeämpi. Aamunkoiton versioon verrattuna, tässä ei ole tietoakaan verenvuodatuksesta. Takana on, todellisuuden kiertymisen myötä, vuosikymmenien rauha ja seesteisyys. Tätä on hiottu ja löydetty tasapaino jolla makumatka saadaan tehtyä ilman jyskyttävää päänsärkyä. Aina siihen saakka, kunnes portaikko saavutetaan. Siellä tunnen pistävän osuman, kun tamminen keihäs läpäisee olkapääni. Nuori puu naureskelee, että astuin ansaan kuten monet aiemmatkin. Tammisuus lyö ylitseni, mutta pian se kyllästyy ja jättää vain makunsa ja tuoksunsa jäljelle. Voin astella horjuvasti portaat alas ja etsin portin ulos Darach-Urin maasta.

Ilman useamman kokemuksen sisäistämistä peränjälkeen, ei voisi erottaa näitä makuja toisistaan. Nyt ne nousivat esiin selkeästi erilaisina. Vivahteet värittivät matkaa ja toivat esille mukavan kokemuksen. Kiitos Viskisiepolle erityisesti jo tästä! Tämän pohjalta olisikin hienoa löytää aikaisempia Darach-Urin versioita enemmän ja tulen myös seuraamaan miten se kehittyy jatkossa!

Viimeisempänä on vuorossa mysteeri. Se kantaa nimeä Wasmund’s single malt ja se on keitelty kasaan Coppertonin tislaamossa, USAn Virginiassa. He tuottavat tätä juomaa vain yhden tynnyrin kerrallaan. Onhan tuokin siis koettava, minne se minut siirtää!

Tuoksu on vähintäänkin erilainen kuin mitä olen koskaan kokenut. Lähimmäksi tätä ehkä pääsee kun löytää ladon, jossa säilytetään vanhoja leikkupuimureita. Omalaatuinen elämys puuta, vanhaa viljaa, rautaa ja ehkä ripaus öljyäkin. Ummehtunut, mutta ei mädäntynyt. Ehdottomasti paikka, missä en haluaisi viettää yötä pimeässä suljettujen ovien takana. Sitä kaipaa raikasta ilmaa tämän jälkeen ja nopeasti! Maussa en tiennyt mitä odottaa. Erikoinen ja väkevä. Vanhasta savustetusta metalliastiasta juotua vettä, jossa on seisotettu omenapuun oksia. Kirpakka. Tämä ei vie minua matkalle menneisyyteen tai pohjoiseen. Sen sijaan pellon laitamukset, työkoneet, raadollisempi elämä orjana tulee mieleen. Ajatuksia tietysti johdattelee tämän juoman valmistuspaikka ja maa, mutta mitä viski olisikaan ilman elämyksiä?

Pakko myöntää, että tässä Wasmundissa on makua. Se ei ole sitä mihin olen tottunut, mutta toisin kuin mikään muu USAn mantereelta tullut viski tämä maistuu ja on monipuolinen. Tämä ei ole bourbonin kitkerä tai ärsty vaan kuitenkin pehmeä vaikka jonkin verran raadollinen makumaailmassaan. Todellakin, jotain mitä en ole koskaan kokenut. Savuisuus ei tässä minulla kovin paljoa nouse esille, mutta se on olemassa juomassa. Harmillisesti tätä ei ole kovin usein saatavilla, olisi mielenkiintoinen säväys jonkin maistelusetin osana!

Bunnahabhain 25YO – Uisge beathaa neljännesvuosisadan takaa

Loistelias metsästysmaja. Vanhat tummuneet hirret tuijottavat mulkoillen pöydässä istujia. Ilta alkaa kääntyä yöksi, kynttilöiden steariinit ovat valuneet jo pöydälle aikoja sitten. Nauru raikaa, lasit tyhjenevät kerta toisensa jälkeen ja turninointi vain käy äänekkäämmäksi – vain keskeytykseen partaisen ukon kuorsaukseen joka kajahtaa kaiken muun ylitse. Leppoisa ja iloinen tunnelma on läsnä, aivan kuin kauan sitten kun mökki ensimmäisen kerran rakennettiin. Siitä jäljellä on tamminen lattia, joka on nähnyt ja kuullut tarinoita joille ei ole verrokkeja.

