Friday, December 21, 2012

Kilchoman for The Kilchoman Club First Release

Tuuli piiskaa armottomasti metsän siimeksessä, liekit räiskyvät suurella tulella humisten korkeuksiin ilosanomaansa. Tervainen savu juoksee puiden siimeksessä kohti kaukaisia laaksoja. Mustat pilvet vyöryvät tähtien edestä karkuun juuri ennen esirippujen laskeutumista. Kylmä valtaa alaa, tuuli laantuu ja kaamos väistyy yön edessä. Väkevät voimat ovat liikkeellä.

20121123185632-IMG_0998_smallKilchomanin The Kilchoman Club on julkaistu ensimmäistä kertaa. Kilchoman club on – kuten voi arvata- tislaamon fan-klubi, johon voivat kyllä kaikki kiinnostuneet liittyä. Pullotukset on kaikki yhdestä tynnyristä (451/2007) ja numerot löytyvät käsin kirjoitettuna pulloista (99/330). Viski on viisivuotiasta (15.8.2007 –> 12.10.2012) ja kypsytelty bourbon ja Oloroso-sherry tynnyreissä. Vahvuutta löytyy (59.2%) joka onkin erittäin tervetullutta. Tähän saakka Kilchomaneista harvoin on päässyt maistamaan vahvempia versioita.

Tuoksusta löytyy turvetta, sherryä ja mausteita. Se on väkevä, tunteikas ja on sitä savuakin. Väri on punertava (kuvassa sen väriksi tuli vaaleampi) ja öljyt aika miellyttävät. Siispä maistellaan.

Maku on kuin vihaisten metsänhenkien hyökkäys hidastettuna. Revontulien räiskinnässä ja ujelluksessa tuhannet vihaiset keijut suloisine siipineen ja metsäisine vaatteineen syöksyvät pimennosta matkamiehen leiriin. Nuotio hajoaa pirstaleiksi, sytyttäen vanhojen puiden kaarnat tuleen ja kekäleet sammuvat lumeen. Yhtä äkillisesti kuin kaikki tapahtui, se on ohi jättäen pöllämystyneen miehen katselemaan ympärilleen mitä ihmettä juuri tapahtui ja miksi leiri paloi.. Vahvoja tunteita. Väkeviä makuja, jotka sekoittuvat hetkessä pehmeyteen ja miellyttävän pitkäikäiseen savuun joka ei lakkaa kytemästä!

Makumaailma on monipuolinen ja sävähdyttävä. Sherryä on jonkin verran, mutta yhdistettynä Kilchomanin makumaailmaan se toimii upeasti. Syvyyttä ja kompleksisuutta. Mausteita ja savua. Sherry toimii tässä mielestäni todella hyvin, laajentaen Kilchomanin makujen avaruutta uusilla todellisuuksilla. Matka läpi universumien voi hyvinkin tuntua tuolta, kun tätä maistaa kunnon suullisen eikä yritä sniiduta pienellä kielenkärjellisellä. Pienillä määrillä savu nousee paremmin esille ja tuo suuhun täydellisen talvipäivän seisauksen sävelmän, joka saa auringon heräämään ja yön vähitellen väistymään. Aivan loistavaa!

Pidempään lasissa oltuaan, alkaa myös Kilchomanin tyypillinen savu (kylmällä vedellä sammutettu nuotio) nousemaan paremmin esille. Jälkimaku ja – tuoksu ovat jotain, mistä haluaa pitää pitkään kiinni. Ja ne onneksi tarrautuvat kitalakeen kuin magog alukseen!

No comments:

Post a Comment

Note: Only a member of this blog may post a comment.