Something about world of the spice and smoke

I kept on walking the journey, which took me deeper and deeper into world of tastes. There has been many occasion, since the strawberry stop, that had stopped me to stare the moon and wonder what’s next. How would this and that cope with those delicious ingredients? Eventually, I took the right turn and dived deep into the bog with something I had stolen from the shamans. No, no mushrooms but something we at the mansion use often to give our food some meaning. Garlic, jalapeno and chili.

For this journey, I chose three smoking and smoldering drams: Lagavulin 12 yo Cask Strength 2009, the Ultimate Caol Ila 2000 Cask Strengh single cask and Ardbeg Corryvreckan. All strong and wielding the steel of powerness. These drams hack, slash and take you to the outer limits. Especially Caol Ila, which is very potent (63.7%), takes you to the another plane of existence.

The Garlic

The first encounter was with garlic, enhanced with herbal spells. Lagavulin was perfect and their both tastes got a boost. Smoke and garlic work so well together, while keeping vampire’s off your neck. Caol Ila was strong in taste, even so much that it somewhat shadowed garlic. They do work together, but as a pointy stick. You get the first impression, then the overwhelming magic fills your nerves – and if you are a nightwalker you will flee with awe. Not bad, but with this dram you won’t taste anything of the food and garlic..

The last was one of my favorite Uisge Beathas. The Ardbeg Corryvreckan. Filled with peat, smoke and tar I expected garlic to be blown away. And I was not wrong. Like Lagavulin, Ardbeg complemented garlic with wondrous tales and beautiful poems.

I must say, that if you are looking for a drink to go along with food that has a lots of garlic in it, you might want to consider Ardbeg or Lagavulin to go with it. Overall, I dare to say that peatsmoke does go very well with garlic.

The Chili

Next was the test of strength with chili and jalapeno. I don’t know what chili it was, but something that we had at home and it is handled with care. Strong spice, none the less. I served myself jalapenos and chili, finding the ultimate border with both of them. Jalapeno is usually found on Mexican food, but we tend to use them a lot on many servings.

Lagavulin works, as expected, with jalapenos nicely. It burns somewhat, but in a good way. Taking it with chili, will bring some sweat to your skin – along with fiery sensation on your tongue. But unlike I feared, it is a not a Drawmij’s Instant Death. Instead, these two fighters work together and face a force far greater they could do together.

Caol Ila gives no mercy and will cut you into small pieces. Since I had already tasted the Lagavulin and chili, this is a real killer. Jalapeno + chili accompanied by Lagavulin and then jalapeno and Caol Ila it gets you to hell and then to very high euphoria. Caol Ila’s demeanor and intimidation do create new worlds. After a while, the peak withers away but there is still strong battle going on. Recommended only for those seeking how to break the sense-limit. Funny is that was just the jalapeno. Taking some chili on top of it, did not create the dragon’s all-devouring breath I feared. Yes, the taste and sensation is very strong but with a successful saving throw you can take it and experience the bliss.

Finally the everswirling maelstrom of Corryvreckan. First, with jalapeno you don’t get anything extreme. It is like they are meant together. After the first sip, if you wait, you will get the real taste and burn. With chili, note that this tasting is done by one sitting, you get the dragon’s breath. Ardbeg does boost the experience, gets tears into your eyes and takes you to a trip across all levels of Abyss and Elysium. Tears of pleasure, tears of pain and burn. Smoke fills your eyes and lips can start a forest fire if you just bend low and kiss the tree's root.  I was flying and plowing at the same time.

The End game

Well, now that some of the tears have gone there is time for the analysis. I make it short. If you want to enchant the taste of chili, use smoke whisky. The thin line is somewhere at 60%. Caol Ila will send you deep down, while Lagavulin can be much more gentle. Ardbeg gets stronger as time passes, so Corryvreckan is an excellent sensation bringer.

Next time I offer spicy or highly garlic food to my friends, they will have to drink a dram of peatsmoke with it.  Saying no is not allowed, or they will end up hungry and thirsty.

