Turun Whisky Barin tarjontaa sekä maistelussa Laphroaig 1989 23yo ja Kilchoman 100% Islay Single Cask

Aiemmin kertomani Kilchoman-maistelu tapahtui Turun Whisky Barissa. Sijainti on aivan loistava, suoraan torin vieressä. Jottei juoman perässä olijalla olisi liian helppoa, on uudelle kävijälle edessä pieni löytämishaaste koska suuret neonvalot eivät näy torille saakka ja taverna ei sijaitse ihan jalkakäytävän vierellä. Kunhan sisäpuolelle pääsee, tarjontaa löytyy kyllä mukavasti.

Eikä tuossa kuvassa ole edes kaikkea, mitä on saatavilla. Paikan pitäjä ymmärtää viskien päälle, joten siellä on hyvä ympäristö maistella tarjontaa. Paikka ei ole kuitenkaan mitenkään suuri ja avoinna vain illasta yöhön, joten harvoin varmaan onnistuu ihan omassa rauhassa siemailu.

Kilchoman-maistelun päätteeksi tuli esille pari hyvin kiinnostavaa pulloa hyllystä, joita sitten piti tietysti päästä saamaan tilkat omaan lasiin.

Aluksi on sanottava, että nämä molemmat viskit ovat ns “väärin maisteltuja”. Takana on jo ollut Kilchoman-maistelu ja pari olutta, joten tässä mennään täysin suutuntumalta.

 

Laphroaig Vintage 1989 23YO

Tämähän on se erikoisempi Laphroaig, mitä saa hankittua myös Alkon tilauslistalta. Hinta on vain sen verran suolainen (yli 220€) että Laphroaigin on oltava hyvin korkealla arvostuksessaan, ennenkuin tuon sokkona suostuu maksamaan. Nyt kun tilaisuus tuli, niin olihan sitä tiristelyt saatava suuhun ilman että tarvitsee maksaa niin paljon.

Tuoksu lasissa yllätti. Savu ei hyökännyt vastaan, vaan edessä seistä jökötti varsin miellyttävä henki. Pehmeä, monipuolinen ja antoi ymmärtää ettei nyt puhuta ihan perustavarasta.

Maussa on selkeästi reilusti Laphroagia, mutta toisin kuin useasti, tämä ei töki vaan on monipuolinen ja kokenut. Ei neitsyt, mutta paljon tehnyt ammattilainen joka tietää asiansa ja kokemus on oikein hyvä. Mutta ei tämä pääse yllättämään tai vie unohtumattomalle matkalle, jossa aistit vyöryvät yli äyräittensä kuin Aurajoki satunnaisesti. Tässä eivät laivat hae kamppailuasemaa tykit tanassa, vaan sen sijaan ne lipuvat rauhallisesti karmiininpunaisessa auringonlaskussa satamaan samalla kun juniorit jynssäävät kantta puhtaaksi. Pehmeän maalausmainen, monipuolinen ja syvä. Pysäyttää hetken. Valitettavasti (onneksi?) ei kuitenkaan saa minua laittamaan tilausta sisään, koska hinta ei kohtaa elämystä. Lopputuoksu katosi aika nopeasti lasista. Mukana ollut kaveri tykästyi tähän juomaan paljon myös, en yhtään epäile etteikö maistaisi uudestaankin jos sitä hänelle tarjottaisiin! 

 

Kilchoman 100% Islay 1st Edition Single Cask 2011

Toisena extrana tuli maistettua vähän aikaisempaa Kilchomania. 100% Islayn ensimmäisen vuoden yksittäisen tynnyrin pulloitetta. Bourbon-tynnyrissä kypsytelty kolmen vuoden tulos tarjoillaan sopivasti 60.2% vahvana, josta on odotettavissa mukava potku jos ei ota varovaisesti.

Verrattuna samassa maistelussa olleeseen toiseen Single Caskiin, tämä on paljon suorempi ja selkeämpi. Tässä on ilkikurisuutta ja raakaa voimaa, vähän kuin soittaisi stradivariusta pokasahan terällä. Ei ehkä aina järkevintä, mutta sopivassa tilanteessa hervottoman hauskaa! Edullisempikin viulu käy samaan lopputulokseen.

Viski tuoksuu mukavasti lasissa. Se antaa jo siinä vaiheessa ymmärtää, että kohta tuulee molemmista ovista. Suussa hehkuu Kilchomanin raaka maku, josta olen pitänyt 2010 vuodesta saakka. Tässä on potkua kuin tukkirekassa, ja maaliin tämä osuu Wilhelm Tellin tavoin: niin kuin tähtäsin, sen nuolen upotin.

Maistelijan on hyvä aloitella erittäin pienin annoksin ja varovaisesti, ei kannata samantien rynnätä kehään ammattinyrkkeilijän kanssa. Pyöritellen, kiertäen ja vähän kerrassaan antaa paljon paremman lopputuloksen.

Yllättävän vähän tässä oli enää savua mukana. Jotain tekemistä voi olla aiemmin mainitun faktan kanssa, että tämä pääsi lasiin vasta monen muun maistelun jälkeen. Mikäli Kilchomanin maut miellyttävät, tätä kannattaa myös maistaa. Näitä ei ole tullut toista vastaan.