Bunnahabhain 25YO on siis 25 vuotiasta Bunnaa, jota on kypsytelty pääosin/lähes kokonaan ex-bourbon tynnyreissä. Useinhan nämä elämän vedet päätyvät nukkumaan sherryjen kera. Pakkaus on hulppean arkkumainen ja mukana on vielä muistelosanat ennen vähän harvemmin nähnyt pullon korkkaamista. Tämä yksilö löytyi lentokentältä, eikä hän ollut ainoa veljessarjassaan. Mutta en tiedä, kuinka paljon näitä on pelkässä tammitynnyrissä kyspyteltyä.

Tuoksu on lempeä ja makeahko. Siinä on vähän maustetta, vähän savua. Tammikin kurkistaa omalta osaltaan. Väri on pulloa reilusti vaaleampi ja muutenkin ensivaikutelma on miellyttävä ja laadukas, mutta ei rajoja rikkova.

Maussa hyökkää esille tammen kirpeys ja maku. Mausteet, monipuolisuus ja vähän pistävä on tämän iäkkään ritarin olemus. Makuun tottuu pian, ja pistävyys antaa myöten monipuoliselle makumaailmalle. Itse pidän enemmän luonnekkaammista viskeistä, joten tämä jää vähän pliisuksi makuuni. Mauste nousee paremmin toisilla suullisilla esille, mutta silti tämä on enemmän ritari, joka aikanaan taisteli urheasti lohikäärmeitä vastaan mutta nyt tyytyy heittelemään puolipahoja sanoja tuolissaan istuen, samalla kun palvelija pesee hänen hikoontuneita varpaitaan. Mukavaa seuraa, paljon tarinoita mutta ei siihen tilanteeseen jossa halutaan kokea ja haastaa ihmisyyttä. Tässä mennään mukavasti, turvallisesti ja pysytään sosiaalisesti hyväksyttävissä piireissä.

Jälkimaku ei ole niin pitkä kuin tämän ikäiseltä viskiltä toivoisin. Maut eivät ole niin vahvat, niin syvät tai luonteikkaat että ne vastaisivat siihen huutoon, jonka karjun kohti Islayn viskejä. Ihan ok, hyväkin, mutta pakko sanoa että ei sen hinnan väärti mitä tästä pyydetään. Mikäli vähemmän tuhdit viskit kiinnostavat, niin kannattaa kokeilla. Esimerkiksi sarjan ensimmäisenä tai toisena varmasti voisi toimia, ennenkuin pöytään laitetaan maisteltavaksi ne ritarit, joilla visiiri pysyy vielä alhaalla ja rauta kolisee ulkohuussissakin.

Bunnahabhain Darach-Ùr – tammisen tynnyrin kaunis helinä

Vihreät kukkulat avautuvat edessä, aurinko sykkii taivaalla pilvien lomasta jotka kiitävät korkealla huimaa vauhtia. Maisemassa varjot muuttavat sitä jatkuvasti, luoden eteen kuvan jossa paikka vaikuttaa elävältä. Polku vie kaiken tuon keskelle, ylös ja alas mäkiä, purojen lomasta ja suurien paasien välistä. Tuulen mukana tulee häivähdys lähestyvästä sateesta. Aika löytää paikka, jonne virittää laavukangas ja pitää jälleen tauko.

Bunnahabhain Darach-Ùr on kirjoitushetkellä toinen bunna putkeen, äsken tuli kirjoiteltua Cruach-Mhònasta joten jatketaan saman tislaamon tuotteilla. Tämäkin pullo on sellainen jonka löytänee helpoiten lentoasemilta. Batch näyttää olevan nro 6, mutta koska he eivät ole sen kummemmin noita avanneet niin jätetään se vain merkinnäksi. Vahvuutta on 46.3% joten tässä on kyseessä aika normaali Islayn viskin vahvuus.

