UISGE 2019

Edellisestä Uisgeestani olikin jo aikaa (2014), joten hirvittävän aktiiviseksi Uisge-kävijäksi minua ei pääse kutsumaan. Tänä vuonna kuitenkin kalenterit ja planeetat asettuivat oikeisiin asentoihin jolloin pitihän tämä mahdollisuus hyödyntää.

Mikään suunnitelma ei kestä ensikontaktia. Ajatukseni siitä mitä maistelisin menivät tietysti uusiksi heti kättelyssä. Olin miettinyt tarjolla olevien (todennäköisesti huikeiden) viskien, kuten Ardbeg Lord of Isles, maistamista mutta päädyin kuitenkin siihen, että haluan vähän enemmän monipuolisuutta ja erilaisia makuelämyksiä. Ja onhan se niinkin, että Uisgessa on jonkin verran hälinää vaikka paikalla oli heti ovien avauduttua klo 15, joten viskiharvinaisuuksista ei saisi sitä kaikkea irti mitä toivoo.

Tästä Uisge-matka alkoi.

Aloituksen arpominen oli yllättävänkin hankalaa. Taliskerin 18-vuotias tuntui sopivalta pienen pohdiskelun jälkeen. Hyvä, syvä ja pitkämakuinen saarten juoma.

Yllättäen ja pyytämättä suunnitelma vaihtui samantien täysin erilaiseen. Suosittelujen kautta löytyi lasista GlenAllachie:ta. Kuulopuheiden mukaan tislaamo on sekä uusi että vanha - se on tehtyt vuosikymmeniä viskiä pääasiassa blendeihin ja nyt lähihistoriassa se on tullut mukaan Single Maltien monipuoliseen maahan ja ensimmäiset pullot ilmestyvät myös Alkoihin lähiaikoina. Maistuva, perushyvä viski. Tätä pitää maistaa uudestaan vähän rauhallisemassa ympäristössä.

Highland Parkin setup oli näyttävä.

Uisgen ensimmäinen pihvi, jonka tiesin haluavani ehdottomasti maistaa. Se on tietysti Octomore ja tässä tapauksessa 6-vuotias yhden tynnyrin pullote. Huikea kokemus, jossa yhdistyi Octomoren luonteenomainen väkevä turvesavu ja maku hyvin öljyiseen kokemukseen. Dramfoolin perustaja jutteli , tätä kehuessani, että hänen kauttaan voisi hankkia vaikka oman Octomoren tynnyrin jos pullo ei riitä.. Tämä viski jäi mieleen. 

Eikä Octomore ollut ainoa loistava Dramfoolin pulloista. Port Charlotte 15yo Single Cask on myös voittaja. Erittäin upea Port Charlotte vanhempana kuin koskaan - tämä tynnyri on alkupään PC tuotantoa ja 15 vuoden ikääntyminen on ollut makua lisäävä prosessi. Öljyisyys on tässäkin vahvasti läsnä, viski on muhkea, maukas, miedon savuinen/turpeinen ja jälkimaku - se on erittäin pitkä.

Port Charloten jälkeen piti vähän nollata makumaailmaa, Redbreast Lustau maistui yllättäen äskeisen kokemuksen jälkeen hyvältä. Erittäin positiivinen kokemus. 21-vuotias voittaja jäi maistettavaksi toiseen kertaan.

Jamesonin maistaminen ei ollut suunnitelmissa, mutta kuitenkin siihen päätyi kun keskusteli heidän edustajan kanssa. Crested oli positiivinen kokemus. Viski puraiseekin alussa aika ärhäkästi mutta pehmenee nopeasti ja lopputulos on miellyttävä. Jälkimaku on lyhyt, mutta tämä toimisi hyvin illanistujaisissa - helppo mutta viski.

