Korkealla kalliolla istuskelen ja jokilaakso levittäytyy edessäni. Rannalla savuaa nuotio, mutta sen tuoksut vain vaivoin ylettyvät luokseni asti. Aurinko laskeutuu hiljalleen alemmaksi, mutta ei se tänäkään yönä taida nukkumaan mennä. Kuten en minäkään. Hiljaisuus yössä huumaa korvia, tulet värejään leiskaavat ja houkuttavat varomattomia.
17-vuotias Bruichladdich Rum Cask on miellyttävä tuttavuus. Tämäkin viski kuuluu pehmeiden kategoriaan, eikä niinkään karuihin Lapin muisteloihin. Maku on jonkin verran makea, mutta kun aikaa antaa kulua siitä kun pullo on ensi kertaa avattu, päästään jo miellyttävämpiin yhdistelmiin. Tuoksusta en osaa rommia löytää, mutta sitäkin on niin montaa eri lajia ettei varmaan ihmekään. Maussa tammen sen sijaan tunnistaa mukavasti.
Maussa on väkevyyttä, mikä kertoo mistä tämän tuulet puhaltavat. Bruichladdich osaa todellakin tehdä viskejä laajalla skaalalla, ja tämä on yksi loistava esimerkki laadukkaista helpoista savuviskeistä. Rum Cask kelpaisi hyvin salongista kallioille, maistelijana voi olla herra tai renki – uskoisin että molemmat arvostavat tätä. Viski ei yritä tehdä itsestään liian hienostunutta kuitenkaan. Maut ovat siellä, maistelijan pitää vain osata nauttia ja antaa juomalle aikaa levittäytyä makuhermoille.
Mutta jos hakee karuutta, sitä ei tässä viskissä ole. Savu ei hyökkää silmille, maut eivät muistuta Lapin olosuhteista, eikä tämä tuo mieleen äärimmäisiä elämyksiä. Jokaisen viskin ei tarvitse.
No comments:
Post a Comment
Note: Only a member of this blog may post a comment.