Turun Ravintola Koulu päätti olla kolmas (tunnettu) taho Suomessa, joka pisti oluen lisäksi viskin porisemaan. 150 litraa viskiä näki päivänvalon kolmen vuoden ex-Bourbon (ilmeisesti Jack Daniels) tynnyrissä makaamisen jälkeen. Tehoa on 59.8% joten aivan mainiosta tynnyrivahvuudesta puhutaan.
Tuoksu muuttuu mukavasti lasissa ajan kuluessa. Märkää puuta, keväistä kosteaa laituria, Turkua halkovaa jokea, suota ja märkää ruohoa. Voisi sanoa, että kosteahko juoma. Maussa hallitsee vihreä omena: ensin kitkerää mutta sen jälkeen iskee miellyttävyys. Puuta on mukana, tammi maistuu. Jälkimaku on pitkä.
Sgoil vie Aurajoen rannalle, muinaisuuteen jossa laivat olivat puuta, suisto tuoksui märälle suolle, merisuolaa rahdattiin laivoista hikisenä säkkikaupalla rautavahvistettuihin vankkureihin, joiden turpeinen ja lantainen ajomies naureskeli harvahampaisena yllä kirkuville lokeille. Satamakaupungin meininki. Savu ja tuli puuttuvat, mutta Sgoil pesee kevyesti Teerenpelin haastajansa. Tässä on tarinoita ja tunteita, selkeästi viski on valmistettu intohimolla ja maustettu kokeilunhalulla.
"Sgoil vie Aurajoen rannalle, muinaisuuteen jossa laivat olivat puuta, suisto tuoksui märälle suolle, merisuolaa rahdattiin laivoista hikisenä säkkikaupalla rautavahvistettuihin vankkureihin, joiden turpeinen ja lantainen ajomies naureskeli harvahampaisena yllä kirkuville lokeille."
ReplyDeleteTämä on ehkä hienointa lyriikkaa, mitä Turusta on koskaan kirjoitettu. Keep up the good work! ;)
Heh. Kiitoksia Eläväpullo! :) Enemmän lyriikkaa, vähemmän statistiikkaa!
ReplyDeleteSgoilia ei muuten pääse maistamaan kuin tuolla ravintolassa, eikä sitä saa sieltä mukaan ostettua edes samplena.