Nimi merkkaa suomeksi uutta tammea, ja paketissa kerrotaankin kuinka tätä viskiä on kypsytetty uusissa tammitynnyreissä. Ihan mukavaa vaihtelua kaiken sherryn keskellä. Tai niin toivoin.
Väri on mukava, olematta kuitenkaan hirveän tumma. Viskin väristä. Öljyt valuvat lasissa ihan kelpoisasti, tuoksun, no age statementin ja valumisen perusteella heitänkin arvauksen että kyseessä on nuorehko (5-7 yo) viski pääasiassa. Tuoksussa on tammea, mutta myös sherryä. Siitä he ovat lienee saaneet värinkin tälle juomalle. Oikeastaan aika miellyttävä haisteltava, mutta vähän yllätyksetön. Savu jää puuttumaan.

Maku on alkuun aika pehmeä, pientä kirpakkuutta löytyy aluksi joka muuttuu sen jälkeen vallitsevaksi. Tamminen maku on vahvasti mukana, sherryn antaessa tammeen makeutta. Ilma tekee tällekin viskille hyvää, tammi tulee paremmin esille eikä maut tunnu niin kirpeiltä joka kertana. Kuitenkin tämä on aika miellyttävä viski. Luonnetta tulee tammen myötä esille, mutta kuitenkin osittain vallitseva pehmeys osuu hyvin mukavasti makuhermoihin.

Lopputuloksena olisin toivonut tammea enemmän makuun ja vähemmän makeutta. Aika tietysti näyttää miltä tuo pullo alkaa maistumaan kun se on maannut avattuna hyllyssä useamman kuukauden. Todennäköisesti tästä tulee hyvin pehmeä ja miellyttävä viski jolla on omaakin luonnetta. Ei tämäkään olisi niin helppo ollut Bunnahabhainiksi tunnistaa mutta löytyy se tislaamo sieltä.
Jälkimaku on ihan mukavan pitkä, vaikka hiukan poltteleva. Ei hassumpi, loppujen lopuksi. Jälkituoksussa on enemmän sherryä kuin tammea.

Kuka tätä haluaisi sitten maistella? Jos Islayn tylyin linja ei kiehdo, niin kokeile tätä. Makuja ja löydettäviä asioita odottaa etsijäänsä. Vaihteluna ja kontrastina myös erinomainen pullo maisteluihin.

Bunnahabhain Cruach-Mhòna – nuorta savua

Liekkeihin katselu iltaisilla tulilla, vieno tuuli heittää savut kauemmaksi jättäen kuitenkin istuskelijalle aavistuksen hentoa tuoksua. Tuoksua joista haistaa kuinka nuoria puut ovat, koivun, lepän, männyn. Tervaisuus ei ole vielä näihin juurikaan herännyt, oksat eivät ole niin paksuja. Kattilassa poreileva vesi herättää mielenkiinnon ja kuksat otetaan esille. Pienempään kaadetaan kyytipojaksi ehtaa ainetta jota on kannettu mukana jo useamman yön ajan.

Bunnahabhain Cruach-Mhòna on aika erikoinen viski kyseiseltä tislaamolta. Maistelijasta kiinni, mitä tästä tuumataan mutta sokkotestissä en pystyisi sanomaan mitenkään että kyseessä on Bunnahabhain. Enemmänkin ajatukset menisivät Kilchomanin suuntaan, vaikkakin pienessä makutestissä tuli huomattua kuinka erilaisia nämäkin kaksi viskiä ovat. Ikää tälle ei ole kerrottu, mutta aavistelisin että kyseessä on todella nuori tavara, arvauksena heitän että 3-vuotiasta löytyy tästä suurimmin osin.  Nimi kääntyy paketin mukaan englanniksi “peat stack”, joten sitä osaa odottaa turpeen makua. Viski on pullotettu ihan mukavanvahvuisena (50%) mikä antoi odottaa kyllä maultakin enemmän.

