Katson jokea savuavaa, sen kiihkeää rytmiä, koskea vaahtoavaa. Loputtomasti se jyrisee, Lapin matkaajaa iloisesti tervehtii. Toisella rannalla palaa kokko, toiseen maailmaan sen viesti kurkottaa. Savu kiirii luokseni pitkin veden pintaa, kun istun rannalla ja kohottelen viskillä täytettyä kuksaa.
Tuoksu on paljon lupaava. Savussa on erilaisia aromeita, hedelmällisyyttä ja odotusta. Se ei kuitenkaan laita odottamaan yllättävää kokemusta. Maussa on hedelmällisyyttä, joka jysähtää banaanina päälle hyvin äkkiä. Todella outoa maistaa se noinkin vahvasti. Kokemus on savuisen kuiva, mikä on loppujen lopuksi aika miellyttävä. Smokehead 18 on kepeä viski loppujen lopuksi. Siinä ei ole mitenkään hirveän pitkä jälkimaku, eikä maistelun aikana siitä löydy sellaista Islayn tajunnan laajentavaa leveyttä ja syvyyttä. Savua on kuitenkin, mikä on ainakin minulle se juttu. Mutta verrattuna moneen muuhun Islayn tuliliemeen ei tämä nouse esille savuisena tai luonnekkaana.
Voisi odottaa ehkä, että 18YO olisi paljon vivahdeikkaampi ja hienostuneempi. Karuus ja luonne on onneksi siellä, mutta maistuvat aika kuivan terävänä sieltä lävitse. Tässä tapauksessa terävyyden miellyttävyys on melkein samaa luokkaa kuin kuivan ja pistävän lakimiehen kanssa keskustelu lounaalla. Lasiin jää miellyttävä savuinen tuoksu, joka kuitenkin aika nopeasti alkaa haihtumaan pois.
En sano että tämä Smokehead on huono. Sen luonne kepeähkönä juomana ei tee siitä kuitenkaan lähellekään suosikkiani. Mutta mihin tämä sopii hyvin, on osana viskien maistelua. Siinä sen erilaisuus tulee hyvin esille, kunhan laittaa sarjan alkupäähän tämän ettei maku katoa jytisevimpien liemien kuohaan.
No comments:
Post a Comment
Note: Only a member of this blog may post a comment.