Saturday, March 9, 2019

Turku Craft Beer Festival 2019


Pääsin eilen osallistumaan Turku Craft Beer Festival versioon 2019. Tarjolla oli nimensä mukaisesti runsaasti erilaisia oluita maistettavaksi, mutta itse keskityin alkupuolella viskeihin. Viskejä oli esillä vähemmän kuin edellisvuonna mutta näistäkin löytyi uusia ja vanhoja tuttavuuksia maistettavaksi.

Juran uudet tuulet

Ensimmäisenä viskeistä tutustuin Juran uuteen valikoimaan. He muuttivat perusvalikoimaansa viime vuoden keväällä, joten nykyään on Superstitionin ja Prophecyn jne tilalla 12-vuotias, 7-wood (about 15 vuoden luokkaa, ikämerkitsemätön) ja 18 vuotiaat versiot. 18-vuotias on uinut aikansa punaviinitynnyreissä ja 7-woodin tammet on American Oakin lisäksi Ranskan eri alueilta.




Luontevin järjestys maistelulle oli 12-7 Wood-18.



12 vuotias on helppo viski. Aikaisempi Juran tunkiomaisuus on kaukana ja tästä löytyy myös vähän savua. Jälkimaku ei ole mitenkään pitkä, mutta lopputulos on tasapainoinen maistelujuoma. Toimii hyvin illanvietossa tai maistelun aloitukseksi. Myöskin erinomainen lahjaviski sellaiselle joka aloittelee viskin maailman avaamista tai pitää enemmän vähän helpommista viskeistä (vrt ei savuturvesherrypommi tai tynnyrivahvuiset). Pakko sanoa että Jura on edennyt nyt edukseen tässä.


7 Wood toi mukaan pippuria ja tammista makeutta. Muutenkin puu tuli kivasti esille ja luonnetta on vähän enemmän. Pippurisuus ja mausteet tekevät tästä ärhäkämmän oloisen. Kuten odottaa voi, tämän jälkimaku on pidempi kuin 12-vuotiaan. Muutenkin hyvässä jatko tuon 12 vuotiaan jälkeen.


Juran edustaja "Suurmestari" Juho Lokka kertoili näistäkin viskeistä todella kattavasti festareilla. Muistinvaraisesti kun kirjoittaa blogia jää monta faktaa ja tarinaa varmasti sanomatta.


Viimeisenä Jurista oli maistelussa 18-vuotias. Tässä Jura on onnistunut mainiosti - monipuolisempi ja laajempi maku, pehmeä ja tyylikäs "salonkikelpoinen" viski. Ei ärise eikä haukkaa. Vähän tuonkin myötä tulee se, että tämä ei jää kummittelemaan mieleen myöhemmin. Hintapiste on makuuni vähän turhan korkea koska siellä satasen luokassa alkaa olla kovasti kilpailua huomiosta. Kuitenkin - tämä on aika mainio viski sellaiselle joka hakee vähän vähemmän rajua viskikokemusta. Makua löytyy ja keskustelua sitä kautta saa myös aikaiseksi.

Itselle tämä pieni Jura-maistelu oli hyvä aloitus illalle. Mainioita viskejä, muutosta on tapahtunut aikaisempaan ja hyvä fiilis jäi kokonaisuudessaan. Itseltä kun jäi illan Lokan pitämä viskimatka-maistelu väliin niin tämän myötä ei jäänyt harmittamaankaan. :)

Kyrö ja kermalikööri

Seuraavana päädyin viereiselle tiskille ja maistoin Kyrön "Baileysin-liiskaajaa" Dairycreamia jota "maitomies" tarjoili vakaalla kädellä.

Yllätyin positiivisesti. Liköörissä on mukana lakritsaa joten mausta tuli ensimmäisenä mieleen nestemäinen jäätelö. Tykästyin ja jälleen kerran mainio lahja vietäväksi koska pullo maksaa noin 25€. 

Tullamore Dew Caribbean Rum Cask Finish


Tullamore Dewn rommitynnyriviimeistelty uutuus oli hyvä viski napata väliin. Se yhdistää kivasti irkkuviskin ja rommin, menemättä kuitenkaan överiksi (vaikka lähellä rajaa mennäänkin). Sokkona jos olisi maistanut ei olisi harmainta aavistusta onko juoma rommia vai viskiä. Esittelijän mukaan erittäin mainio kolan kanssa myös - jolloin ei jälleen ole varma juoko rommi- vai viskikolaa. 

Viskirommi on helppo juotava ja toimisi illanvietossa jossa pääpaino ei ole ehkä niinkään maistelulla. Maistelussakin tällainen on hyvin nollaamassa makuja. Hintaluokka oli vähän alle 35€ joten mitenkään pahan hintainen ei ole. Jälleen: ei hassumpi lahja - vähän erilainen juoma. 

Ailsa Bay Sweet Smoke


Tullamore Dewn jälkeen Ailsa Bayn Sweet Smoke upposi minuun täysillä. Erinomainen makean (suolainen) savu nousee tästä viskistä esille. Savuisten viskien ystävänä tämä kolahti omaan suuhun erittäin hyvin. Eri yritä liikoja, mutta pitkä jälkimaku ja mainion tasapainoinen savu.

Balvenie Peat Week 14yo

Aiemminkin maistettu tuttavuus pääsi tässä minimaistelussa hienosti esille. Aiempaa paremmin kokonaisuus oli erittäin maistuva ja Ailsa Bayn jälkeen Balvenien turve tuli upeasti esille ja muutenkin maku oli leveä sekä syvä. Jälkimaku oli mainio. Olen varsin tyytyväinen että tuli tämä maistettua uudestaan viime vuoden jälkeen. 