Väri on hyvin vaalea ja öljyt valuvat pitkin lasinpintaa alaspäin hyvinkin liukkaasti. Tuoksu on hiukan savuinen ja aavistuksen turpeinen. Tuoksussa on myös merenrannan sammuneen nuotion olemusta. Raikkautta ja makeutta. Hiukan pistävä, mutta kokonaisuutena tuoksu on kyllä miellyttävä.

Maku on yllättävän erilainen Bunnahabhainista, kuten tuoksukin Savua löytyy ja turvettakin, mutta ei mitenkään merkittävästi minulle. Maussa on rajuutta, nuoruuden villiä huutoa ja tylytystä. Tämä viski kaipaa selkeästi ilmaa lasissa enemmän, ja aikaa tasoittua. Ajan kanssa makukin pehmenee ja tasanee, jälkimaku ei jää niin kauhean pitkäksi aikaa olemaan mutta on hyvin miellyttävä. Kun lasi tyhjenee voi löytää lisää makuja ja kompleksisuutta. Pippuria, mausteita ja merellistä suolaa. Maku ei kuitenkaan pääse kovin syvälliseksi, eikä leveäksi, mutta ilman kanssa paranee kyllä.

Jälkituoksu ei ole niin savuinen ja turpeinen, kuin mihin on tullut totuttua – erioten kun nimi on Peat Stack. aika hento ja nopeasti katoava. Tämä kaikki kertoo viskin nuoresta iästä, mielestäni.

Lopputulemana ihan kiva Bunnahabhain. Erilainen, kevyehkö, muttei kuitenkaan kepeä kesäviski. Ihan. Jos tämä ei olisi näin nuoren makuista, tässä voisi olla mukavaa aihiota esitellä uudelle maistelijalle Islayn makumaailmaa. Elementit ovat siellä, mutta ovat yllättävän hentoja väkevyyteen nähden.

Adelphi Selection Bunnahabhain 13YO Single Cask

Tuvassa tuoksuu savu ja vuosisatojen pinttynyt lika. Paikka on kaukana sivistyksestä, maastossa joka on äärimmäisen karu. Lähellä virtaa kuitenkin puro ja edessä aukeavat maisemat muistuttavat pienuudestamme. Siinä pöydän ääressä on hyvä sytytellä kynttilöitä ja tutustua niihin makuihin, mitä tälle retkelle on otettuna mukaan. Puitteet ovat karuja, mutta tällä hetkellä hyvinkin kotoisia. Tuleva myrsky ei huoleta, hirsiseinien sisäpuolella voi vaikka ottaa puukon ja kiehisiä vuoleskella.

Adelphin pullotteet ovat jälleen yksi laadukas viskien sarja. Adelphi on pääasiassa panostanut single cask versioihin, joten tämäkin Bunnahabhain on yksi pullo harvojen joukosta (369 pulloa). Tynnyri, mistä juoma on, on numeroltaan 5372. Adelphi panostaa myös siihen, että juomat pulloitetaan tynnyrivahvuisina, tämäkin on 57.2% vahvuudeltaan. Eli puitteet ovat kunnossa.

Tuoksussa on vahvasti mukana sherryä, mutta myös Bunnahabhainin turvetta ja yllättävänkin paljon savua. Tuoksu ei hypi silmille, ja se vaikuttaa hyvin miellyttävän tasapainoiselta mutta silti vahvalta.

Maku on monisyinen. Vahva, intensiivinen, sherryinen, makea, karu ja luonteikas. Se vaihtelee olemustaan suussa pehmeästä rajuun ja jättää lopuksi varsin polttavan, mutta miellyttävän, jälkimaun. Sherryä on tullut ehkä viimeaikoina itselleni eteen liikaa viskitynnyreissä, joten tässä kaipaisi hiukan sitä vähemmäksi. Mutta kyseessä on edelleen aika kaulahuikat pullosta, joten maku voi vielä muuttua moneen kertaan matkan varrella. Todennäköisesti tasapainoisempaan suuntaan. Hyvää tämä on siltikin, odottelen jos tästä tulisi ajan kanssa loistava.

