Astun luolaan muinaiseen, maalausten peittämään. Tuoksuu siellä muinainen savu, tuntuu iholla menneisyyden taikojen haju. Mitä olemme olleet kauan sitten, kun luukeihäin jänkää kuljimme, Savon saloja vaelsimme. Tiesimme luonnon metkut, eläinten yritykset niin ketkut. Mammutit kaatuivat toimestamme, komeat hirvet kellistimme, susista teimme lemmikkimme. Onko meissä alkuihmisen kipinää vielä jäljellä, ilmeneekö se haluna päästä siviilisaatiosta hetkeksi eroon, revontulien maahan, tervassavuisten karuun Pohjoiseen?
Pelkästään Ardbegi 10:n (46%) tuoksu vie minut kauas pois. Savu ja turve iskevät kasvoille täydellä voimalla, haluten muistuttaa minua niistä elämyksistä mitä olen kokenut. Tämä viski on karu, se kertoo jo nyt. Tässä on luonnetta, eikä tämä pelleile. Tämä on tehty antamaan kokemuksia, elämyksiä maailmasta elämän toiselta puolelta – ihmisten menneisyydestä. Näistä ‘perusviskeistä’ tämä on kyllä kiistattomasti paras.
Maku on myös aikamoinen elämys. Ardbeg on omaa, tunnistettavaa luokkaansa. Sen mitä ns vanhoja beggejä olen maistellut myös niin pidän kyllä linjasta minkä ottivat näiden uusien kanssa. Näissä on särmää. Nämä kertovat elämästä. Nämä on Viskiä. Savu ja turve, karuus ja monisyisyys. Näissä on sitä, mitä Lapin puissa ja luonnossa on. Sitkeää, ankarissa oloissa kasvanutta, kiemuraista ja käppärää mutta silti siinä silmä ja mieli lepää.
Omassa hintaluokassaan tälle ei kyllä löydy voittajaa. Jos pitää rajuista kokemuksista. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö tämä toimisi vaikka palatsissa – toimii kyllä – mutta jos viski ei saa haista, maista tai mitään muutakaan missä nämä ovat hienoja, sitten kannattaa pysyä kaukana. Muita kehoitankin tätä maistamaan jos vain on tilaisuus.
Kuvan lasi on mielenkiintoinen myös. Sillä on kokoa järkyttävästi, mutta onhan siinäkin omat fiiliksensä kun siitä maistelee Ardbeggiä..
No comments:
Post a Comment
Note: Only a member of this blog may post a comment.