 Seuraavaksi suuntana oli Suomen tarjonta ja Valamon 6-vuotias. Hyvin heidän viski kehittyy, vaikka tässä itselle tuli sellaisia makumielleyhtymiä jotka eivät liity viskiin mitenkään. Hämmentävää, mutta odottelen tämänkin kanssa toista maistelukertaa. Kirkkoviinikyspytetty Valamo on erittäin mainio kokemus sen sijaan - monipuolinen, tuhti ja maukas. 

Uisgeessa näkyi myös tuttuja Turusta!

Vihdoin oli aika päästä Bowmore-maisteluun. Listalla oli 15yo, Vaulta Edition 1, Tempest V, Devil's Cask II ja 25yo. Mahtava sarja viskejä. Vaultin suolaisuus miellyttää edelleen, Tempest maistui mainolle myrskylle mutta voitoin vei Devil's Cask II. 25yo Bowmore on myös mahtava ja täyteläinen viski, mutta Devil's Caskin intensiteetti ja maun pirullinen kokonaisuus kruunasi illan.

Bowmore-maistelun jälkeen silmiin osui Octomoren 8.4. Ei pettänyt odotuksia, vaikkei ihan samaan pääse kuin Dramfoolin 6yo. Octomoret on vain hyviä omassa suussa.

Writer's tears toimi hyvin Octomoren jälkeen makujen nollaaja. Maistuikin vielä. Yllättävän hyvä irkkuviski jota voisi maistaa toistekin!

Teerenpelin Savu tuli maistettua viime vuonna. Tynnyrivahva Savu on monta luokkaa miedompaansa parempi versio. Jälleen yksi Teerenpeli mikä nousi listalle "tätä on maistettava uudestaankin".

Kilchoman Loch Gorm 2018. On se vaan hyvä.  Itse olen pitänyt eniten Gormin ensimmäisestä versiosta, mutta tämä 2018 versio kisaa sen kanssa aika tiukasti paremmuudesta.

Devil's Cask III löytyi maistettavaksi. Toimi tässäkin vaiheessa - mahtavan pirullinen maku tässäkin versiossa!

Port Charlotte 10yo versio 3 maistui Port Charlottelta. Devil's Caskin jälkeen ei ollut parhaassa paikassa eikä pärjää 15yo Single Cask serkulleen mutta ehdottomasti Port Charlotte jota pitäisi maistattaa muillakin. Pidän tästä suunnasta mihin PC on menossa.

Springbank 9yo poikkesi hyvin paljon muista Springbankeista mitä on tullut maistettua aiemmin. Ei huono lainkaan tämäkään.

Mitä olisikaan viskimessut ilman absinttia? Maistuuhan nämä edelleen. 

Kokonaisuutena ilta oli monipuolinen ja maistuva. Illan parhaiksi itselle jäi Octomoren ja Port Charlotten Single Caskit sekä Devil's Cask II & III. Nuo osuvat omaan maailmaani parhaiten juuri itseä puhuttelevien elämysten kautta: savua, turvetta, nokea ja ölyisen monipuolista tuhtia makua joka ei lopu kesken.

Port Charlotte Islay Barley 2006 and Valinch Seolaid

Thanks to a good friend I got samples of these two Bruichladdich drams. I hadn’t tasted Islay Barley 2006 earlier and the Port Charlotte Valinch is not just easy to come by, since it is sold only at the distillery.

Port Charlotte Islay Barley 2006

This has been peated up to level 40ppm and it is made of barley from six farms and territories: Coull, Kynagarry, Island, Rockside, Starchmill and Sunderlandt. Laddie’s story can be found here: http://www.bruichladdich.com/the-whisky/port-charlotte/islay-barley

My story begins with a color, which is a honey-amber like. Nice and oily, which is good. The scent is a instant winner for me. Smoke and peat. I also found some peat and smoke in there. Sweet and salty notes can be located in there too. I just love this stuff!

