Wednesday, April 3, 2013

Caol Ila 15YO Old Malt Cask – savuisen metsän kasvatti

Labyrintti vangitsee kehon ja mielen. Se pakottaa juoksemaan paniikissa, kompastelemaan ja kompuroimaan kauhussa. Loputtomat käännökset, mielen sekoittavat kuvatukset. Valoa lepattaa soihduista, öljyinen tuli ja savu työntää polvien varaan, keuhkojen ja veren huutaessa happea. Kontaten kohti pientä tuulenvirettä, ahnaasti imettyä viileää ilmaa. Kaiken painostavuuden tieltä löytyy luukku josta oikotie ja jyrkät portaat laahustavat ylös. Ylös. Ylös. Kunnes kuu ohjastaa lopuksi ulos, tähtien keskelle. Katsomaan komeettaa joka jyrää pitkin taivasta majesteettisen hitaasti. Pitkä häntä huiskii itää ja länttä tasaisesti, puolueettomasti. Korkealla vuorella maailma levittäytyy jalkoihisi ja kaukaiset vartiotulet kohottavat savuisia liekkejään kunnioituksena maailman kantta halkovaa yön ruhtinaan ilmestymistä kohtaan.

20130313171854-IMG_5400_small

Old Malt Cask, eli Douglas Laing & Co valikoi mitä he pullottavat. Nyt on listalle päässyt Caol Ilan 15YO tynnyri (5514, Refill Hogshead, 258 pulloa, 50%) ja mitä tuntemuksia se saakaan aikaiseksi! Tämän tarinaan osuvat notkuvat hirret, räiskyvät tulet ja nuotion savuinen henkäys. Makeat huulten kosketukset, väkevät läimäytykset ja salaperäinen hahmo metsän siimeksessä. Pelkoa ja riemua.

20130313171831-IMG_5399_smallTuoksu kertoo makeudesta, etelän hedelmistä savuisella nuotiolla. Leveästi puhuu tämä murteella, mutta ei ole kysymystäkään etteikö vaeltaja olisi saarelainen. Matkaa on puheiden mukaan tehty soutuveneellä yli kymmenisen vuotta, mutta aina on pientä liioittelua matkassa.

Maku leikkaantuu tajuntaan kuin terävä veitsi poron sisäfileeseen. Räiskyvä kuin revontulien tanssi, pehmeä kuin nuoren vaimon iho, raju kuin nyrkki joka läiskähtää puolustuksen alle. Tunne on kestävä, kompleksinen, makea ja savuinen. Tätä ei odottanut, mutta salaisesti sitä on aina toivonut. Juomaa on pakko ottaa toinen suullinen, nauttia nyt vähän pehmeämmästä kokemuksesta mutta joka iskeytyy syvälle sisuksiin kerta toisensa jälkeen. Jäljelle jää suuhun makeaa päärynää ja savua. Todella ilmiömäisen mukavasti savua ja myös tervaa. Hirret jotka ovat odottaneet, ovat saaneet luovutettua tynnyreihin sitä mitä on vaadittu. Nyt ne voivat hiiltyä rauhassa ikuisuuteen.

Loppumaku on pitkä ja monimuotoinen. Vivahteita löytää, kun haluaa etsiä. Salakirjoitusta, näkymätöntä mustetta, kiveen hakattuja kuvioita. Maku kestää ja kestää, tehden tästä todella kokonaisvaltaisen ja pitkän kokemuksen. En uskoisi Caol Ilaksi kovin helposti, mutta kun sen tietää tislaamon kyllä tunnistaa.

Suosittelen maistamaan!

No comments:

Post a Comment