Viskiä lahjaksi, mutta mitä sieltä kaupasta hakisi?

Minulta on muutaman kerran kyselty, mitä viskiä ostaa lahjaksi jollekin. Näissä ei ole tarkoitettu viskejä jotka maksavat ‘älyttömästi’ vaan ovat edes jollain skaalalla järkihintaisia.

Alkossa on myös varsin mukavasti toimiva tilauspalvelu, jota kannattaa hyödyntää. Erikoisempia viskejä makuutetaan varmaan jossain varastolla tai myymälöissä, mistä niitä sitten lähetetään edelleen. Normaalin tilauspalvelun käyttäminen ei aiheuta lisäkustannuksia, mutta siinä menee yleensä 3-8 päivää kun hankkivat viskin myymälään.

Laitan tähän muutamia esimerkkejä, lahja/tuliaisideoiksi.

Ihan edullisimman kategorian (40-50€) viskejä ovat

• Bowmore 12 YO
• Caol Ila 12 YO
• Aberlour 10 YO
• Glenfiddich 12YO

Caol Ila on ehdottomasti oma suosikkini näistä. Bowmore ei ole yhtä vivahdeikas tai luonteikas, mutta ei se hassumpi juomana ole. Aberlour ei ole savuinen lainkaan, mutta on omassa luokassaan oikein mainio Highlanderi. Glenfiddichia kyllä juo, ei siinä mitään, mutta se kärsii siitä että se on yleensä se viski joka on jossain tarjolla (kuten Bowmorekin).

Hiukan kalliimmassa hintaluokassa (50-60€ löytyy mm.

• Laphroaig 10 YO
• Ardbeg 10 YO
• Ardbeg Blasda
• Kilchoman Spring 2011
• Glenlivet French Oak 15 YO

Jos blogiani on seurannut, niin savuinen suositukseni on tietysti Ardbeg 10 YO. Oikein mainio, ja harvinaisempi, savuinen viski on myös Kilchoman Spring 2011. Kilchoman ei ole yhtä karu, eikä yhtä savuinen, mutta ei sen erilaisuus tässä haittaa. Ainakin Kilchoman on sellainen, jota ei usein tule vastaan.

Ardbeg Blasda on lähes savuton ja turpeeton Ardbeg. Hyvin mieto maultaan, mutta osaavat maistelija löytää Ardbegin sieltä – ei hassumpi viski esim maisteluiden alkuun. Tai tutustuttaa joku viskien maailmaan.

Laphroaig on ihan ok. Sitä löytää useimmista Alkoista hyllystä. Mutta se ei ole omaperäinen ja jakaa mielipiteitä vahvasti juojilla. Osa tykkää, osa vihaa.

Glenlivet 15 YO ranskalaisessa tammessa on kiva kepeä kesäviski. Sellaiselle, joka ei pidä savuviskeistä.

Sitten 60-80€ hintaluokassa löytyy mm.

• Ardbeg Uigedail
• Ardbeg Corryvreckan
• Lagavulin 16 YO
• Laphroaig 18 YO
• Glenmorangie Quinta Ruban 12 YO

Tässä pitää miettiä sitä, minkälaisen kokemuksen haluaa lahjan vastaanottajalle tarjota. Lagavulin 16 on perushyvä, mainio viski ja sitä löytyy useimmista Alkoista hyllyltä. Tällä ei mene pieleen vaan savua löytyy kivasti. Ardbeg Uigeadail tarjoaa elämyksen juojalle – karu, luonteikas ja savuinen. Corryvreckan tarjoaa samaa, mutta tyylikkäämmin eikä yhtä alkukantaisesti, leveämmällä makukokemuksella. Näiden kahden välillä kannattaa miettiä mistä toinen voi pitää enemmän. Niissä on puolensa ja puolensa.

Laphroaig 18 YO on aivan loistava viski. Siitä ei voi muuta sanoa. Se on Lagavulinia tyylikkäämpi, Ardbegiä hienostuneempi ja makumaailmaltaan nautinnollinen. Tietysti minulle olisi tiukka paikka tehdä valintaa Corryvreckanin tai 18 YO:n välillä.. Ehkä saatavuus enemmänkin sanelisi kumman tilaisin.

Glenmorangie Quinta Ruban ei ole savuinen eikä turpeinen. Mutta mainion makuinen Highlanderi. Sellaiselle, joka hakee tyylikästä seurusteluviskiä mutta joka ei ole kiinnostunut turpeesta tai savusta.

Toivottavasti tästä on jollekin apua!

Ardbeg 10 – Savua,turvetta, luonnetta ja loistavaa karuutta

Astun luolaan muinaiseen, maalausten peittämään. Tuoksuu siellä muinainen savu, tuntuu iholla menneisyyden taikojen haju. Mitä olemme olleet kauan sitten, kun luukeihäin jänkää kuljimme, Savon saloja vaelsimme. Tiesimme luonnon metkut, eläinten yritykset niin ketkut. Mammutit kaatuivat toimestamme, komeat hirvet kellistimme, susista teimme lemmikkimme. Onko meissä alkuihmisen kipinää vielä jäljellä, ilmeneekö se haluna päästä siviilisaatiosta hetkeksi eroon, revontulien maahan, tervassavuisten karuun Pohjoiseen?

