Sunday, February 17, 2013

Caol Ila Distillers Edition 2012

Päivän kävelyn jälkeen saapuminen kylmään mökkiin on sekä helpotus, että kauhistus. Edessä on vielä polttopuiden tekoa, tuvan lämmittämistä, tavaroiden kuivattamista, appeen vääntöä. Kylmä, jäinen, kauan autiona ollut tupa lämpiää hitaasti mutta varmasti. Kamina syttyy kuin tilauksesta ja jälleen lämpö ja kynttilöiden suoma lämmin valo herättää paikan eloon. Ihminen on alueella. Kun pitkä päivä alkaa olla takana ja lämpö iholla, on mukava heittää ruoto oikoiseksi väliaikaisdivaaniin ja napata laukun pohjilta taskumatti joka lämmittää myös sisäisesti. Tyylikkäästi.

20130216131749-IMG_3161_smallCaol Ila Distiller’s Edition (43%) on tuttu ollut jo aikaisemmin. Nyt en muista, tuleeko Caol Ilalta jokaisena vuotena uusi DE vai ei, mutta aikaisempi versioni tästä oli vuonna 1993 tislattu, tämä on vuoden 2000 tislettä. Mukavasti siis 12YO Caol ila hiukan erilaisessa muodossa. Nämä juomat on viimeistelty tynnyreissä, joissa on aikaisemmin säilytetty Moscatel-viiniä (Moscatel Cask Wood). Distiller’s Editionit pyrkivät löytämään  useimmiten erilaista näkökulmaa viskiin, kun viimeistely (tai kypsytys jossain viini/sherry/tms –tynnyrissä) on tuonut siihen erilaista makukulmaa.

Tuoksu vie mukavasti autiotupamaiseen tunnelmaan. Siinä on raakuutta, mutta paljon pehmeyttä jonka saavuttaa nukkumalla kevyesti kovan lavetin päällä. Tuoksussa on muinaisuutta, monipuolisuutta ja myös mausteista kipinää. Se kertoo puukkojen teroituksesta, kaskuista ja leveistä juustoviipaleista leivän päällä. Loppujen lopuksi oikein miellyttävä ja mielikuvitusta siivettävä!

Maku on pehmeä, monipuolinen, vivahteikas ja tyrmäävä. Tässä toistuu paljon samaa tunnelmaa mitä tuoksuissa on. Mukana on turvallista vaaraa, kuin nuori prinssi ensimmäisellä metsästysmatkallaan. Sitä ei tiedä vaikka eteen tuleekin se kauhean hirviömäinen villisika, joka vähät välittää ylhäisestä keihäästä vaan aikoo silvota vaaleaa ihoa punaiseksi raatelevilla torahampaillaan.

Prinssi on kuitenkin aina suojattu, henkivartija varmistaa että eräretkeltä tulee takaisin kokemusta rikkaampi ylimys omin jaloin. Ja villisika päätyy vartaaseen. Tämä viski ei ole tyylikkäin mutta tässä on paljon ylimyksiä mukana. Salongin täyttyessä illan kuluessa konkareista, jotka haluavat muistoja vetreiltä vuosiltaan – tämä tynnyri kaivetaan esiin ja maljat kohoavat vielä pitkään kuun nousun jälkeen. Sanan säilät leikkaavat ja silpovat varomattomia, mutta aina onneksi voi käydä ulkona helpotuksella ja palvelijat tuovat uuden juoman mistä nauttia. Silloin tarinat – ja niiden kohteet – ovatkin jo muuttuneet.

Kuun matkatessa läpi tähdistöjen, makukin pehmenee ja muistelut heräävät huulille. Maku on lempeämpi, mietteliäämpi. Naisista puhutaan kaihoiten, karut sanat ovat jääneet kauas edelliseen päivään. Viulisti ja sello yrittävät pitää tahtia yllä, mutta pian uni kaappaa vallan. Juhlat päättyvät.

Jälkimaku säilyy kuitenkin pitkään. Ihmiset puhuvat tapahtumasta, mutta osallistujat vaikenevat. Nuori prinssi on osana suurempaa perhettä ja kunniakasta kaartia. Hänessä on potentiaalia ja uuden tulemisen aikaa. Se kuvaa mukavasti myös tätä viskiä. Erittäin mukava sarjassa, mutta yksinäisenä sutena ei saa saalista niin että selviytyisi talven ylitse. Kannattaa ehdottomasti maistella!

No comments:

Post a Comment