Tuesday, November 26, 2013

Tämähän tulee jo tavaksi

Vaihteeksi tuli käytyä Espoon Gallowsbirdissa “bloggareiden” iltamien merkeissä. Osanotto oli vähän suppea, muttei sitä yksin sentään tarvinnut koontumisajoja viettää. Erittäin mukava oli turista ja vaihtaa ajatuksia. Siinä samalla tuli maistettua pari itselle uutta viskiä lyhyillä saatesanoila.

Glen Elgin 1989 54.2% Mackillop’s Choice Single Cask

Tuoksu oli miellyttävä ja vei ajatukset kesään. Niitty, koivumetsässä oleva keto josta lähti raikas ja makea tuoksu.

Glen eglin

Tätähän oli siis maistettava. Yllätyin kyllä, kuink tunkeileva maku oli. Huomattavan tyly, epäkohtelias ja pisteliäs kuin huono huumori. Hetken riehumisen ja pärinän jälkeen seurasti rauhoittuminen kuin baarissa kello viiden aikaan aamulla. Toisin kuin nakkikioskin jonossa, tästä löytyy aamulla makeutta, kukkia ja sitruunaakin. Mehiläiset varmasti pörisevät ja surisevat mukana, koska pientä piikkiä löytyy tavan takaa. Kesä on kuuma ja paarmainen, muttei rauhallinen. 

Pidemmän päällä äkäisyys rauhoittuu, mutta pistävyys säilyy. Loppujen lopuksi minun makuuni ohut makumaailmaltaan, tuoksu antaa ymmärtää enemmän kuin tarjoaa.

Craigellanchie 9YO 60.1% Signatory Single Butt

Tuoksu on kuin vastahöylättyä teräsvillaa jauhaisi. Raakaa ja väkevää. Tynnyrivahvuus ei tee tästä helppoa, mutta ei näihin ennenkään (useinkaan) ole vettä lisäilty. Kuten ei tälläkään kertaa.

CraigellanchieJa hyvä niin, etten lisännyt. Maku avasi terälehtensä ja paljasti monipuolisuutensa, pehmeytensä ja miellyttävän öljyisen pintansta. Tuoksuun verrattuna tämä yllätti positiivisesti. Mausteisuus on selkeästi läsnä kuten myös hedelmäisyyttä löytyy makua tuomaan.

Viimeistely sherrytynnyrissä on osunut hyvin kohdalleen, tehden tästä sielukkaan maukkaan dramin! Öljyisyys jatkuu useammankin pienen suullisen jälkeen ja luo itselleni mukavan elämyksen jossa löytyy luolamainen torppa ulkoa mutta sisältä paljastuukin hobitin kolo. Asumus, joka on varusteltu kaikilla herkuilla ja on rouheasti, mutta lämpimästi, sisustettu. Loppuvaiheessa huomaa kyllä kintuissa, että hobitti on kotona haltiatikarinsa kanssa ja taistelee vähän vastaan eikä halua luovuttaa ruokakomeronsa antimia vieraalle ilman pisteliästä vastalausetta. Luonnetta ja makua löytyy, yllättävän mukavasti saaren ulkopuoleltakin paikoitellen!

No comments:

Post a Comment