Pelkästään Ardbegi 10:n (46%) tuoksu vie minut kauas pois. Savu ja turve iskevät kasvoille täydellä voimalla, haluten muistuttaa minua niistä elämyksistä mitä olen kokenut. Tämä viski on karu, se kertoo jo nyt. Tässä on luonnetta, eikä tämä pelleile. Tämä on tehty antamaan kokemuksia, elämyksiä maailmasta elämän toiselta puolelta – ihmisten menneisyydestä. Näistä ‘perusviskeistä’ tämä on kyllä kiistattomasti paras.

Maku on myös aikamoinen elämys. Ardbeg on omaa, tunnistettavaa luokkaansa. Sen mitä ns vanhoja beggejä olen maistellut myös niin pidän kyllä linjasta minkä ottivat näiden uusien kanssa. Näissä on särmää. Nämä kertovat elämästä. Nämä on Viskiä. Savu ja turve, karuus ja monisyisyys. Näissä on sitä, mitä Lapin puissa ja luonnossa on. Sitkeää, ankarissa oloissa kasvanutta, kiemuraista ja käppärää mutta silti siinä silmä ja mieli lepää.

Omassa hintaluokassaan tälle ei kyllä löydy voittajaa. Jos pitää rajuista kokemuksista. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö tämä toimisi vaikka palatsissa – toimii kyllä – mutta jos viski ei saa haista, maista tai mitään muutakaan missä nämä ovat hienoja, sitten kannattaa pysyä kaukana. Muita kehoitankin tätä maistamaan jos vain on tilaisuus.

Kuvan lasi on mielenkiintoinen myös. Sillä on kokoa järkyttävästi, mutta onhan siinäkin omat fiiliksensä kun siitä maistelee Ardbeggiä..

Bruichladdich 17YO Rum Cask – Karibianrommihöystetty

Korkealla kalliolla istuskelen ja jokilaakso levittäytyy edessäni. Rannalla savuaa nuotio, mutta sen tuoksut vain vaivoin ylettyvät luokseni asti. Aurinko laskeutuu hiljalleen alemmaksi, mutta ei se tänäkään yönä taida nukkumaan mennä. Kuten en minäkään. Hiljaisuus yössä huumaa korvia, tulet värejään leiskaavat ja houkuttavat varomattomia.

17-vuotias Bruichladdich Rum Cask on miellyttävä tuttavuus. Tämäkin viski kuuluu pehmeiden kategoriaan, eikä niinkään karuihin Lapin muisteloihin. Maku on jonkin verran makea, mutta kun aikaa antaa kulua siitä kun pullo on ensi kertaa avattu, päästään jo miellyttävämpiin yhdistelmiin. Tuoksusta en osaa rommia löytää, mutta sitäkin on niin montaa eri lajia ettei varmaan ihmekään. Maussa tammen sen sijaan tunnistaa mukavasti.

Maussa on väkevyyttä, mikä kertoo mistä tämän tuulet puhaltavat. Bruichladdich osaa todellakin tehdä viskejä laajalla skaalalla, ja tämä on yksi loistava esimerkki laadukkaista helpoista savuviskeistä. Rum Cask kelpaisi hyvin salongista kallioille, maistelijana voi olla herra tai renki – uskoisin että molemmat arvostavat tätä. Viski ei yritä tehdä itsestään liian hienostunutta kuitenkaan. Maut ovat siellä, maistelijan pitää vain osata nauttia ja antaa juomalle aikaa levittäytyä makuhermoille.

Mutta jos hakee karuutta, sitä ei tässä viskissä ole. Savu ei hyökkää silmille, maut eivät muistuta Lapin olosuhteista, eikä tämä tuo mieleen äärimmäisiä elämyksiä. Jokaisen viskin ei tarvitse.

Bruichladdich Black Art 02.2– mustaa ja punaista taikaa!

Shamaanirumpujen kumina takoo ajatuksiani, kodan sakeat höyryt sumentavat käsityskykyni. Heittäydyn taikojen mukaan, noidan matkaan. Kohti maita mystisiä, näkemään asioita menneitä. Hahmon mustan korpin saan ja kaukana korkealla, tuntureiden yllä, lennän ja huikeita maisemia ihailen.

Bruichladdich Black Art 1989 02.2 on 21-vuotiasta hyvin erikoista viskiä. Mestari, joka tämän on saanut aikaan, on aika noita. Väri on punaisempi kuin missään muussa viskissä mitä vastaani on vielä tullut. Tuoksussa on paljon ‘Laddieta, mutta myös muuta. Makeahko, ei niinkään kauhean savuinen, mutta erityisesti mysteerinen. Öljyisyys on lähes käsinkosketeltavaa, mutta erityisesti maut jotka valtaavat suun tätä ensi kertaa maistettaessa nostattavat mestarin vielä korkeammalle tasolle. Maku ei ole niinkään vahva, tuhoava, karu tai savuinen kuin mistä yleensä pidän, vaan pehmeämpi, taianomaisempi, vivahdeikkaampi, syvempi ja leveämpi kuin viskit mitä yleensä nautiskele, mutta tätä voisikin odottaa 21v viskiltä. Maussa on paljon mystiikkaa, se on hento olematta heikko, mieleenjäävä olematta isku vasten kasvoja. Erittäin erittäin tyylikästä.

