Sade piiskaa tunturia, vaikka kaukana edessä näkyykin repeilyjä pilvien armottomassa rintamassa. Märät varusteet ovat raskaita, mutta vielä vähän matkaa jaksaa sisujen loppuhitusilla. Vähitellen autiotupa käy muotoutumaan verkkokalvoille ja lyijynraskaat jalat kuljettavat miestä sekä rinkkaa sitä kohti. Ovi avautuu, miellyttävä savuinen tuoksu ottaa kulkijat vastaan. Kamiina on vielä hiukan lämmin, joku täältä on lähtenyt samana päivänä kelistä huolimatta eteenpäin. Pian puut rätisevät tulessa ja varusteet pääsevät vähitellen kuivamaan. Jaloissa tämä päivä tuntuu vielä pitkään.
Port Charlotte PC7 (Sin An Doigh Ileach, 61%) on yksi useista Port Charloteista joita Bruichladdich on laskenut liikkeelle. Numero kertoo kypsytysvuodet, joten tämä viski on päässyt lepäämään tynnyreissä seitsemän vuotta. Port Charlotte on Bruichladdichin turpeinen sarja.
Tuoksu on erittäin luonteikas ja turpeinen. Siinä on armottomuutta ja karuutta. Se ei kuitenkaan ole viinan tuoksu vaikka sillä onkin vaikutuksensa olemukseen. Maku hyökkää päälle kahdella kädellä ja terävällä miekalla. Tämän tarkoituksena on tehdä selvää vastustajasta, johon maistelija alussa luetaan. Ei aloittelijalle, koska turpeinen ritari on vahva ja repivä. Mutta taistelu on kiivas ja tasapainoinen. Alun jälkeen pahin terävyys katoaa ja jäljelle jää monipuolinen, öljyinen ja turpeinen tunnelma. Jälkimaku kestää yllättävänkin pitkään ja kielen päällä öljyt vapauttavat makujaan ajan kuluessa. Maussa on toisella kerralla löydettävissä heti alussa lisää vivahteita ja turve nousee entistä paremmin esille.
Koska itse pidän vahvoista mauista, luonteista ja karuudesta tämä osuu minulle hyvin. Vaikka mittelö onkin alussa raju, tämä viski taipuu kyllä tahtoon kun muistaa miten tätä kannattaa käsitellä: varoen alussa. Itse olen pitänyt kaikista Port Charlotteista, eikä tämä ole poikkeus. Saatavuus saattaa olla nykyään aika haastava, mutta mikäli mahdollisuus aukeaa tätä kannattaa maistaa!
No comments:
Post a Comment
Note: Only a member of this blog may post a comment.