Lagavulin 16YO Distillers Edition 2012 – häivähdyksiä ja sikareita

Musiikin soidessa värikkäät vaatetukset lennähtävät liikkeelle. Kummarukset ja röyhelöiset hameet asettuvat riviin odottaen sointia jolla rytmi pääsee valloilleen. Koreografia on viimeiseen asti huoliteltu, tempoltaan vaihteleva ja sävelkorvia hivelevä. Jouset tanssivat kielien päällä, ilman nostaa huilusta esille taikuutta jota ei usein koeta. Seinän edestä nousee äänien kuoro, joka heläyttää aarian kulkeutumaan läpi huoneiden ja ikkunoiden – kurottaen kohti keltaisena hehkuvaa kuuta ja komeetan taivasta halkovaa pyrstöä. Yksinäinen kuningas istuu valtaistuimellaan katsoen tätä näytelmää poissaolevin silmin – vain kaikuja menneisyydestä, ilman toivoa tulevaisuudesta.

Lagavulin Distiller’s Edition on sarja jota tislaamo tuottaa vuosittain. Se eroaa tavallisesta Lagavulinista sillä, että siinä on viskiä viimeistelty erilaisissa tynnyreissä. Tämä DE on päässyt makaamaan aikansa ex Pedro Ximinez (sherry) –tynnyreissä. Sillä on saatu aikaan jotain uutta, pehmeämpää ja makeampaa makua Lagavuliniin, joka itsessään on kyllä aivan loistava juoma.

Tämän lisäksi DE pullotetaan jokaisena vuotena. Nyt kyseessä on tuorein, vuoden 2012 versio. Eri vuosikerrat vaihtelevat usein maultaan ja miellyttävyydeltään, mikä näkyy usein myös hinnassa.

Olemukseltaan tämä viski ei yllätä. Laadukas, miellyttävä, öljyinen, väriltään osuva. Tuoksussa on taitettua savua, muinaisuutta, ärhäkkyyttä. Tavallisen Lagavulinin selkärankaa ei ole murrettu, mutta sitä on taivutettu ottamaan vastaan uusia näkökulmia ja ajatuksia. Se on myöntynyt makeammaksi ja monipuolisemmaksi. Harmaa eminenssi on hoitanut työnsä hyvin, koska lopputulos on sen tyylinen kuin näin olisi aina tarkoitettu.

Maku on muuttunut. Sherry ei ole esillä liian vahvasti, mutta se on murtanut joitain Lagavulinin perusominaisuuksia turhankin rajusti. Kuningas on joutunut pari kertaa liian usein mestatuksi ennenkuin on uskonut mihin suuntaan pitäisi kumartaa syvään. Savuisuutta on onneksi, vaikkakaan se ei hallitse enää valtakuntaa. Sen tilalla on monimuotoinen harvainvalta, joka vetelee oikeista naruista.

Kyllä tämä viski toimii. Aivan ehdottomasti. Se on hyvin rakennettu, monipuolinen, jälkimaku ja tuoksu ovat miellyttävät. Siitä puuttuu kuitenkin sielua. Tanssiaiset ovat täydessä käynnissä, mutta ihmiset puuttuvat vaatteiden sisältä. Herrain sikarihuone varmasti pitää tästä, koska elämän vesi on laadukasta ja monipuolista. Tämä voisi nimenomaan toimia sikarin kanssa, niin kliseistä kuin tuo ajatus onkin!

Adelphi Breath of Islay 13 years– savuinen henkäys salatuilta mailta

 

Metsä tuntematon erämaassa, jota pitkin askel taittaa matkaa. Polut piilossa, mitä lienee niiden takana makaa. Näillä mailla asuu noita, joka on salaisuudet kadottanut. Pulppuava lähde ei sammuta janoa, vaan lisää vain kullan himoa. Vaikka mieli tekisi kerätä maasta asioita, on ehkä parempi jättää ne sijoilleen jonne joku aikanaan on ne hävittänyt. Täällä etelä muuttuu pohjoiseksi, itä länneksi. Paistaako nyt kuu vai aurinko, metsä sen ehkä tietäisi.

Adelphi Breath Islay on salattujen taikojen tuotoksena syntynyt viski. Iältään 13 vuotias, mutta luonteeltaan vahva (56.6%) ja väkevä. Siinä asuu sisu ja savu, ei murru mutta taittuu jos on aivan pakko.

