Laphroaig 13YO Signatory Vintage 1998 savujen saarelta

Pitkän ajan kuluttua, taipaleen takana jo haihduttua, keloon terä uppoaa. Kiehiset kietoutuvat auki tervan höystämästä vanhasta männystä. Piakkoin liekillä houkutteleminen alkaa tehdä tehtävänsä ja tanssivat savukiehkurat kohoavat kohti kaukaisuutta. Tunnit hiipivät, minuutit kolisevat, sekunnit jymisevät..  hiljaisuus täyttää ympäristön. Rauhallisuutta rikkovat vain satunnaiset metsän äänet, tuulen loputtomat tarinat ja kahvin kupliva porinointi.

Laphroaig. Tuo ikonen tislaamo. Siitä pidetään, tai sitä vihataan. Joillekin harvoille se tuntuu olevan se ja sama mitä lasiin kaataa. Mutta ei täällä, ei savuista nautiskelijoille. Pullotteita on useita, riippumatta tislaamosta. Aina löytyy joku villi-ihminen, joka päättää tehdä oman versionsa viskistä. Ja hyvä niin.Tämä Laphroaig on tislattu 1998 ja pulloja on tehty 649 kappaletta. Kahdesta tynnyristä on siis kyse (5552 ja 5553). Vahvuus on perinteisen 46% ja ikää tällä juomalla on 13 vuotta.

Tanssivien savujen lailla tämäkin viski piirtää ajatuksia, herättää mielikuvia. Syviä aatoksia siitä, miltä juoamasta mahtaakaan maailma tuntua tynnyrin ulkopuolella. Odotat kypsymistä, ehdit miettimään asioita. Ihmisten kasvot ja piirteet muuttuvat ulkopuolella. Aika on hidasta ja nopeaa. Tynnyri vähitellen antaa aromejaan sinulle kun niitä anelet ja kyselet. Hidastettu valloitus, vähän toista kuin säkenöivät yökerhot suurissa kaupungeissa. Verkkaistaminen on se termi millä voi kutsua tätä tapahtumaa.. Kypsytään verkkaisesti, vähän välitetään osavuosikatsauksista.

Öljyt piirtyvät lasiin oikein nätisti ja tuoksussa on riittävästi Laphroaigia. Aika on tehnyt tehtävnsä, tämä on vähemmän fenolisempi kuin se Laphroaig mihin on baaritiskillä totuttu. Savu ja merellinen olemus kuitenkin ovat tallella ja hyvin ovatkin paketissa, eivätkä hyöki enää silmille niin pahasti kuin peruspullotteessa. Muutama lisävuosi verkkaistamista on ajanut hyvin asiansa.

Maku on jopa hiukan hedelmäinen ja olisikin vaikea arvata tätä Laphroaigiksi. Kun sen tietää, ei tämä juoma pääse tunnistusrivistä karkuun ilman merkintää. Luonnetta löytyy, kirpeyttäkin, mutta miellyttävää savuista viskiähän siinä on eniten. Ei niin leveä kuin mitä toivoisi, mutta mainio lopputulema. Savu ja olemus, joka vie matkalle karumpiin muistoihin Lapin maisemiin on tallella. Kyllä tätä mielellään maistelee. Jälkimaku ei jää kauhean pitkäksi aikaa suuhun muistuttamaan nautinnosta, mutta riittävästi ettei tätä lyhyeksi voi haukkua.

Jälkituoksu lasissa on miedohko ja hennompi. Näiden tynnyrien kanssa on haettu jotain aristokraattisempaa lopputulosta, eikä niinkään pyritty tylyyn iskuun sotavasaralla keskelle kasvoja. Maistellen suuremman väen kera, turisten mukavia – siihen tämä on omiaan. Mukavampi kuin perusversio, olematta vaikea tai liian haastava. Oikein sopivaa maisteltavaa kelojen keskelle, hirsisten jykevien seinien sisäpuolelle, kynttilänvaloon ja elävän tulen rätinään.