Caol Ila the Distillers Edition 1993 – Merisavua aalloilla

Nuotio pohjoisen joen rannassa, tuli käryämässä nuotiossa. Jäiset riitteet kimaltelevat heikon valon kajeen vaikutuksesta, takkahärkä kodan lähistöllä heiluttaa päätään ja jatkaa syömistään. Ympärillä hiljaisuus, pilvet ovat kadonneet ja se lupaa kylmää yötä. Mahdollisesti myös revontulien leikkiä. Aika laittaa kalat paistumaan pannulle.

Moscatel-viinissä viimeistelty Caol Ila (43%) kuuluu jokavuotiseen sarjaan Distillers Editioneita joita tehdään useammistakin viskeistä. Useimmiten vastaan tulee Caol Ilan tai Lagavulinin DE:t kun Oikean Saaren juomista puhutaan. Caol Ila on pohjallakin hyvin tyylikäs viski, ja näin oikein sopiva DE käsittelyyn. Pullossa on kovasti erilaisia merkintöjä, jotka on selitetty pahvilaatikon kyljessä – mitään käytännön vaikutusta näillä makuun ei ole kun ovat hyvin geneerisiä ja enemmänkin niillä yritetään nostaa pullon arvoa. Pääasia on kuitenkin juoma, ja DE juomissa vuosikerroilla on merkitystä. Jotkut nousevat lähes legendaarisiksi, jotkut jäävät edullisemmiksi. Caol Ilan osalta itseltäni on vielä kokemusta vain vuoden 1993 DE versiosta.

Tuoksussa on paljon Caol Ilaa, eli merellistä savua on havaittavissa. Karuutta löytyy, kuten myös luonnetta. Tuoksu ei ole kuitenkaan pistävä, vaan antaa lupausta pehmeydestä. Viinin makeus on havaittavissa. Hyvin tyylikkään oloinen, kuten osasin odottaakin.

Maussa Moscatel-viimeistely tuntuu jo paljon enemmän. Elämän vesi on hyvin pehmeää ja notkean oloista suussa. Poltetta on, mutta hyvällä tavalla ja sopii oikein hyvin saaristolaisviskiin. Viini tuo tähän makeutta ja monimuotoisuutta. Eroaa selkeästi perus Caol Ilasta. Se on sitten makuasia kummasta pitää enemmän: pehmeydestä vai luonteesta. Öljyt lasissa valuvat kivasti, maisteluiden jälkeen erityisesti. Makeutta löytyy enemmän ja enemmän ja samalla tästä viskistä tulee pehmeämmän oloinen. Tätä kelpaa hyvin tarjota esim perus Lagavulinin sijaan. Savua ei ole niin paljoa, mutta tämä on monipuolisempi, syvällisempi. Ja vähän löytyy mausteitakin.

Jälkimaku säilyy kohtalaisesti suussa. Jälkituoksu lasissa sen sijaan on mainio. Savua, turvetta, merta. Laittaa miettimään minkälaista olisi katsella talvimyrskyä jäämerellä – mökin suojista, lämpimästä. Tämä viski ei yritä olla karu, tai tyly. Sen sijaan tyylikkäämpi, mukavuudenhaluisempi, filosofisempi. Suosittelen maistamaan, jos Caol Ila tai Lagavulin miellyttää.