Adelphilta voi odottaa laadukasta elämän mysteeristä vettä, eikä tämä suinkaan ole poikkeus siinä. Yhdestä tynnyristä (#5873) on tehty 291 pulloa tätä viskiä. Tislaamo on salattu. Käsi viskitynnyrin päällä on valat karmeat vannottu ettei näitä saloja tai kaavoja paljasteta ulkopuolisille. Nurkissa kuiskailtiin että kolmentoista vuoden aikana tämä aine olisi maannut ja kypsynyt harvinaisessa uudelleentäytetyssä eurooppalaisessa tammitynnyrissä jossa olisi aiemmin ollut, jos vakoojat eivät seonneet inkvisiittoreiden käsittelyssä, Oloroso sherryä kaukaa lämpimämmistä maista. Kuolemanpelosta kankeat sormet kirjoittivat viimeisillään mystisiä sanoja, joita vain harvat ymmärtävät: “a rare refill European oak, ex-sherry (probably Oloroso) hogshead”. Muutamat kuolemaapelkäämättömät tahot ovat kuitenkin paljastaneet mahdollisia tavuja, joita tämän alkuperään liitetään. vul. ga. in. la. En tohdi niitä kasata, vaikka ne olisivatkin oikeassa. Näistä pulloista ei yleensä puhuta, ja vielä harvemmin niitä maistetaan. Pieni lasipullo kuitenkin sisälsi tätä taikajuomaa sen verran, että lensin sen voimin kauas tuntureiden yläpuolelle ja maistoin mystiset maut huulillani.

Väri. Sen mitä ehdin havaitsemaan, väri oli upean meripihkainen. Kultaa, kuparia, muinaisia riimuja. Öljyt piirsivät upean syvänmerenhelmisen nauhan lasin pintaan, ennen muuttumistaan vaelteleviksi revontuliksi ja säkenöiviksi kuuneidon surun pisaroiksi jotka valuvat pitkin yötaivaan näkymätöntä pintaa.

Tuoksu. Se oli kuin paratiisi joka muuttui todeksi. Vai avasiko se portin johonkin unohdettuun, jossa kävin hetkellisesti. Meri, savu, jyhkeät aallot, kumisevat kalliot. Myrsky ja tyyni samassa veneessä. Hiekkaranta ja armoton rakkalouhikko paljaiden jalkojen alla. Öljyinen, raikas, monimuotoinen ja kuten seireenien laulu – koukutti kerrasta. Katosin.

Ensimmäinen suullinen. Vahva, väkevä, kaiken tieltään polttava ja tuhoava. Kiiltokuva särkyi tuhansiksi kimmeltäviksi palasiksi ja sen takaa hyökkäsi muinainen noita, joka repii tiensä läpi sotilaiden rivistöjen ilman että kukaan pystyy nostamaan keihästä vastustaakseen. Jäljelle jäi savuava vana, joka tuoksui kadotettujen niittyjen monipuolisuutta ja makeutta. Tuli hiipui kytemään ja öljyinen savu valesi ympäristöön mustana ja vahvana. Tässä kulminoituivat vahvuus, väkevyys ja ehdottomuus joka väänsi ajan kulkemaan samalla hetkellä jokaiseen eri suuntaan.

Toinen suullinen. Noita pahimmat loitsut kuluttaneena joutui antautumaan taistelemaan säkenöivin silmin. Ei lannistettuna, mutta savuisena kuin kytevä kokko Juhannuksena. Makeus valloitti alaa ja paljasti alta uusia ulottuvuuksia jos niihin olisi uskaltanut heittäytyä.

Tämä on kuin Islayn alkuaine ja lohikäärme yhdistettynä elävään Gigermäiseen veistokseen. Helppo ei kuulu tähän yhdistettäviin adjektiiveihin. Repivyydessä ei kuitenkaan olla Octomore 4.1 –tasolla, mutta tämä onkin jotain aivan erilaista. Erinomainen mystinen viski, joka vaatii satoja taisteluja käyneen ritarin vastaansa jotta seurauksena ei olisi täydellinen musertuminen. Juuri sopiva, tunteita ja lennokkaita ajatuksia herättävä juoma minulle!

Adelphi’s Breath of Islay – elämysmatka lasissa

Sulje silmäsi ja näet meren myrskyävän. Rauhoita mielesi ja kuulet tyrskyjen iskevän rantakallioon kerta toisensa jälkeen. Hymyile ja katso tähtiä, olet osa jotain suurempaa vaikka häviävän pieni murunen maailmankaikkeudessa. Avaa mielikuvituksesi ja lähde vaeltamaan matkalle jolla ei ole rajoja, ei etäisyyksiä eikä loppua. Hetken päästä se on aina ollut ja tulee olemaan. Islay. Henkäys sitä ja voit maistaa sen karuuden ja iättömyyden tarinan.

