Sunday, December 23, 2012

Bunnahabhain 25YO – Uisge beathaa neljännesvuosisadan takaa

Loistelias metsästysmaja. Vanhat tummuneet hirret tuijottavat mulkoillen pöydässä istujia. Ilta alkaa kääntyä yöksi, kynttilöiden steariinit ovat valuneet jo pöydälle aikoja sitten. Nauru raikaa, lasit tyhjenevät kerta toisensa jälkeen ja turninointi vain käy äänekkäämmäksi – vain keskeytykseen partaisen ukon kuorsaukseen joka kajahtaa kaiken muun ylitse. Leppoisa ja iloinen tunnelma on läsnä, aivan kuin kauan sitten kun mökki ensimmäisen kerran rakennettiin. Siitä jäljellä on tamminen lattia, joka on nähnyt ja kuullut tarinoita joille ei ole verrokkeja.

20121123183133-IMG_0926_smallBunnahabhain 25YO on siis 25 vuotiasta Bunnaa, jota on kypsytelty pääosin/lähes kokonaan ex-bourbon tynnyreissä. Useinhan nämä elämän vedet päätyvät nukkumaan sherryjen kera. Pakkaus on hulppean arkkumainen ja mukana on vielä muistelosanat ennen vähän harvemmin nähnyt pullon korkkaamista. Tämä yksilö löytyi lentokentältä, eikä hän ollut ainoa veljessarjassaan. Mutta en tiedä, kuinka paljon näitä on pelkässä tammitynnyrissä kyspyteltyä.

Tuoksu on lempeä ja makeahko. Siinä on vähän maustetta, vähän savua. Tammikin kurkistaa omalta osaltaan. Väri on pulloa reilusti vaaleampi ja muutenkin ensivaikutelma on miellyttävä ja laadukas, mutta ei rajoja rikkova.

Maussa hyökkää esille tammen kirpeys ja maku. Mausteet, monipuolisuus ja vähän pistävä on tämän iäkkään ritarin olemus. Makuun tottuu pian, ja pistävyys antaa myöten monipuoliselle makumaailmalle. Itse pidän enemmän luonnekkaammista viskeistä, joten tämä jää vähän pliisuksi makuuni. Mauste nousee paremmin toisilla suullisilla esille, mutta silti tämä on enemmän ritari, joka aikanaan taisteli urheasti lohikäärmeitä vastaan mutta nyt tyytyy heittelemään puolipahoja sanoja tuolissaan istuen, samalla kun palvelija pesee hänen hikoontuneita varpaitaan. Mukavaa seuraa, paljon tarinoita mutta ei siihen tilanteeseen jossa halutaan kokea ja haastaa ihmisyyttä. Tässä mennään mukavasti, turvallisesti ja pysytään sosiaalisesti hyväksyttävissä piireissä.

Jälkimaku ei ole niin pitkä kuin tämän ikäiseltä viskiltä toivoisin. Maut eivät ole niin vahvat, niin syvät tai luonteikkaat että ne vastaisivat siihen huutoon, jonka karjun kohti Islayn viskejä. Ihan ok, hyväkin, mutta pakko sanoa että ei sen hinnan väärti mitä tästä pyydetään. Mikäli vähemmän tuhdit viskit kiinnostavat, niin kannattaa kokeilla. Esimerkiksi sarjan ensimmäisenä tai toisena varmasti voisi toimia, ennenkuin pöytään laitetaan maisteltavaksi ne ritarit, joilla visiiri pysyy vielä alhaalla ja rauta kolisee ulkohuussissakin.

1 comment:

  1. Pientä korjausta kypsytyksen tynnyreihin. Pullon kyljessä seisoo Oak Casks, mutta foorumeilta sain evästystä että oikeampi muoto olisi "pääosin/lähes kokonaan ex-bourbon tynnyreissä". Myös ex-Sherry-tynnyriä on käytetty, mutta vain pieneltä osaltaan. Sherryä on siis vaihteeksi käytetty fiksusti kun se ei dominoi makua!

    Bunnahbhainilta löytyy myös Darach Ur ja Cruach-Mhona jotka ovat välttyneet Sherryn kiroukselta, enpä vain muistanut asiaa artikkelia kirjoittaessani.

    ReplyDelete

Note: Only a member of this blog may post a comment.