Tuesday, November 12, 2013

Viskibloggarien kohtaamisessa maisteltiin viskejä!

Hämärä oli jo laskeutunut, kun lähestyin pitkin sokkeloisia kujia kohdetta. Vedin päälleni viitan ja hupun sekä puin kasvoille vielä maskin. Kutsu oli käynyt. Ovelle saapuessani katselin ympärilleni. Tavernan henkilökunta katseli minua arvioiden, mutta rohkaisin mieleni ja astuin “Kalloon” sisään. Tiskillä välttelin katsetta ja sain eteeni kaksi tuntematonta viskiä, sekä vettä. Maltoin mieleni ja muistelin koodia. Etsin sopivan pöydän, poissa kuulevien korvien ulottuvista ja odotin hetken. Lyhyen ajan jälkeen saatoin antaa koodini – sarjan eleitä ja ilmeitä – jotta tunnistimme toisemme. Syvä hiljaisuus laskeutui pöytään, arvokkaasti seurueen vanhin ry käisi hiukan kurkkua ja hiljaisella äänellä kumarruimme keskustelemaan asioista, joista ei tohdi liikaa kertoa näin kirjallisesti.

viskit_gallowsSen verran voin paljastaa, että viski ja sen ympärille kerääntyneet yhteisöt olivat puheissa. Kulttuuri, sen kehittyminen (vai pitäisikö sanoa kypsyminen?) ja naapurikansammekin taiat. Miten asiat olivatkaan ennen, kun viskit olivat vielä nuoria ja bloggaritkin silokasvoisia ja kokemattomia. Nyt ajan myötä, on rapissut paljon siloisuutta pois ja asioistakin pystytään – näissä piireissä – puhumaan suoraan. Mielenkiintoista oli keskustella maisteluiden erilaisuudesta, tarjoomasta ja mahdollisuuksista. Siitä miten yhteisöt vaikuttavat ja kuinka mielipiteisiin halutaan vaikuttaa. Todellisuuden ja brändäyksen kohtaamisesta, historiasta nimettömien takana. Kovia sanojakin taidettiin käyttää, mutta vain harkiten.

Ehkä asioita mistä voi vapaammin kertoa, ovat odotukset ruokien ja viskien suhteen. Koeponnestuksia, joita pitäisi jatkaa. Padat, kalat ja lihat pitäisi laittaa pöydälle ja ympäröidä ne erilaisilla viskeillä. Mitkä ruoat ja juomat toimisivat yhteen? Mitkä mausteet? Toimisiko sherryinen viski kanan kanssa? Entäpä vaalean kalan?

Omia kokemuksia tuli aiemmin kesällä kerättyä mansikoiden ja chilien parista, nyt olisi ehkä aika kokeilla mahdollisuuksia tehdä maisteluista monipuolisempia tällä saralla. Jos halu kokeilla viskien kanssa jotain naposteltavaa heräsi, niin suklaa toimii viskien kanssa melkein aina. Juustoissa taas joutuu hakemaan useammankin illan sopivia yhdistelmiä. Se voi vaatia veronsa seuraavina aamuina, mutta tarkoitushan on tarjota unohtumaton elämys tilaisuuteen tuleville!

Jouluun sopivat viskit myös herättivät pohdintaa. Hyviä ehdotuksiakin tuli, joista voisin nostaa esille oman ehdotukseni Lagavulinin Distiller’s Editionin muodossa. Sen kaverina tavallinen Lagavulin 16 voisi toimia hyvin, muistuttaen humisevasta takasta. Vieno savu osuu hyvin suomalaiseen periluonteeseen. Makeampi sherryviski nousi myös hedelmäisyyden, rusinaisuuden ja mausteiden varjolla keskelle juhlahumua.

Sattuipa myös niin, että pienet pullot vaihtoivat tapahtumassa omistajiaan. Viittojen kätköistä kaivettiin erikokoisia ja –muotoisia lasipulloja esille ja mystisin sanoin ne luovutettiin toisille. Näitä on jonain päivänä uskallettava kokeilla, minkälaisiin tarinoihin ne mielen sinkoavat. Lienee taikasanoja niissä on käytetty, koska sen verran lumotuilta ne vaikuttavat!

Samplet

Tulihan siellä maisteltua muutamaa viskiäkin. Uusia tuttavuuksia, ainakin näin äkkiseltään. Illan lopuksi lähtimme yksitellen, eri reittejä, pimeään yöhön.

