Monday, November 28, 2011

Maisteluista muisteltua

Vaihtelun vuoksi turinamuotoisempaa artikkelia. Tuli menneenä viikonloppuna oltua maistelemassa urakalla viskejä hyvässä seurassa, ja sieltä nousi esille muutama uusi tuttavuus joista - enemmän tai vähemmän hataria - muistikuvia.

Old Pulteney 21
Jim Murray's Whisky Bible valitsi tämän viskin vuoden 2012 parhaaksi. Tämä highlander sai kunnian aloittaa maistelun, koska etukäteen tuli arvattua että se on sellaisessa seurassa jossa ei kannata hentoja makuja maistella ilman pidempää taukoa. Yllätyin oikeastaan siitä, ettei OP21 ollut mitenkään erikoinen. Ihan hyvä se on, mutta ei ihan kauheasti jäänyt kirjoitettavaa. Tapani mukaan en kirjoita maistajaisissa mitään ylös, joten en sen makuja ala kuvailemaan. On tuhdimpi kuin ihan kepeä kesäviski, mutta ei paljoa. Jälkimaku oli ihan ok, mutta voittajaksi ei todellakaan säväyttänyt. Jäi illan maistelussa oman raatimme kanssa kauas kärjestä.  Tämä viski on kuitenkin salonkikelpoinen ja miellyttävä sellaiselle, joka ei kauheasti viskejä tunne.

Lagavulin Distiller's Edition 1989
Maisteluissa oli myös tätä mainiota viskiä mukana, itseasiassa tämä oli heti toisena Old Pulteney 21:n jälkeen rivissä. Täytyy sanoa että se mikä jäi päällimmäisenä mieleen on se, että tämä juoma on äärimmäisen salonkikelpoinen. Pehmeä kuin mikä, savu tulee hitaasti ja viekoitellen eikä maku hyökkää vastaan missään vaiheessa. Jälkimaku on miellyttävän pitkä ja pehmeä. Kyllä tätä kelpaisi tarjota hienommallekin vieraalle. Tätä versiota Lagavulinia saa kuitenkin hiukan etsiskellä, ellei ole valmis maksamaan aika kovaa hintaa yhdestä pullosta. Omaan makuuni tämä on ehkä liiankin pehmeä, mutta tuo on fiiliskysymys myöskin. Tässä ei ole juurikaan asioita mitkä muistuttavat pohjoisesta, muuta kuin hienostuneesti annosteltu savu. En kuitenkaan kiellä, ettenkö mielelläni tätä maistelisi jatkossakin. Vaikutusta voi olla myös sillä, että pullo on kuulemma ollut aika pitkään kaapissa sen jälkeen kun siitä alkuun oli maistettu jokunen kerta. Todennäköisesti vaikutus on ollut varsin pieni. Mutta rohkenen väittää, että pitkään lasissa odotuttaminen ei heikennä tätä yhtään.

Lagavulin Distiller's Edition 1994
Mukana oli myös uudempi Lagavulinin DE. Tässä oli jo paljon enemmän luonnetta kuin '89 versiossa. Luonne tulee esille myös karkeutena, viimeistelemättömyytenä. Pullo avattiin maisteluissa, joten se ei ehtinyt saada ilmaa kuin sen mitä lasissa tuli. Lagavulinin maku on tässä selkeämpi kuin aikaisemmassa versiossa. Vertailuna 1993 versioon ulkomuistista sanoisin että tämä on karkeampi ja tylympi maultaan. Tällä kertaa ne eivät ole valitettavasti hyviä piirteitä.

Toisin kuin yleensä, tuli viskeille annettua myös pisteitä tällä maistelukerralla. Illan voittajaksi selviytyi Ardbeg Supernova 2010, niukasti kirien Octomore 4.1:n ohitse. Kuten voittajista voi lukea, tämän veljeskunnan suosikkeina olivat vahvat tunteet ja maut, Islayn karuuden noustessa salonkiseurapiirin ylitse. Kasvot kohti piiskaavaa myrskyä ja kohti uusia tuttavuuksia!

No comments:

Post a Comment