Sunday, December 11, 2011

Laphroaig Duncan Taylor Rare Auld 13YO Single Cask 2010 ja 2011

Tämä tuoksu pelkästään heittää minut karuun maailmaan. Siellä missä tervaiset savut tunkeutuvat silmiin niin että itkettää ja naurattaa samaan aikaan, hetkiin jolloin jalka ei meinaa raahautua toisen eteen kuin sisulla, hetkiin joissa janoonsa joutuu juomaan kertaalleen keitettyä ja haaleaa vettä jossa on savua ja nuotiosta lentäneitä roskia. Vinhaa tuulta ja jylhiä maisemia, rakkaista tunturinrinnettä ja tuulensuojaa, johon aurinko paistaa ja lämmittää. Se on se karu Lappi, joka vetoaa kerta toisensa jälkeen.

20111204122920-IMG_8839_smallDuncan Taylor on pullottamo, joka tekee yleisesti ottaen laadukkaita sarjoja eri tislaamoilta. Heillä on Rare Auld-sarja, johon on valittu vähän tarkemmin tynnyrit joita on pullotettu. Laphroaigilta he ovat tehneet ainakin 12 ja 13 yo sarjat jo toista vuotta, tai tämän verran olen itse heihin tutustunut. Molemmat pullot ovat yhdestä tynnyristä (2010 56512: 267/271 ja 2011 8355: 149/315). 2010-versio on hiukan vahvempaa (55.1%) kuin 2011-versio (54.8%) vaikkakin erot eivät ole suuren suuret. Kummatkin pullot on kypsytelty tammitynnyreissä.

Tuoksu vuoden 2010 viskissä on intensiivinen ja siitä selkeästi käy ilmi tislaamo. Tammi nousee esille pienen tuoksuttelun jälkeen. Meri, karuus ja makeus seuraavat maussa vahvasti mukana. Toisin kuin 10YO Laphroaig näissä on maku jo tasapainoisempi, vaikka kyseessä onkin vahva viski. Jälkimaku rokkaa pitkään monisyisenä kokemuksena.

2011 vuoden versio juuri avattuna (ns. kaulahuikka) antaa kuvaa vähän erilaisesta maailmasta. Tuoksusta tulee mieleen vanha tynnyri, joka on tehty vanhasta tammipuusta joka on nähnyt maailmaa satojen vuosien ajan. Myllerryksestä toiseen. Tuoksu on aika kaukana Laphroaigista, mutta pidempään kun ottaa lasista tuoksuja tislaamonkin sieltä löytää. Maku on aivan erinomainen kuitenkin. Se on sekoitus pehmeyttä ja karuutta, tyventä ja myrskyä, hyökyaaltoa ja tyyntä lammen pintaa. Mieleen jäävä yhdistelmä. Laphroaig-maku on paljon enemmän taustalla kuin 2010-versiossa. Hyvin miellyttävä, hyvin hienostunutkin – kuten Ravadas-köngäs joka on hienostunut mutta villi ja petollinen kokijalleen. Lapin taikaa on sekin, että kauneus on vaarallista. Valmistautuneelle on tarjolla kokemuksia mihin ei löydy vertaistaan, valmistautumaton voi kadota sen syövereihin.

Savu on läsnä molemmissa versioissa oikein hyvin. Se kertoo juuri sitä tarinaa, mitä on kiva kuunnella. Se jää lasiin lopuksi vahvasti tuoksumaan, se vie ajatuksia nuotiosavuille, jyrkänteille, kokemuksille. Tämänkaltainen savu on niitä syitä, miksi savuiset viskit minua kiehtovat.

Kokemuksia hakevalle nämä pullot antavat hyvinkin paljon uutta. Erittäin mainioita molemmat, vaikka ovatkin yllättävänkin erilaisia. Kumpi sitten miellyttää minua enemmän? Tällä hetkellä 2011-versio, mutta se riippuu omista tuntemuksista kunakin päivänä. Tänään tätä, huomenna sitä toista. Kannattaa kokeilla, jos pääsette maistamaan!

No comments:

Post a Comment

Note: Only a member of this blog may post a comment.