Saturday, February 9, 2019

UISGE 2019

Edellisestä Uisgeestani olikin jo aikaa (2014), joten hirvittävän aktiiviseksi Uisge-kävijäksi minua ei pääse kutsumaan. Tänä vuonna kuitenkin kalenterit ja planeetat asettuivat oikeisiin asentoihin jolloin pitihän tämä mahdollisuus hyödyntää.

Mikään suunnitelma ei kestä ensikontaktia. Ajatukseni siitä mitä maistelisin menivät tietysti uusiksi heti kättelyssä. Olin miettinyt tarjolla olevien (todennäköisesti huikeiden) viskien, kuten Ardbeg Lord of Isles, maistamista mutta päädyin kuitenkin siihen, että haluan vähän enemmän monipuolisuutta ja erilaisia makuelämyksiä. Ja onhan se niinkin, että Uisgessa on jonkin verran hälinää vaikka paikalla oli heti ovien avauduttua klo 15, joten viskiharvinaisuuksista ei saisi sitä kaikkea irti mitä toivoo.

Tästä Uisge-matka alkoi.


Aloituksen arpominen oli yllättävänkin hankalaa. Taliskerin 18-vuotias tuntui sopivalta pienen pohdiskelun jälkeen. Hyvä, syvä ja pitkämakuinen saarten juoma.


Yllättäen ja pyytämättä suunnitelma vaihtui samantien täysin erilaiseen. Suosittelujen kautta löytyi lasista GlenAllachie:ta. Kuulopuheiden mukaan tislaamo on sekä uusi että vanha - se on tehtyt vuosikymmeniä viskiä pääasiassa blendeihin ja nyt lähihistoriassa se on tullut mukaan Single Maltien monipuoliseen maahan ja ensimmäiset pullot ilmestyvät myös Alkoihin lähiaikoina. Maistuva, perushyvä viski. Tätä pitää maistaa uudestaan vähän rauhallisemassa ympäristössä.

Highland Parkin setup oli näyttävä.

Uisgen ensimmäinen pihvi, jonka tiesin haluavani ehdottomasti maistaa. Se on tietysti Octomore ja tässä tapauksessa 6-vuotias yhden tynnyrin pullote. Huikea kokemus, jossa yhdistyi Octomoren luonteenomainen väkevä turvesavu ja maku hyvin öljyiseen kokemukseen. Dramfoolin perustaja jutteli , tätä kehuessani, että hänen kauttaan voisi hankkia vaikka oman Octomoren tynnyrin jos pullo ei riitä.. Tämä viski jäi mieleen. 


Eikä Octomore ollut ainoa loistava Dramfoolin pulloista. Port Charlotte 15yo Single Cask on myös voittaja. Erittäin upea Port Charlotte vanhempana kuin koskaan - tämä tynnyri on alkupään PC tuotantoa ja 15 vuoden ikääntyminen on ollut makua lisäävä prosessi. Öljyisyys on tässäkin vahvasti läsnä, viski on muhkea, maukas, miedon savuinen/turpeinen ja jälkimaku - se on erittäin pitkä.



Port Charloten jälkeen piti vähän nollata makumaailmaa, Redbreast Lustau maistui yllättäen äskeisen kokemuksen jälkeen hyvältä. Erittäin positiivinen kokemus. 21-vuotias voittaja jäi maistettavaksi toiseen kertaan.

Jamesonin maistaminen ei ollut suunnitelmissa, mutta kuitenkin siihen päätyi kun keskusteli heidän edustajan kanssa. Crested oli positiivinen kokemus. Viski puraiseekin alussa aika ärhäkästi mutta pehmenee nopeasti ja lopputulos on miellyttävä. Jälkimaku on lyhyt, mutta tämä toimisi hyvin illanistujaisissa - helppo mutta viski.
 Seuraavaksi suuntana oli Suomen tarjonta ja Valamon 6-vuotias. Hyvin heidän viski kehittyy, vaikka tässä itselle tuli sellaisia makumielleyhtymiä jotka eivät liity viskiin mitenkään. Hämmentävää, mutta odottelen tämänkin kanssa toista maistelukertaa. Kirkkoviinikyspytetty Valamo on erittäin mainio kokemus sen sijaan - monipuolinen, tuhti ja maukas. 


Uisgeessa näkyi myös tuttuja Turusta!


Vihdoin oli aika päästä Bowmore-maisteluun. Listalla oli 15yo, Vaulta Edition 1, Tempest V, Devil's Cask II ja 25yo. Mahtava sarja viskejä. Vaultin suolaisuus miellyttää edelleen, Tempest maistui mainolle myrskylle mutta voitoin vei Devil's Cask II. 25yo Bowmore on myös mahtava ja täyteläinen viski, mutta Devil's Caskin intensiteetti ja maun pirullinen kokonaisuus kruunasi illan.




Bowmore-maistelun jälkeen silmiin osui Octomoren 8.4. Ei pettänyt odotuksia, vaikkei ihan samaan pääse kuin Dramfoolin 6yo. Octomoret on vain hyviä omassa suussa.

Writer's tears toimi hyvin Octomoren jälkeen makujen nollaaja. Maistuikin vielä. Yllättävän hyvä irkkuviski jota voisi maistaa toistekin!


Teerenpelin Savu tuli maistettua viime vuonna. Tynnyrivahva Savu on monta luokkaa miedompaansa parempi versio. Jälleen yksi Teerenpeli mikä nousi listalle "tätä on maistettava uudestaankin".


Kilchoman Loch Gorm 2018. On se vaan hyvä.  Itse olen pitänyt eniten Gormin ensimmäisestä versiosta, mutta tämä 2018 versio kisaa sen kanssa aika tiukasti paremmuudesta.

Devil's Cask III löytyi maistettavaksi. Toimi tässäkin vaiheessa - mahtavan pirullinen maku tässäkin versiossa!



Port Charlotte 10yo versio 3 maistui Port Charlottelta. Devil's Caskin jälkeen ei ollut parhaassa paikassa eikä pärjää 15yo Single Cask serkulleen mutta ehdottomasti Port Charlotte jota pitäisi maistattaa muillakin. Pidän tästä suunnasta mihin PC on menossa.

Springbank 9yo poikkesi hyvin paljon muista Springbankeista mitä on tullut maistettua aiemmin. Ei huono lainkaan tämäkään.


Mitä olisikaan viskimessut ilman absinttia? Maistuuhan nämä edelleen. 

Kokonaisuutena ilta oli monipuolinen ja maistuva. Illan parhaiksi itselle jäi Octomoren ja Port Charlotten Single Caskit sekä Devil's Cask II & III. Nuo osuvat omaan maailmaani parhaiten juuri itseä puhuttelevien elämysten kautta: savua, turvetta, nokea ja ölyisen monipuolista tuhtia makua joka ei lopu kesken.

No comments:

Post a Comment