Teerenpeli Kymppitynnyri Single Barrel 10 yo 43%

Teerenpeli1Tämä on tavernalle pullotettu “oma” viski, jota ei juuri kaupallisessa levityksessä ole. Kymmenvuotiasta Teerenpeliä ei kauheasti ole tullut vastaan, joten tässä on hyvä hakea tuntumaa siitä mihin suomalainen brändäys on kehittymässä.

Ensivaikutelman antoivat vilkkaat öljyt, jotka pyrkivät lasista kiemurrellen karkuun. Näitä aikani ihailtuani oli aika nostella lasia kohti tuoksutuselimiä. Pienen tyrmistyksen jälkeen kävi mielessä, soiko paikassa tynnyrinpohjan blues vai mitä on tapahtunut. Heilahdus ja maailma palasi kohdalleen. Oli siis maistamisen aika.

Ensivaikutelma olisi voinut olla parempikin. Kuka kadotti puolet viskin olemuksesta? Miksi tämä tuntuu kuin ohukainen oli käynyt superdieetillä? Vähän ajan päästä ja muutamien pienten suullisten jälkeen lihaa alkoi kertymään luiden ympärille ja pihvi kärysi pannulla. Teerenpelistä muovautui kepeän vitsikäs ilveilijä, joka herutti metsän salattua kyyneltä pimeässä kuusikossa. Tämä keikari olikin yllättävän pehmeä Teerenpeliksi ja itseasiassa hyvin miellyttävä. Lopussa se pistää kuin ongenkoukku sormeen, mutta tuntemus laantuu nopeasti. Sen jälkeen jälkimaussa voi makailla taljoilla ja katsella ikkunan lävitse tähtitaivasta joka tuikkii kepeässä syysyössä. Tunnelma on hyvä, mutta taivas pilvistyy kuitenkin aika nopeasti ja taika häviää.

Edradour Ruby Port Cask 8yo 46%

Ensimmäisenä vaikutuksen tekevät arvokkaasti valuvat öljyt. Niissä on jotain häivähdystä suuruudenpäivistä ja karismasta, joka ei hätäile. Nuuhkaisu paljastaa hedelmäisyyden ja oikeastaan hyvin prinsessamaisen tuoksun.

Maistaessa pisto tulee kuin värttinästä mutta pian polte tasaantuu vadelmaisiksi suudelmiksi, jotka hymyilevät kesäisessä auringossa. Makuelämys vaihtuu makean ja marjaisen sekä anopinkatseen välillä. Tässä on linna, jossa on 65 ovea mutta ei yhtään lohikäärmettä.

Jälkimaku on hyvinkin hekumoiva ja nautinnollinen, mutta pieni ilveily löytyy silti suupielestä. Loppujen lopuksi olen yllättynyt, tämä on varsin hauska ja erilainen viski.

 

Royal Brackla S. Highland 12yo 50%

Gallows1Kuningattaren (Elizabeth II) 60-vuotisen hallinnon juhlaviski paljastaa lasista oikein kivat öljyt. Ei  voi kuitenkaan puhua majesteetille sopivasta valumisesta, mutta työläismaisesti voi sanoa “Ihan jees”.

Tuoksu sen sijaan on aristokraattinen. Se annostellaan alemmalle luokalle pistimin ja miekoin, koska kumarrus ja nöyryys eivät olleet riittävän syviä. Tässä on vihaa, ärtyisyyttä, syviä haavoja mutta myös vähän harvoja hampaitakin. Voiko tätä olla maistamatta?

Maku on kuin sopivasti ottaneen runoilijan sulkakynästä. Monipuolinen, rönsyilevä, sekava mutta myös oivalluksia sieltä täältä löytävä. Toinen suullinen paljastaa hovin kieroilun, joka on pinnalta pehmeä ja siloiteltu mutta sisältä teräväreunainen ja pettävän karkea. Jälkimaku on loppujen lopuksi varsin maittavan oloinen ja nautinnollinen.

Tämä viski vaatii selkeästi tietyn aikansa ja sopivan paikkansa muiden juomien sarjassa. Väärään paikkaan laitettuna, seuraus on kuin yrittäisi tehdä Tudorseista käsityöläisiä. Meteli on kova, mutta mitään ei tapahdu. Mutta kun seurassa on hoviväki ja lähettiläät, käytöskin muuttuu toimivammaksi.

 

 

 

“Kun kiukaalle savuista viskiä sihahtaa, sen tuoksu saunojiin kolahtaa”

No comments:

Post a Comment