Caol Ila 2000 63.7% the Ultimate – Kaataa isolla kädellä

Matkoilla on törmännyt erilaisiin kulkijoihin. Käsityöläsiin vailla vertaistaan, vuonon rannalla rautaa lenkistä läpi repivään kaunottareen, kummallisiin syvän joen takaisin harvahampaisiin, metsien mieheen josta ei ottanut selvää uskaltaako hänen mailleen astua vaiko ei.. Mutta yksi mieleenpainuvimmista kokemuksista oli tuntea kultainen isomus omalla iholla, hetken lainassa. Siihen lumoon voi jäädä koukkuun ja se tie voi viedä kerta toisensa jälkeen pohjoiseen. Savun lisäksi. Samoilla jalkineilla tulee myös mieleen tarina, jossa yhtä henkilö voisi kutsua intiaaninimellä Kaataa isolla kädellä..

Aivan yhtä ehdoton on tämä The Ultimate Caol Ila. The Ultimate Whisky Company ei ole itselleni aikaisemmin tullut vastaan. Mutta tämän yhden maistiaisen syvällä kokemuksella on pakko sanoa että nimi kyllä kuvaa loistavasti heitä. Tämän firman pullotteisiin on tutustuttava jatkossakin.
The Ultimate Caol Ila 2000 on 11 vuotta (3 päivää vajaat 12) kypsytelty Caol Ila. Tislausvuosi, jonka ehkä voi jo arvata, on 2000. Kyseessä on yhden tynnyrin erä josta on tiputeltu 303 pulloa, tynnyri kulkee numerolla 303877. Hogshead-tynnyri on ollut kyseessä, etiketistä lukien. Viski on mukavan tynnyrivahvuista (63.7%) tehden siitä varsin tymäkkätä.
Tuoksussa on enemmän vasarointia kuin Bahcon tehtaalla. Tässä isketään eikä vain meinata. Voisinpa ehkä kuvata sanalla ärhäkkä tai Lyö kovalla kädellä. Seasta löytyy kyllä myös satunnaisia läimäytyksiä tammenoksilla ja vähän makeuttakin valutetaan avoruhjeisiin. Lopuksi, mikäli silmät vielä liikkuvat, lisätään savua nostamaan kirvelyä omaa luokkaansa. Houkuttelevaa! Luonne on tuoksussa hyvin teräksinen ja anteeksiantamaton.
Maku hyökkää ensin kielelle ja kitalakeen kuin romurallin lähtölaukaus. Siinä ei väistetä eikä jarrutella vaan talla pohjassa liikutaan minkä volkkari liikkuu. Tämä autoke on kyllä varustettu ylimääräisillä nitroilla, sen verran notkeasti tämä laajenee räjähdykseksi. Hetken sirpaleiden keräämisen jälkeen makeus ja sherryisyys nousee esille, monipuolistaen tämän alaville tuntureille, savuisille nummille ja keskiyön auringon miellyttävään kajoon. Jäljelle jää todella miellyttävä maku ja kaikki se alun töniminen jää kauaksi muistin syviin onkaloihin.
Melkein turha kirjoittaa, mutta tämä on siis haastava viski. Ultimate Fighter. Ritari, joka ei luovuta vaikka pari raapaisua lihaksiin olisikin sattunut. Tässä on myös noitamaisuutta, pahuutta mutta samalla sitä pehmeää puolta jota ei niissä yleensä koe. Kolikon kaksi kasvoa, tislattuna yhteen pulloon. Voisin kuvitella että Highlanderit tai Speysaiderit eivät tästä oikein välitä, mutta savuja ja rajuja kokemuksia hakevalle tässä on Kaataa isolla kädellä!