The scent also continues on the right trail. Smoked peat combined with sea, lemon, pepper and sweetness. This ends in a long finish, which fondles your brain and mouth equally well. This one just jumped onto my wish-list for “I want one bottle of this one”. This is a very enjoyable dram. While compared to the Scottish Barley, this is more elegant and soft, but more Shakespearian complex and both meaning and rhythm. Scottish Barley is more straight forward with a big lance and axe, while Islay Barley is dexterous and agile. Both have their places and both are required.

Port Charlotte Valinch Seolaid

This is a rare dram to find and get. This is 12 yo Port Charlotte (cask strength 53.2%), that has been matured in a Sauternes barrel. It seems that this is the same as here: http://www.whiskybase.com/whisky/62231/port-charlotte-cask-exploration-01

What makes this extra special for me, is that this is the first 12 yo Port Charlotte I’ve tasted. I enjoyed Octomore 4.2. Comus a lot and it had also the Sauternes element in it.

This is fabulously oily and dark dram. The scent is sweet, rich and the peatsmoke is in there – buried under a collection of other scents. The palate strikes with peat and smoke, combined with knights of the sweet order, singing their aura about rich merchants of Venice. This one has power and the tale, it has burning smoke and smoldering peat that accompany the bard on it’s journey across the land and sea. This is a experience and that kind of a great dram I enjoy. The finish lasts (almost) forever.

There are reasons why I appreciate and like smoky peat whiskies. This is one of them.

Winterladdie on a dramfire

It is always fun to take a few bottles of these wonderful drams near campfire. The firesmoke accompanies peatfire really nicely. This one is about those fun and memorable moments. And if you wonder about the big knife in the photos. That is a Varusteleka Skarama bushknife. Skrama is a scramasaex,  which dates back to middle ages. A big knife, and useful as a small axe or a carving knife. But that is enough about knives, let’s get onto whiskies.

Finland has again been marvelously present in whisky media. UISGE was banner by authorities to sell advance tickets to whisky tastings.  This means very bad news to those, who were considering attending tastings – since you can only buy tickets to them inside the festival. Previously the fair was called the whisky festival, but of course they had to drop the name whisky out. So, I think it is nowadays just Uisge Festival. I wonder when these shows start just going by a name “Event” or “Show”. Alas, I can’t attend the fair but I hope those who can will have a great time and experience new drams.

But enough text, it’s time for Bruichladdich dram photos!

    

UISGE 2015, Octomore 7.2. and Port Charlotte PC12

The winter storm and wet snow is causing all kinds of trouble in Finland, but at least the whisky goes on.

UISGE 2015

The Finland’s biggest whisky festival is approaching steady. It happens 6.-7.2.2015 in Helsinki. The place is, as it was last year, Vanha Ylioppilastalo, http://www.vanhaylioppilastalo.fi/en/about. Doors will open at 15:00.

A lot of traffic will be expected there. However, personally I can’t attend this year (which is a shame) but in case you are in the neighborhood check it out. My blog post about it last year can be read here: http://savuista.blogspot.fi/2014/02/memories-of-uisge-2014.html

New from Bruichladdich

I read about amazing and unexpected news from Bruichladdich. No, it hasn’t been bought again but instead they are launching two new heavily peated whiskies: Octomore 7.2. and Port Charlotte PC12.

The Octomore 7.2. will be pumped up to 208PPM which makes it the second in peat level championship. Octomore 6.3. (which I have not even tasted yet!) did 258. I hope I’ll get my mouth onto these both as soon as possible. Just one question.. Where is 7.1.? What happened to it? Read more about 7.2. from the official source: http://www.bruichladdich.com/the-whisky/octomore/072-208ppm

The Port Charlotte PC12 is out too. I have always loved this series too, they have lots of character and keen planning. This seems to be a cask strength and will provide a nice peatsmoke experience, with a twist. I haven’t tasted this one yet so that is a speculation based on earlier years. Check out more info from their web site: http://www.bruichladdich.com/the-whisky/port-charlotte/pc12

Both new releases are coming on sale to travel retail.

The last drops of 3D3 Bruichladdich, it will be missed!

