Bruichladdich Islay Barley 2006: Dunlossit Farm Ceannacroic

Puutarha elää ja kasvaa. Risukko, räme, suo ja villinä rehoittava aluskasvillisuus katoaa sipaisu kerrallaan puiden siimeksestä. Valo valtaa paljasta lyhyeksi leikattua sammalikkoa, miellyttävästi kumpuilevaa maastoa. Kantoja, kiviä ja löytyy sieltä keskemmältä lähdekin, joka muodostaa kirkasvetisen lammen josta soljuva puro houkuttelee vierelleen istumaan. Vuosien uurastus on edessä, hedelmäpuiden taimet ovat vielä vasta suunnitelmissa mutta jo nyt niiden makean tuoksun ja sadon voi tuntea aistimissa. Sileä kallionlohkare hallitsee nyppylänä unelmia. Tuon ympärille on hyvä rakentaa ja luoda. Tässä paikassa ei mielikuvitus lakkaa kertomasta yhä uusia tarinoita valloituksista, savuista ja elämän veden nautinnoista!

Dunlossit –tila tuottaa viljaa Bruichladdichille, joka sitten taikojensa ja miilujensa avulla muuttaa viljan viskiksi. Vilja on puitu syyskuussa 2006 ja saman vuoden marraskuussa tisle on valunut pannujen nokista tynnyreihin. Islay Barley 2006:ssa tuoksuukin elonkorjuun juhla ja tunnelma. Mystiset rituaalit syksyn pimeissä, lämpimissä öissä ja käsinkosketeltavan musikaalinen tunnelma. Tähkät kerääntyvät riihen kuumille orsille, saamaan pitkään odottaneen selkäsaunan jossa jyvät erotellaan akanoista. Ulkona tanssit kestävät aamun sarastukseen saakka ja isännät röhnöttävät kuka missäkin. Maaseutu elää vahvasti ja juhlii rankasti. Kallioisilta rannoilta voi löytää hetken hiljaisuuden, katsella nousevia säteitä ja sinistä taivasta. Nyt on kuitenkin vasta kevät, mutta tunnelma Barleyssä on vahvasti tulevassa.

Viski ei ole mitenkään mitäänsanomaton. 50% vahvuus, hedelmäisyys ja luonne joka periytyy nuijamiesten aikakaudelta, jolloin tapparat olivat raudalla sekä tervaspuulla kyllästettyjä ja jokerit kohtasivat karmivan loppunsa mikäli he eivät saaneet herrojensa suupieliä hymyyn. Ilvekset päätyivät upeisiin hattuihin ja sanassa pysyttiin, eikä venkoiltu. Rehdit puheet saivat reilun vastaanoton, ja selkäänpuukottajia halveksuttiin. Tämä juoma vie kauaksi kaupungeista, kivisistä sokkeloista joiden rakenteita pitkin nouseva ruumiillistunut eritteiden löyhkä korruptoi taiteen ja mielen loputtomiin verkkoihin, joissa pieni ihminen ei enää tiedä kuka hän on. Tämä on täynnä romantiikkaa, luovuutta ja elinvoimaa!

Tuoksu on hyvin tasapainoinen ja kevyt. Hedelmät kurkkivat koreistaan, piiat verhojen takaa. Isäntien silmäniskut, renkien virneet ja nuorten rakastavaisten nauru hallitsee tätä ajasta ikuisuuteen pysäytettyä kuvaa. Lämpimät värit, varjojen muotoilevat pinnat, auringon kirkkaus ja kepeät siveltimen vedot kertovat tuoksun vielä sadankin vuoden päästä.

Maku lennättää meidät pellolle, niityn aholle. Siellä heinäseipäät täyttyvät, keltainen vilja odottaa, juhlan tuntua on ilmassa. Pilvet liikkuvat valkoisena ja hitusen harmaina pitkin sinistä taivasta, järven syvä sinisyys heijastaa näiden hattarakulkijoiden kuviot. Jossain kaukana soutuvene lilluu ja kalastaja kokee Ahdin anteja verkostaan. Tasapainoinen, rauhallinen, miellyttävä, kepeä mutta vakavalla tavalla. Tämä ei vie yökerhoihin, rajuihin kellaritanssiaisiin tai ilotulitukseen vaan lähelle maata ja heinäsuovan syleilyyn.