Näiden tuttavuuksien jälkeen en malttanut ohittaa enää Octomore 8.1:tä vaikka sitä olikin maisteltu jo useamman kerran. Samalla kuulin vähän miten Octomoren markkinat ovat kehittyneet ja esimerkiksi Octomore 9.1 on ilmeisesti jo myyty loppuun. Sijoittajilla on edessään todennäköisesti hyvä nousu 9.1:n hinnassa jos malttavat pitää pullot avaamattomina useamman vuoden. Huomioiden Octomoren erinomaisuuden voi olla vaikeaa olla niitä korkkaamatta.



Dalmore Vintage 2006 10yo, Michter's Straight Rye sekä Tullamore Dew Phoenix

Myöhemmin illalla onnistuin vielä maistamaan Dalmoren ja Michter'sin. Dalmorea on tullut maisteltua varsin vähän aiemmin ja kokemukset eivät ole olleet sellaisia että Dalmore olisi minulla jäänyt mieleen kummemmin. Ennenkuin nyt. Vaikka viski onkin savuton ja turpeeton, ei se ole mauton. Leveät hyvät maut, erinomaisen tasapainoinen ja maistuva omassa suussani. 

Michter's Straight Rye toimi myös erinomaisesti. Osallistuin tammikuussa Michter's -maisteluun jossa tämäkin viski oli esillä. Ruisviskit osuvat hienosti suuni makunystyröihin joten tämän maistamista on helppo suositella. Ravintolalaiva Cindy meni ensi kesänä vierailulistalle - siellä on laajan olutvalikoiman lisäksi myös tarjolla mm viskicocktaileja - Michter's yhtenä "raaka-aineena". 




Tullamore Dew Phoenix oli tänäkin vuonna edelleen mainio viski. Vahva maku ja luonne - ei ihan tyypillisin irkkuviski.

Viskeistä ja festarista

Itselle yllätys oli, että kaikki viskit mitä  tuli maisteltua festareilla olivat hyviä tai parempia. Yhtään pettymystä ei tullut vastaan, sen sijaan useampikin yllättäjä nousi esille. Tilaisuuden tunnelma oli myös mainio (vaikkakin hälyinen rauhallisen alun jälkeen) ja erilaisten viskien & oluiden maistelu tottakai antaa tilaisuuden viskeille loistaa (ja leikata ehkä ne ärhäkkäät kohdat pois). Tosin - kun on maistellut useamman juoman niin viskissä täytyy olla myös hyvin makua joka uskaltaa tulla esille. Ujot ja hennommat viskit jäisivät auttamatta jalkoihin.

Entäs oluet ja muut tunnelmantuojat

Oluista lyhyitä muisteloita kuvien keskellä. Tunnelmakuvia tuli otettua jonkin verran - jos laajempi galleria kiinnostaa niin laitoin kuvat, ilman mitään kummempaa järjestystä, kuvagalleriaan katsottavaksi. 

Level 11 valikoima oli varsin hyvä ja maistuva. Juice Balls oli todella hedelmäinen ja raikas olut.




Dark side of Ale oli erittäin vahvasti mieleeni oluena. Level 11 esittelijät kertoivat mielellään tuonkin nimen taustatarinaa - aina lähtien Dark Alesta.




Teerenpelin viskit jätin tällä kertaa väliin mutta ehdottomasti halusin maistaa (juoda) uudelleen Viskimuulin, joka on erittäin mainio makunystyröiden nollaaja vahvalla inkiväärillä ja limella. Tästä saattoi tulla tämän kesän suosikkijuomani. Kaupoista tätä ei ilmeisesti saa hankittua, mutta Teerenpelin myymälöistä pitäisi pystyä ostamaan tätä pulloissa ulos. Jotain konkreettista edistystä on siis tapahtunut lainsäädännössä!




Teerenpelin ginit tuli kuitenkin maistettua. Perus Pyygin oli ihan hyvä gin mutta ei pääse Suomen palkintoja keränneiden ginien tasolle. Ei nämä huonoja ole - päinvastoin. Näistä tehtyjä drinkkejä en päässyt maistamaan vielä.  


Mallasseppien Sysi oli olut makuuni. Tuhti, tumma musta ja salmiakkia vielä lisänä. Vain savu puuttui mutta erinomainen olut ilman sitäkin.



Mustan oluen jälkeen oli hyvä jatkaa Kakolan Lauhalla. Tuhti stout jossa makua ja luonnetta löytyi. Tämäntyyppiset oluet ovat minulle toimivia.




Sekalaisia tunnelmakuvia ja parit pontikat + jääsiideri vielä tähän lopuksi.








Illan ainoa maistettu siideri oli jääsiideri. Vähän kuin jääviini mutta ei kuitenkaan ihan. Tuoksu, alkumaku ja loppumaku miellyttivät minua mutta siinä välillä oli vähän juomalla identiteettiongelmaa. Tai sitten vain odotin jääviinikokemusta liikaa. Ei kuitenkaan yhtään huonompi kokeilu - mielummin tätä maistelee kuin ottaa perussiiderin.






Pari Fiskarsin pontikkaakin tuli maistettua. Noita on ihan ok(hyvää) pontikkaa mutta tuo Bierbrand hyppäsi heti suussani astetta paremmaksi. Tuhdit voltit auttavat makujen esilletulossa. Ei maistu yhtään poltetulta minusta, vaan mainio mausteviina snapsiksi. Tarina heillä oli taustalla se, että eräs oluen panoerä jäi liian pitkäksi aikaa muhimaan (kävi yli) ja siitä ajattelivat tislata puhdistusainetta. Puhdistusaine kuitenkin olikin liian hyvän makuista, joten pienen vahvuushaun jälkeen päätyivät pullottamaan sen 52% teholla. 






No comments:

Post a Comment