There comes a time, when a bottle dries out. There is but a limited number of drams inside on, the decanter of endless drams is yet waiting for it’s discovery. Some bottles may be in reserve, waiting in deep hidden basement rooms but eventually the day comes, when hands looking for the reserve’s reserve come out empty and sad. It is time for the last drops.
I’ve always been fond of Bruichladdich’s 3D3. The only regret I do have now, is that I didn’t get yet another one or two bottles to be my reserve’s reserve. The well has dried out now. The bottling is called “the Norrie Campbell tribute” but that is a side trip. 3D3 combines three different kinds of Bruichladdich malts: normal, Port Charlotte and Octomore. There are fruits and details, then there are peat and even more peat. It also combined three different vintages. And it’s metal box has fiery hot coals in it!
Bottled at 46%, this is a usual Laddie serving. Ready for tasting, no need to add water for most of the folks, yet enough slam to make the tastes strong enough.

Grand Opera

The nose has lots of peat in it. And some smoke too. But the malts, there are characteristics like in Port Charlotte An Turas Mor and PC8. Also there are soft tones Octomore present, which will roam towards your nostrils like a sandstorm in heat.. but a safe distance away. This is a play you can enjoy, sit and watch without ever fearing those swords scratching you. The music and opera will surround you, draw your full attention and get you into the new world. And yet you where you are. It is a dram dream.

The taste serves a chore and a baritone solo. It starts soft, and gains power and eventually the hall will fight to keep the notes inside. It comes out like a tidal wave, majestic and powerful. Smokiness and peat control the tune but the fruits will insert their little focal points that break the rhythm. There is a complex chaos, that clicks in and you know you can enjoy the strong tale with a sad ending.

The aftermath

The dramatic climax occurs and music blasts once more with it’s full strength. You wake up from a trance and applause for the performance. Encore, is shout and served. Every moment of the last, long, fading end is full of enjoyment and peatfire. It does get “points” for the mood, for the background and the story. I want to hold on to these as long as possible.

This time there is no encore. This piece of play is here for the last time. All good things must end, even this dram, to make room for new endeavors.

Bruichladdich - The Organic Scottish Barley

Short summary in English. The Organic Scottish Barley is one those rare (the only one?) truly organic whiskies out there. I did enjoy their earlier incarnation also, but I must say this one is even better. The nose is pleasant, it lacks the sting and bitterness that is usually present in this kind of drams. Perhaps the maturation in an american oak has done it’s work properly. There is no age statement, but it would be interesting to know some more details of this one. Perhaps one day the distillery will tell us.

This is a sweet dram in taste also. Not too sweet, mind you! Interesting mix of oak and wood is present, and the end result is surprisingly lot into my liking. This is not, however, a peaty or smoky whisky! Unpeated, less striking and easy to drink. It would be interesting to see how cognac people would like this one. I’d guess many to them would turn into whiskies. I’ve seen that happening already.. In this end, this has more bite and character – especially after drinking it a few drams. This is a good product, something I could like to accompany me when spending an evening, yammering with people. 

Ikä on vain numeroita, ja se katoaa pullojen kyljistä selkeästi yhä useammin. Tämän vuoden satoa Bruikalta on tämä lyhyesti ja ytimekkäästi nimetty “The Organic Scottish Barley. Mid Coul. Coulmore. Mains of Tullibardine farms” –viski. Scottish Barley-nimitys on tullut käyttöön useammillekin juomille, Port Charlotte ja Octomore myös kantavat tätä nimitystä, ainakin korostuu minkä alueen viljoista maltaat on tehty.

Erona akvamariinisessa pullossa muihin on myös se, että tämän maltaat on tehty luomu-viljasta jotka tulevat kolmelta nimessä mainituilta tiloilta. Filosofisesti halutaan myös korostaa (hyvä tarina on aina bonusta!) että maa ja elämää suurempi vesi ovat yhtä kokonaisuutta jossa kumpikin elävät synergiassa. Kummin vain, mutta tämä juoma on pullotettu mukavasti 50% pitoisuudella ja lisäksi mainintana on “unpeated”, joten turvepommia ei ole odotettavissa.

