Muutamia nippelitietoja alkuun, jos jaksatte. Tämä tislaamo tuottaa vain yhden tynnyrin kerrallaan ja he haalivat kaikki ainekset lähiympäristöstä (alle sadan km:n säteeltä). Kyseessä on pieni paikka ja paljon käsityötä, puhumattakaan lähituotetuista raaka-aineista. Reseptissä on paljon salaisuuksia, mutta he ikäännyttävät viskiään ‘nopeammin’, kuin useat. Ikää tällä on niinkin hurjat kuin 42 kuukautta, mikä tekee tästä kolmevuotiasta – juuri vähän ylitse skottilaisen 3v rajan. Paitsi että tislaamo on toisella mantereella, Amerikan Yhdysvalloissa. Sanoi mitä sanoi, tämän juoman tuotannossa on käsityötä ja intoa mukana. Entä sitten makumatka?Tuoksu on jotain, mitä todennäköisesti et ole ihan lähiaikoina kokenut. Puisen veneen kansi, iäkäs ja kokenut, joka on jo auringossa haalistunut ja jättänyt suolan, makeuden ja tervaisen tuoksunsa. Kuivunut pöly, joka on paahteessa kypsynyt vanhan ladon sisällä jossa venettä säilytetään talvet. Vahva, väkevä ja erilainen tuoksu joka vaatii helposti totuttelua.
Maku on ärhäkkä kuin terävä myrskyaalto jossa vene keikkuu. Kaadut pitkällesi, kielesi nuolee tiikkiä ja öljyisiä reelinkejä. Väkevä maku, joka iskee rajusti. Työkoneet, kirsikkatynnyrit, savua löytyy myös hiukan – lieneekö kokilta päässyt tuli vähän karkaamaan?
Tämä ei ole mitä jenkkiviskiltä on totuttu odottamaan, todellakin kaukana siitä. Pidän tästä monesta syystä: tämä maku on miellyttävä, ei polttava. Se on aivan erilainen kuin mitä Islayn saarelta tulee, mutta luonteikas ja vahva kuin venäläinen painonnostaja, kuitenkaan olematta yhtä karkea ja viinaanmenevä. Jälkimaku on miellyttävä ja kestävä. Mutta tämä ei tule olemaan kaikkien mieleen. Kaukana siitä. Mutta tämä ei ole mitään bourbonia olemukseltaan. Tästä joko pitää, tai tätä vihaa. Minä valitsin pitämisen. Mikäli mahdollista, kannattaa ottaa kokemuksena dramillinen tätäkin.
No comments:
Post a Comment
Note: Only a member of this blog may post a comment.