Sain hyppysiini pikkumaistiaisen tätä mainiota viskiä. Adelphin julkaisut ovat suurimmaksi osaksi tai aina single caskeja joten eiköhän tämänkin alkuperä ole yhdessä tynnyrissä. Breath of Islay (56.1%) pohjautuu Lagavulinin 12 tai 13 YO tislauksiin, joka on tässä tapauksessa lopeteltu bourbon-tynnyrissä.

Tuoksussa on paljon Lagavulinia, mutta makeampana (bourbon) ja pehmeämpänä kuin esim 12YO Lagavulin, josta kirjoitin aikaisemmin. Tämä houkuttaa sulkemaan silmät ja antamaan mielikuvituksen lentää pitkin Islaytä ja Lappia. Paikkoja joissa on mystiikkaa ja muinaishistoriaa. Linnojen raunioilta ikivanhoihin pyhiin tuntureiden huippuihin.

Mausta huomaa Lagavulinin myös selvästi, mutta intensiteetti, noki, savu ja tuli ovat tässä vahvoina elementteinä. Kuin lohikäärmeen henkäys, joka polttaa kaiken tieltään. Mahtava kokemus! Leveyttä tällä ei ole niin kauheasti, mutta tiukka makuelämys oleellisten asioiden ympärillä on se mitä tältä pitkälti haluaakin. Maku säilyy suussa pitkään ja hemmottelee makuhermoja erilaisin vivahtein. Vahva mutta herkkä, mitä miellyttävimpiä kontrasteja.

Ei helpommasta päästä oleva viski, siinä mielessä että tottumattomalle tämä on liian karu, liian raaka mutta kokemusta  kun on karttunut ja Islay iskee niin ihmeessä kannattaa kokeilla. Tässä on sitä Islayn peruselementtiä vahvasti rinkassa pakattuna, että sitä mielellään kantaa taipaleen jos toisenkin. Voin kuvitella miltä tämä voisi maistua Lapissa, luonnon keskellä. Sinne sopisi erittäin hyvin, todennäköisesti ympäristö ja tunnelma veisivät tästä pahimman terän pois ja lopputulos olisi vain hivelevän miellyttävä.

Lagavulin 12YO / 2009 – viesti tulevaisuudesta

Villi kokko palaa kuumalla liekillä ja savu luikertelee pitkin usvan peittämää jokea. Yössä kuuluu vain rätinää ja pauketta. Tuli nousee korkealle, yrittäen saavuttaa puiden latvuksia siinä kuitenkaan onnistumatta. Kokkoon heitetään halkaistu tukki, joka työntää ympärilleen kitkerää savua. Tulen kuumuus tuntuu pitkälle ja se tuntuu hyvältä pitkän kylmän päivän jälkeen. Savu pääsee kurkkuun ja se laittaa yskittämään ja samalla hymyilyttämään. Päivän koettelemukset ovat vaihtuneet leirin leppoisaan tunnelmaan, jäinen sade lämpimään oloon. Äkkiä tuuli löytää tiensä kokkoon ja nostaa savun keskeltä liekit kapuamaan kovaäänisesti humisten vieläkin ylemmäksi. Yleensä niin säyseä leirinuotio on tänään vapaa, ilman rajoja. Aamulla paikassa tulee tuoksumaan veden kostuttama, sammutettu, liekki ja hiili. Niin miellyttävä ja muistoja mieleen tuova tuoksu.

Tämä nuori, tynnyrivahvuinen (57.9%) Lagavulin on toista maata kuin se mihin on totuttu jos mainitaan Lagavulin. Tästä löytyy  nuoruuden intoa, räiskyvää vapautta ja ärhäkkää luonnetta. 12YO ei anna mitään anteeksi, vaikka on karun hiomaton. Mutta siltikin tulevaisuuden voi jo maistaa, tuli tulee pehmenemään ja savu odottamaan pitkään ennen haihtumistaan. Tätä savua ei ole vielä kesytetty, eikä hätäinen maistelija pääse selville mikä tekee siitä niin erinomaisen. Lasissa ollessaan tunnelma vain paranee, kun tuli sekoittuu ilmaan. Tuoksut muuttuvat ja pehmenevät kun antaa viskin kertoa tarinaansa rauhassa. Vuoden 2013 jälkeen yhä useammat löytävät pienen osan tätä varhaista villiä kesytetyistä savuisista Lagavulineistaan.