Hailakan värinen juoma tuoksuu miellyttävältä. Pistävyyttä ei oikeastaan ole, mutta jonkin verran makeutta ja tammea jotka saanevat alkunsa kypsytyksessä käytetyistä amerikantammi-tynnyreistä.

Maussa on paljon makeutta, vähän piikkejä mutta loppujen lopuksi varsin tasapainoinen ja kevyt maku ensimmäisen hönkäyksen jälkeen. Tammisuus ei hyöki, mutta puuta on selkeästi mukana. Makeus ja juomisen helppous ovat vahvasti esillä. Tämähän on travel retail-pulloite, joten matkaajille tiedoksi, että tässä on aika helppo viski aloitella makumatkoja. Ei savua kovinkaan paljoa, eikä varsinkaan turvetta mutta omasta mielestäni voittaa suurimman osan konjakeista todella helposti makuelämyksessä.

Useamman suullisen jälkeen, kun nappaa vähän suuremman annoksen kerralla, löytyy vähän enemmän potkua, ärtyisyyttä, peräräättiä ja luonnetta. Suu on sopivasti jo esitelty juomalle joten lopputulema on enemmän mieleeni. Ikää ei taida kauheasti viskillä olla, mutta valmistusprosessi on kyllä selkeästi kohdallaan. Tällaisen juoman kanssa voi hyvin istua iltaa, jos ei pelkkä maistelu kiinnosta. Olisi ehkä pitänyt ottaa Viron laivalta (Tallink Star & Superstar jos ostopaikka kiinnostaa) mukaan toinenkin pottu.

Jälkimakuna voisi sanoa, että tammisuus jää suuhun polttelemaan mukavasti. Vähän sitruunaa, vanilijaa ja vähän hitunen savua ovat myös esillä. Erittäin mukava, kevyt, juoma joka sopii viskinmaistelusarjan aloitukseksi kuin turve Octomoreen.  Ja vielä yksi harvoista (ainoa?) luomuviskeistä!

Bruichladdich Valinch 23YO 2013 Lions Tour

The Autumn is closing in. Leaves of trees change their form and color. Some give up and take the last glide towards the ground far beneath. Some are stubborn and enjoy the sun and last moments of the summer, that has lasted longer than usually in Finland. I do welcome that, since there will always be a winter and the dark. In recent tasting I’ve used great lake of Saimaa as a mood agent. It’s been a while since I was able to visit the Lapland, that some memories are fading away. Change is constant as the Northern Star.

Bruichladdich Valinch 2013 is not of smoke. Nor is it of power or peat either but it is of something different and unique. It is only available to distillery visitors and they have a special barrel from which they bottle these drams by hand, using an old copper Valinch. In short: single cask (026) , cask strength (49.9%) and thus this bottle is 160/400. They distilled this one 16.10.1989 and bottled it this summer. Each cask gets a different title, celebrating a different occasion or theme.

This one is said to be “enhanced in premium French oak”. Vigorous searching provided some results that pomerol casks were used for finishing. Deep red wine (bordeaux) as can be seen in the color. The redness is not just about the looks, it is about everything here. I’ve had the pleasure to taste a few red wine barrel finished drams, and I’ve enjoyed most of them. However, rarely they are this strong in character.

The color is deep and captivating. You can stare at it. Oils flowing, light scattering and changing it’s form. It is very much alive and kicking! The nose is full and promises strong experience. Bordeaux wine is pleasant and the result has a broad spectrum to experience.