Jälkimaku maistuu suussa pitkään ja on erittäinkin mukava. Tuoksut lasissa jakavat saman ajatuksen ja ylimääräinen sherry katoaa savuun ja turpeeseen mukavasti. Tästä tulee vielä loistava ajan kanssa, kunhan se on saanut ilmaa pullossa lisää!

Bunnahabhain 12YO – vähemmän savua mutta paljon makua

Joihinkin asioihin on vain kerättävä tottumusta. Joskus se on sitä, kun ottaa iskua vastaan kestää aikansa ennen kuin siihen turtuu, tai ottaa opikseen. Joskus se on sitä kun vuosien aikana maku muuttuu ja siirtyy lipittelyjuomista viskeihin. Joskus se on sitä, kun mietiskelee joidenkin viskien kanssa ensimakua aika tyrmääväksi, mutta ajan kuluessa ja maistelukertojen karttuessa sitä huomaa löytävänsä mausta enemmän ja enemmän uutta. Makuja joita ei alkuun arvostanut, oppii hakemaan kun ikää ja maistelukokemusta kertyy.

Bunnahabhain 12YO on aika hyvä esimerkki tällaisesta juomasta. Muita vastaavia kokemuksia itselleni on ollut mm Isle of Juran Superstition. Bunnahabhain muutti valmistustaan muutama (2-3) vuotta sitten hiukan ja nämä uudet versiot ovat olleet, tottumisen jälkeen, ihan varteenotettavia juomia. Aikaisempi kokemus jätti aika pliisun olon, mutta siitä ei ole enää jälkeäkään.

Bunna on ollut aina se vähiten savuisin Islay. Mutta turvetta ovat kyllä osanneet lisätä, varsinkin viimeaikoina. Lopetuksessa käytetyt tynnyrit ovat varmaan saaneet myös vahvempia makuja koska tämän viskin väri on olemukseltaan aika tummaa. Sopivasti sherry/viini-tynnyreitä on varmasti mukana.

Tuoksu on vahva, turvetta on havaittavissa mutta myös tynnyreiden jättämiä makeita ja myös hedelmäisiä osia. Savua on ripaus, mutta verrattuna suosikkeihini se aika kevyttä. Mutta kun tuoksusta on oppinut pitämään, on se varsin miellyttäväkin.

Maku sisältää tammea, turvetta, hedelmäisyyttä ja on mukavan monimuotoinen. Karuutta tässä ei sinänsä ole, mutta vahvuutta senkin edestä. Hyvin tasapainoinen, eikä yritä tehtailla ennätyksiä. Mutta ei myöskään pyri siihen, että maku miellyttäisi kaikkia.

Kyseessä on ihan normaali pullote, joka on tullut Alkoonkin hyvin saataville viimeaikoina. Koska tätä ei kauheasti ole ollut Suomessa aikaisemmin, on tämä varmasti mukava tuominen viskien ystäville joiden varastot on rajoittuneet pääasiassa kotimaisiin hyllyvalikoimiin.

Tuoksu vain paranee lasissa olon myötä. Kuten myös maku. Vahvuutta mausta löytyy sen verran, että tämä voisi mennä jälkiruokajuomana hyvin mutta maisteltuna luonnekkaampien viskien jälkeen saattaa tuntua aika mitäänsanomattomalta. Kerta kerralta miellyttää enemmän itseäni tämä makumaailma myös. Näin se repertuaari laajenee. Lopuksi lasista löytyy sitä savun tuoksua todella mukavasti. Eli ehtaa Islayta tämä on!

