Bruichladdich 3D3 third edition–kolme yhdessä

Kevät ei tohdi saapua. Lumi iskeytyy maahan tuulen paiskomana ja vanhat puut huojuvat naristen vastalausettaan. Päivä on jo voittamassa yötä vaikka kesä on vielä kaukana. Revontulien komea räime valaisee yhtäkkisesti valjenneen tähtitaivaan ja hännät huiskivat Orionista Pohjantähteen. Säkenöivät valot hävittävät todellisuuden ja jäljelle jää mystinen olotila, joka paljastaa nuotion ääreen salaisuuksia. Rätinä ja väreilevä hiljainen humina kirjoittaa viestinsä savuun, joka kohoaa kohti loputonta väriskaalaa jonkamoista ei ole nähty aikoihin. Bruichladdicch 3D3 on salaisuuksien verhoama. Sitä pidetään usein piilossa, eikä näitä vilauteta satunnaisille sporttipubissa enemmän viihtyville. Tämä on nektaria, jossa kulminoituu Bruichladdichin ääneen puhumattomat reseptit. Mestarit hämyisissä kellareissaan saavat joskus ajatuksia, joita he eivät ehkä malta kirjoittaa ylös. Väkevät sanat sekoittuvat mustiin tynnyreihin, sisältö valuu kuin hidastettuna kuplivaan sammioon. Olen kuullut, että tässä tapauksessa oli ajateltu sekoittaa useammankin erilaisen tynnyrin sisältöä muinaisten taikojen painikkeena. Jokaiseen tynnyriin oli merkitty Bruichladdichin salaseuran symbolit. Kolme oli mestareita, kolme tynnyreitä. Yhden juoman he esiin sieltä manasivat.

Tuoksu paljastaa maltaita kolmia. Bruichladdic, Port Charlotte ja Octomore. Näissä juomissa on monimuotoisuutta, kuninkaita, narreja, noitia ja saaren kivettyneitä henkiä. Yhteen nivottuna, samaan pulloon sullottuna. Turvetta, savua, historiaa, vitsejä, näitä kaikkia voi tästä erottaa jos rohkenee.

Makua on Octomoren noidantuhkasta leikattu, kuninkaitten salongeista väkevöitetty. Port Charlotten turpeinen savu toimii yhteenkuuluvuuden osoituksena. Tämä ei ole villien taistelutarinoitten juoma, mutta ei myöskään hienojen lordien ylvästely. Tämä on tehty tekijälle, joka ei jätä asioita muiden huoleksi vaan laittaa järjestyksen elämään, tuo kaaoksen rauhallisuuteen.

Hetket vierivät, ajatukset vaihtuvat. Lopuksi on hyvä pysähtyä, ajatella kolmea mestaria ja jo lahonneita tynnyreitä. Muistella, miettiä tulevaa. Maku ja tuoksu jää olemaan kielelle, kadoten vähitellen kuin tähdenlento yötaivaalle.