Taste has the first bite. It is strong and oily, while changing it’s form and feel many times when enjoyed. By all means, it is not simple or straight-forward. Red is a strong taste and it runs the overall experience. It is a strange and enthralling combination of whisky and wine, doing something interesting from both worlds. Also, it is not standing in a corner but takes it’s place in the dance floor. Strong and proud, tall and talented. There is fire in these Lion’s eyes, that bellow in deep red and can burst into flames in case the situation requires such an action. Guardian and con-man, historian and futurist. But also you can tell jokes and stories, that will make the crowd laugh!

The taste lingers and gives out memories that remind you of the dancing nights, moonlit walks and lost ways. It will be till the morning, until this one fades away.

Bruichladdich news, new Octomore 6.1. & 6.2. 167PPM and more!

Bruichladdich is releasing “imminently” new drams for us to enjoy.

Octomore 6.1. gets to a 167 PPM peatsmoke levels and is aged in American oak. Octomore 6.2. that is aged in Limousin oak Aquitaine. Some comments say, however, that it can’t be Limousin and Aquitaine since both seem to refer to a region. But nevertheless, I’ll be waiting for information. Photo by Bruichladdich!

Other imminent releases are Laddie Classic, a new Islay Barley, a new Bere Barley, a new Port Charlotte plus a PC11.

Does anybody has any more details of these?

Bruichladdich Organic meets fresh waters

Bruichladdic Organic, that splendid dram, was begging to get a photoshoot by the lake. What would better work, than fresh lakes of Finland? Clear, clean waters and a warm summer day meet the Islay’s ambassador. Together they have fun and  provided a great environment for tasting.

Bruichladdich the Laddie Sixteen – Summer Solstice feelings

When the day was young, a long ago it was distilled. 16 years ago, it fell onto long slumber in American oak barrels. Or parts of it did. Rumours tell, that the vatting to produce this dram has used many parts of older Laddies too. But for simplicity, this is Sweet Sixteen.

The roots are in the summer and in the sunlight. Amber coloured, Midsummer enstrenghtened. There was a dream of whisky, that would honor the lineage and traditions and with Laddie-series it has come to life. This is not smoking hot, it does not include burning and searing coals. It does not produce a smoke that fills out the neighborhood and nearby hills. No, I’ve come to learn about Laddies from different angle. It took me a while, to like and accept their more complex and less violent nature. Like a poet sitting on a rock, if you listen but for a minute you get nonsense. Sit by him for an hour and listen. Just listen. Your mind will be filled with worlds beyond our comprehension. You need to sit down by this dram and enjoy. Don’t push it. Don’t anger it. Just sit, breathe and relax. The essence will come to you.
The nose is delightful. Fruity and summery. It is a summer solstice and quiet night without a night. There are no knights, no battles, no engines. Just still life and frozen time where hours and minutes don’t matter. The taste takes me to a rowboat, where you spend hours and hours fishing. Your line on water, cork popping slowly on light waves. You don’t really care if you remembered to attach the hook or even if you did, where is the bait? There is a breeze of wind, bright reflections of streams of sun on the lake, a swan doing a flyby. You remember lost tales, recall your grandpa’s stories. You never believed them, but now they make sense. This is not a explosion, but a long lasting fruity and sweet sensation. It is perfectly balanced. And yet, it is still Whisky. You have to be careful. Don’t fall out of boat or you may drown. There is some teeth, some big fish that can eat through your fishhook and yank it off your arms. But that would be just fun.
This dram has a great taste. It is indeed a Sweet Sixteen. This does not smash through crowd but it is a water of life you can offer to royalty. Slainté!

Bruichladdich First Growth Cuvée A: Pauillac (Chateau Lafite) during Summer

It is not even a Midsummer Night and yet the nature is green, blossoming and growing. The heart of the summer has arrived earlier in Northern lands. You feel the heat, the dryness, the moist of approaching rain and while listening to larks, tits and nightingales sing their endless tunes you get lost in that world.