Bunnahabhain 9YO Old Malt Cask Advance Sample

Jos tämän viskin kanssa menisi suoraan asiaan. Kyseessä on sattumalöytö Tampereen Stockan Alkosta ja ihan mielenkiintoinen viski on kyseessä. Old Malt Cask on tunnettu laadustaan mutta tämä tulee jo koettujen maisteluiden perusteella jakamaan mielipiteitä.
Bunnahabhain on yleisesti ottaen kevyesti turpeinen/savuinen viski verrattuna muihin saaren tuotteisiin. Nyt OMC on pistänyt tätä viskiä kypsymään Sherry-tynnyreihin ja on saanut aikaan hyvin vahvan Sherryn vaikutuksen tähän erään (yksi tynnyri).
Tuoksussa ensimmäisenä tulee esiin juuri vahva Sherryn tuoksu. Tässä ei ole sijaa millekään muulle oikeastaan. Kyllä tämä viskiltä tuoksuu, siitä ei ole epäilystäkään, mutta vahva Sherry on vallitsevampi kuin missään muussa mitä muistan.
Maussa se ei jää yhtään vähempää taustalle. Sherryn makeus hyökkii kielelle ja suuhun äärimmäisen vahvasti. Viski on makea, eikä lainkaan totutun karu. Ja tämä on se, mikä tulee jakamaan ajatuksia. Itse pidän tätä erikoisena vaihteluna ja ihan miellyttävänä kokemuksena. Lähes tynnyrivahvuisena (50%) luonne tulee aika vahvasti esiin.
Ei tätä kovin paljoa kerralla maistele, sen verran imelä tuo maku on ja Sherry peittää lähes kaiken taakseen. Aika rohkea veto OMC:ltä, mutta arvostan sitä että näitä kokeillaan. Kierolla tavalla tykkään tästä viskistä spesialiteettinä. Tästä saa hyvin keskusteltavaa maisteluihin kyllä, koska tämä ei kyllä jää myöskään jalkoihin muille vahvan makunsa vuoksi.
Koska pullo on pieni (20cl) kannattaa tämä ehdottomasti hankkia ja maistaa, ellei nyt Sherry ole itselleen täysin ei-ei. Vaihtelua tämä ainakin antaa ja ihan uuden näkökulman Bunnahabhainiin. Täysikokoista pulloa en ostaisi, koska eräskin maistelija kuvasti tätä niinkin mairittelevasti kuin ‘vanhan naisen hajuvesi’. Kieltämättä, loppuvaiheessa tuo alkaa tulla häiritsevästi esiin. Kokemus se on tämäkin, vaikkei nyt olekaan niin Islayn oloinen kuin luulisi.

Bunnahabhain 1997 Heavily Peated 13YO for Finland

Syksyisessä kelissä, istun nuotion savuissa. Ilmassa leijuu tervaa ja nokea, kipinöitä ja savua joka iskee silmiin, sulkee sisäänsä kasvot, avaa miehenkin kyynelkanavat. Kirpeä ilma hellii, viski sisäisesti eteenpäin potkii. Laavu kääntää savut kohti, aurinko niistä taulun maalasi. Talvi lähestyy, pakkanen pian kiristyy. Pimeyden laskiessa, nämä hetket joihin voi palata ovat vielä pitkään muistissa.

Bunnahabhain 13 YO for Finland on erikoinen sarja, joka tuli eteeni Tampereen Stockmannin Alkossa. Siellä oli niitä vielä muutama pullo jäljellä. Viski on pullotettu Oikealla tavalla, eli tynnyrivahvuisena (54.1%). Oma pulloni on 32/301, joten olettaisin että näitä löytyy vielä vähän aikaa eri puolilta Suomea. Aiemmat kokemukseni Signatory Vintagen kanssa olivat vähän heikot, mutta onneksi pääsin maistamaan viskiä aika samantien oston jälkeen. Ei tarvinnut pettyä.

