The English Whisky Co. Chapter 9 – brittien vastaisku

Pyhä Yrjö, ritarit ja pitkäjouset. Englanti, siis erotettuna Skotlannista, on monien asioiden maa mutta viskeistään se ei ole ollut kuuluisa. St George’s Distillery pyrkii muuttamaan tilannetta ja tuomaan kerran merien valtiaiden kokemusta jälleen kerran taisteluun skottien kanssa. Kumman vuoro se onkaan huudella Vapaus! tällä kertaa?

Tuoksu on väkevä ja vahva. Ärsty turvesavu valloittaa kaapparilaivan kansi kannelta tehokkaammin kuin yksikään kapteeni miekan ja musketin kanssa. Mutta tämä tapahtuu miellyttävästi ja mitä enemmän aikaa kuluu, sitä mukavammin savu kietoutuu hajuaistin ympärille.

Maku on olemukseltaan kuin kärähtänyt laivakeitto. Se on saanut karstaa ja nokea, pohjaan palanutta mursua sekä lasin läpi syöpyvää grogia. Todennäköisesti samassa astiassa on ensin tervattu ankkuria, mutta lopputulos on jotain mitä merillä kaipaa. Ainakin jos aikoo taistella hurjia kiltinkantajia vastaan! Ärhkäkkyyttä siis löytyy tästä. Polttaa paikoitellen kuin kolikot merimiehen taskussa Copacabanan satamaan saavuttaessa mutta kuten sielläkin, on tässäkin miellyttävät hetkensä ennen seuraavan päivän koittoa. Jälkimaku tuntuu suussa molemmissa tapauksissa vielä pitkään. Se ei ole huono merkki kuitenkaan, siitä tietää elävänsä.

Miten Chapter 9 sitten pärjää skotteja vastaan? Maailmalta haettua kokemusta, taisteluja ja turvetta on hyödynnetty monipuolisesti. Savu on läsnä, vaikkei pohjoisen karuihin olosuhteisiin ajatuksia kuljetakaan. Parempi tämä on yrityksenä kuin monet muut! Hollantilaisten pöllöllä ei ollut paljoa keskustelemista tämän kanssa, onhan tämä siihen verrattuna nyt viskiä!

Pakko sanoa, että pidän tästä kyllä. Ei tällä ole mies miestä vastaan mitä sijaa Corryvreckanin lordia vastaan – häviö tulee niin nopeasti ettei ehdi kutsu mitään edes pintahaavaksi. Mutta vaihtelu virkistää ja joskus peikkoja vastaan on nostettava britit kun skotit ovat lepäämässä. Rajamaillla liikutaan, makua löytyy ja luonnetta. Tätä mittelöä on kokeiltava toistekin!