The time is but a name, for something you don’t care about today. It is the freshness, the rebirth and sweet lashes of thousands and thousands of scents and aromas that find their way onto your nostrils. There is so much life out there, that it is good to sit down and sip a dram of Uisge Beatha that goes with these feelings. Cuvée A Pauillac is one of those waters. It contains elegancy, richness and warmth that can smile in parallel with a hot sun. Taste is complex and lasting, like in a meadow filled with flowers, butterflies and dragonflies. The enjoyment is about when you lie down a big field and look into clouds and sun far above.

It is about happy times, smiles and passionate feelings. The essence of summer has been captured into this marvelous and delightful whisky. This is not a smoky one, for me, and it does not take you to a battle against the nature. But it does tell a tale of different kind. And when they do, they are really appreciated drams!

Bruichladdich Islay Barley 2006: Dunlossit Farm Ceannacroic

Puutarha elää ja kasvaa. Risukko, räme, suo ja villinä rehoittava aluskasvillisuus katoaa sipaisu kerrallaan puiden siimeksestä. Valo valtaa paljasta lyhyeksi leikattua sammalikkoa, miellyttävästi kumpuilevaa maastoa. Kantoja, kiviä ja löytyy sieltä keskemmältä lähdekin, joka muodostaa kirkasvetisen lammen josta soljuva puro houkuttelee vierelleen istumaan. Vuosien uurastus on edessä, hedelmäpuiden taimet ovat vielä vasta suunnitelmissa mutta jo nyt niiden makean tuoksun ja sadon voi tuntea aistimissa. Sileä kallionlohkare hallitsee nyppylänä unelmia. Tuon ympärille on hyvä rakentaa ja luoda. Tässä paikassa ei mielikuvitus lakkaa kertomasta yhä uusia tarinoita valloituksista, savuista ja elämän veden nautinnoista!

Dunlossit –tila tuottaa viljaa Bruichladdichille, joka sitten taikojensa ja miilujensa avulla muuttaa viljan viskiksi. Vilja on puitu syyskuussa 2006 ja saman vuoden marraskuussa tisle on valunut pannujen nokista tynnyreihin. Islay Barley 2006:ssa tuoksuukin elonkorjuun juhla ja tunnelma. Mystiset rituaalit syksyn pimeissä, lämpimissä öissä ja käsinkosketeltavan musikaalinen tunnelma. Tähkät kerääntyvät riihen kuumille orsille, saamaan pitkään odottaneen selkäsaunan jossa jyvät erotellaan akanoista. Ulkona tanssit kestävät aamun sarastukseen saakka ja isännät röhnöttävät kuka missäkin. Maaseutu elää vahvasti ja juhlii rankasti. Kallioisilta rannoilta voi löytää hetken hiljaisuuden, katsella nousevia säteitä ja sinistä taivasta. Nyt on kuitenkin vasta kevät, mutta tunnelma Barleyssä on vahvasti tulevassa.

Viski ei ole mitenkään mitäänsanomaton. 50% vahvuus, hedelmäisyys ja luonne joka periytyy nuijamiesten aikakaudelta, jolloin tapparat olivat raudalla sekä tervaspuulla kyllästettyjä ja jokerit kohtasivat karmivan loppunsa mikäli he eivät saaneet herrojensa suupieliä hymyyn. Ilvekset päätyivät upeisiin hattuihin ja sanassa pysyttiin, eikä venkoiltu. Rehdit puheet saivat reilun vastaanoton, ja selkäänpuukottajia halveksuttiin. Tämä juoma vie kauaksi kaupungeista, kivisistä sokkeloista joiden rakenteita pitkin nouseva ruumiillistunut eritteiden löyhkä korruptoi taiteen ja mielen loputtomiin verkkoihin, joissa pieni ihminen ei enää tiedä kuka hän on. Tämä on täynnä romantiikkaa, luovuutta ja elinvoimaa!