Makumaailmassa on selkeästi käytetty erilaisia viinitynnyreitä ja varmaan sotkettu mukaan myös muita Bruichladdichin maltaita, kuin vain perusladdieta. Jälkimaku on todella pitkä ja herkullinen. Makuvivahteita on todella paljon, joten tämä kannattaakin laittaa maistelussa alkupäähän ettei monisyiset maut katoa väkevämpien alle.

Tuoksu lasissa vain paranee, sitä mukaan kun tämä jalo juoma saa ilmaa. Tyhjässä lasissakin tuoksu odottaa pitkään, eikä sen kadottamista kannatakaan kiirehtiä. Tässä viskissä yhdistyvät menneisyys ja tulevaisuus, nykyhetki rajan taakse ja todellisuus sekoittuu uniin. Yksinkertaisesti aivan loistava juoma! Pehmeyttä joku toivoo tietysti lisää, mutta itseäni viehättää se pieni karuus mikä tässä on.. Ettei aivan saari unohdu mielestä.

Port Charlotte PC 9 – Makua meren tuomana, pohjoisen ylläpitämänä

Rajussa syyskelissä kasataan nuotio isojen kivien leikkaukseen. Risuja ja sytykkeitä on kannettu mukana koko päivä, nyt taas tihuttaa vettä ja sumu kastelee kaiken. Alaoksilta kerätään lisää risuja ja vähän suurempiakin oksia, onneksi vielä suhteellisen kuivia. Läheltä löytyy vielä keloa, tervaisen tuoksuista, joita kannetaan valmiiksi lähelle tulipaikka. Sytykkeet kasataan varovaisesti, tarkistetaan vielä kerran tuulen suunta ja tulukset iskevät kipinää. Pian hento kiehura alkaa nousta, voimistuen hetki hetkeltä. Liekit puskevat lävitse ja risuja lisätään alkavaan nuotioon. Savu paksuuntuu ja pian tuli alkaa palamaan iloisesti. Laavu viritetään lähelle ja isompia risuja heitetään tulen uhriksi. Alkaa satamaan, mutta se ei enää haittaa. Liekit kasvavat riittävän suuriksi ja oksia, karahkoita ja keloja saa tuli syödä vapaasti. Miellyttävä savu kietoutuu matkaajien ympärille, tervainen tuoksu yhdistettynä nopeasti viilenevään ilmaan antaa hyvän syyn pistää pannut tulille kiehumaan..

Port Charlotte PC 9 – An Ataireachd Ard (the Surge of the sea, 9YO, 59.2%) on turpeinen, savuinen, muinainen ja tuleva viski. Se elää niin menneisyydessä kuin nykyhetkessäkin ja luulenpa että tämä suhteellinen harvinainen (6000 pulloa) viski jää monella mieleen hyvällä tavalla. Tuoksu on täynnä miellyttävää savuturvetta ja lupaa juomalle leveyttä, paksuutta, pituutta ja sisältöä. Se on samalla pehmeä ja karu, hienostunut ja viimeistelemätön. Yksi parhaista tuoksuista viskeissä mitä olen koskaan päässyt nenälläni lähelle.

Maku ei jää jälkeen elämyksessä. Täyteläinen ja leveä, mutta pohjoisen ja meren karu maku iskee makuhermoihin armotta mutta lempeästi. Kuin tyly kouluttaja, joka hakee oppilaan parasta mutta vaatii myös täydellisyyttä heti alkuhetkistä lähtien. Turve on vahvasti läsnä, erittäin hyvällä tavalla, juomassa. Yksinkertaisesti todella mainio maultaan. On oikein mukava tässä havaita, että eroa PC8-viskiin on varsin paljon. Tässä on tyyliä, hienostuneisuutta ja leveyttä/paksuutta paljon enemmän. Täyteläinen ja tasapainoinen, karulla tavalla höylättynä.

Jälkimaku maistuu suussa pitkään. Savu ja turve hallitsevat elämystä vielä pitkään, ja lasi… lasi tuoksuu todella hyvälle hyvin pitkään senkin jälkeen kun viimeiset tipat siitä on nuoltu pois.

Huhujen mukaan tämä on viimeinen odotteluviski, ennen varsinaisen Port Charlotten tuloa markkinoille – ilmeisesti 2012. Jos suuntaus on tämä, odotettavissa tulee olemaan äärimmäisen miellyttävä viski josta ei puutu turvesavua lainkaan.

Tämä erä ei ole siis kovin suuri, joten jos tämän jostain onnistuu itselleen kaivamaan/maistamaan niin suosittelen lämpimästi. Todella lämpimästi!