Tuoksussa on selkeää Bunnahbahaita, mutta terästettynä turpeella. Tämä viski on tuoksunsa puolesta jo hyvin makuuni sopivaa. Savua, turvetta ja luonnetta. Se antaa ymmärtää että odotettavissa on kunnon matka makuihin, eikä enää leikitä.

Tätä ei kuitenkaan pidä maistaa heti lasista vaan maku tulee paranemaan hyvinkin paljon kun viski saa riittävästi ilmaa. Hätäiset eivät siis tule pitämään tästä. Heti maistamalla maku on varsin karkea, eikä se saa sitä sisältöä niin paljoa kuin mitä ajan kanssa olisi tarjolla. Odottakaa siis reippaasti.

Sillä välin voi ihastella tyylikästä pulloa, joka olisi aika täydellinen juhlapöydässä.

Mausta löytyy sitä saarien tunnelmaa. Turvetta, savua ja luonnetta. Leveyttä, syvyyttä ja miellyttävä matka on tiedossa kuitenkin tämän kanssa nautiskelijalle. Sen verran täytyy olla henkeä itsessään, että pitää siitä kun savu iskee silmiin – ei tämä päästä nautiskelijaa helpolla vaikkei paljoa vaadikaan.

Jälkimaku on mukavan pitkä ja tuoksu lasissa käy aina vain paremmaksi. Bunnahabhain jännä maku (tammi) sulautuu miellyttävästi joukkoon ja erottaa tislaamon kyllä muista saarelaisista. Onko se parempi kuin muut? Riippuu makumieltymyksistä, tunnelmasta, toiveista. Ainakin se on erilainen. Ehdottomasti maistamisen arvoinen viski!

Bunnahabhain Toiteach – se savuisempi bunna

Kävelen läpi laakson metsäisen, katselen suostuvaa reunaa joen. Huomaan vierellä kiven luita, kalloja ja poron turkin jäännöksiä. Vaikka tiedän, että kyseessä on ollut ahma, katselen ympärilleni. Tuntuuko metsä synkemmältä, reunat laakson korkeammilta? Aurinko menee pilveen, on aika poistua paikalta. Hetken päästä vastaan tuleekin sopiva taukopaikka, jonne on hyvä sytyttää tulet ja laittaa pannut porisemaan.

Bunnahabhain Toiteach (46%) on miellyttävä tuttavuus Bunnahabhainien suvussa. Alkujaan aika pitkään karstastin kyseisen tislaamon viskejä. Jotenkin ne eivät osanneet säväyttää, tai ne tuntuivat vähän tunkkaisilta. Sittemmin olen tutustunut perusBunnaan ja tähän Toiteachiin.

Toiteach on tuoksultaan savuinen, vähän mystinen, mutta turpeinen ja myös hiukan tunkkainen. Se ei pistä, vaan leijailee leutona mutta voimakkaana. Maku on vahvan savuinen ja luonteikas. Sinänsä Toiteach ei ole mitenkään kauhean vahva kokemukseltaan, mutta siinä on enemmän hienostuneisuutta kuin useimmissa. Tyylikäs savuturveviski, joka on mukavaa vaihtelua siihen äärimmäisyyden hakemiseen. Nämä kokemukset syntyvät pienemmistä osista, tavallisemmista asioista.

On se kuitenkin hiukan ohut. Maku ei pysy hirvittävän pitkään suussa ja kun savu on hälvennyt tuntuu että myös muuten juoma alkaa kadota. Tässä mielessä liemi on ongelmissa vahvempien saaristolaissukulaistensa seurassa. Tämänkin luona on parempi vierailla ensin, ettei sen vivahteet katoa muiden hälinään.

Pidempään lasissa maattuaan, alkaa tuoksu muuttua vieläkin miellyttäväksi kuten myös makukin. Maisteluihin tämä on erinomainen juoma, salonkikelpoinen ja auttaa hyvin sarjan liikkeelle. Jos ei ensimmäisenä niin esimerkiksi II osan ensimmäisenä. Kyllä merikapteenin luotsaama pullo aina tiensä kotiin löytää!