Tuoksu on hyvin tasapainoinen ja kevyt. Hedelmät kurkkivat koreistaan, piiat verhojen takaa. Isäntien silmäniskut, renkien virneet ja nuorten rakastavaisten nauru hallitsee tätä ajasta ikuisuuteen pysäytettyä kuvaa. Lämpimät värit, varjojen muotoilevat pinnat, auringon kirkkaus ja kepeät siveltimen vedot kertovat tuoksun vielä sadankin vuoden päästä.

Maku lennättää meidät pellolle, niityn aholle. Siellä heinäseipäät täyttyvät, keltainen vilja odottaa, juhlan tuntua on ilmassa. Pilvet liikkuvat valkoisena ja hitusen harmaina pitkin sinistä taivasta, järven syvä sinisyys heijastaa näiden hattarakulkijoiden kuviot. Jossain kaukana soutuvene lilluu ja kalastaja kokee Ahdin anteja verkostaan. Tasapainoinen, rauhallinen, miellyttävä, kepeä mutta vakavalla tavalla. Tämä ei vie yökerhoihin, rajuihin kellaritanssiaisiin tai ilotulitukseen vaan lähelle maata ja heinäsuovan syleilyyn.

Bruichladdich 3D3 third edition–kolme yhdessä

Kevät ei tohdi saapua. Lumi iskeytyy maahan tuulen paiskomana ja vanhat puut huojuvat naristen vastalausettaan. Päivä on jo voittamassa yötä vaikka kesä on vielä kaukana. Revontulien komea räime valaisee yhtäkkisesti valjenneen tähtitaivaan ja hännät huiskivat Orionista Pohjantähteen. Säkenöivät valot hävittävät todellisuuden ja jäljelle jää mystinen olotila, joka paljastaa nuotion ääreen salaisuuksia. Rätinä ja väreilevä hiljainen humina kirjoittaa viestinsä savuun, joka kohoaa kohti loputonta väriskaalaa jonkamoista ei ole nähty aikoihin. Bruichladdicch 3D3 on salaisuuksien verhoama. Sitä pidetään usein piilossa, eikä näitä vilauteta satunnaisille sporttipubissa enemmän viihtyville. Tämä on nektaria, jossa kulminoituu Bruichladdichin ääneen puhumattomat reseptit. Mestarit hämyisissä kellareissaan saavat joskus ajatuksia, joita he eivät ehkä malta kirjoittaa ylös. Väkevät sanat sekoittuvat mustiin tynnyreihin, sisältö valuu kuin hidastettuna kuplivaan sammioon. Olen kuullut, että tässä tapauksessa oli ajateltu sekoittaa useammankin erilaisen tynnyrin sisältöä muinaisten taikojen painikkeena. Jokaiseen tynnyriin oli merkitty Bruichladdichin salaseuran symbolit. Kolme oli mestareita, kolme tynnyreitä. Yhden juoman he esiin sieltä manasivat.

Tuoksu paljastaa maltaita kolmia. Bruichladdic, Port Charlotte ja Octomore. Näissä juomissa on monimuotoisuutta, kuninkaita, narreja, noitia ja saaren kivettyneitä henkiä. Yhteen nivottuna, samaan pulloon sullottuna. Turvetta, savua, historiaa, vitsejä, näitä kaikkia voi tästä erottaa jos rohkenee.

Makua on Octomoren noidantuhkasta leikattu, kuninkaitten salongeista väkevöitetty. Port Charlotten turpeinen savu toimii yhteenkuuluvuuden osoituksena. Tämä ei ole villien taistelutarinoitten juoma, mutta ei myöskään hienojen lordien ylvästely. Tämä on tehty tekijälle, joka ei jätä asioita muiden huoleksi vaan laittaa järjestyksen elämään, tuo kaaoksen rauhallisuuteen.

Hetket vierivät, ajatukset vaihtuvat. Lopuksi on hyvä pysähtyä, ajatella kolmea mestaria ja jo lahonneita tynnyreitä. Muistella, miettiä tulevaa. Maku ja tuoksu jää olemaan kielelle, kadoten vähitellen kuin tähdenlento yötaivaalle.