Nuoret puut taipuvat ja rasahtelevat. Kirves iskee kosteaan runkoon kunnes kuidut antavat periksi. Laavu rakentuu nopeasti, juuri ajoissa ennen sadetta. Nuotio aloittaa hitaan savuamisen, kaverin suojatessa sitä sateelta kun ahnas liekki vähitellen pureutuu risuihin. Ilta on onneksi vielä nuori ja tarinat alussa. Sitä ennen on kuitenkin hyvä rauhoittua ja nauttia retkestä ilman yllätyksiä.
Port Askaig kuuluu mysteeritislaamoihin mutta pääpaino on sillä että heidän maltaansa/tynnyrinsä tulevat Islayltä. Kaikesta päätellen niissä kaikuu Caol Ila. 12YO on uusi tuttavuus heiltä, joten olihan sitä maistettava. Tähän mennessä lasiin on eksynyt vanhempia Askaiggeja, kuten 17, 19 ja 25YO. Joten miten tämä varhaisteini pärjää?
Mukava, miellyttävä, ei haraa vastaan ovat ajatuksia joita minulla tästä tulevat pinnalle. Tuoksu on nystyröihin kivast kiinni ottava, muttei mitenkään järisyttävä. Meri, savu, nuotio, elämykset kuitenkin heräävät intensiivisemmän tuoksuttelun jälkeen.
Maku on nuorehko mutta monipuolinen. Sitrusmainen, mausteinen, tarinoiva. Tynnyrivahvuisena voisi olla rajumpi elämys kuin normipullotuksena (45,8%). Jälkimaku on kuitenkin minuun osuva. Savuinen ja mukavasti turpeinen, järvinen/merellinen. Mitään yllätyksiä tästä ei nouse esille, ei valitettavasti ole vakoojia tai noitia liikkeellä. Sen sijaan perusretkeilyä, mukavaa ja miellyttävää laavuilua. Leppoisaa elämää, makua ja vesisadetta ennen auringonpaistetta. Äärimmäisyydet jäävät muiden koettavaksi.
Loppufiilis voisi olla pidempikin, siitä huomaa selvimmän eron Port Askaigin iäkkäämpiin versioihin. Muutoinkin vanhemmat ja kokeneemmat Askaigit selkeästi tuovat uusia ulottuvuuksia joita tässä nuoressa temmeltäjässä ei vielä ole. Tämä toimii parhaiten hyvin mietityssä osuudessa maistelusarjassa mutta ei nouse staraksi vaikka hyvä onkin.
No comments:
Post a Comment
Note: Only a member of this blog may post a comment.