Elements of Islay Kh1 – alkuainevoimaa

Jyrisevä taivas, tähtien kimalteleva vyö myrskyn jälkeen. Ankara tuuli, joka piiskaa armotta. Lumimyrsky, joka repii laavusta suikaleita. Talven hyiset sormet jotka kurottavat makuupussin sisälle, auringon armoton porotus joka ei säästä kesäistä vaeltajaa tuskaiselta helteeltä. Äärimmäisyyksiä. Kokemuksia. Muistoja, joita kertoo vielä monta kertaa.

Elements of Islay on Speciality Drinksin pullottama sarja erilaisia viskejä tynnyrivahvuisena. Niihin on koottu se jokin puoli Islaysta, joka on äärimmäisen hyvin edustettuna. Tämä on paketoituna ‘alkuaineiksi’, joiden tunnukset kasataan viskistä josta pullote on tehty. Tässä tapauksessa kyseessä on tynnyrivahvuinen (59.7%) Kilchoman. Tämä viski on siis kolmevuotiasta, elleivät ole jostain saaneet 4yo:ta käsiinsä – ikää ei kerrota. Itseäni kiinnosti kovasti minkälaista on tynnyrivahvuinen Kilchoman – tätä ennen vahvin on ollut noin 50% Inaugural Edition.

Tuoksu on vahva, raaka ja karu. Siitä paistaa Kilchoman erittäin hyvin lävitse – mutta tuoksu on terävä ja läpitunkeva. Palaneen talon savu on siellä vahvasti esillä, mutta hienostuneisuutta on tästä turha hakea. Se jäi johonkin kauas sivistykseen odottamaan pukujuhlia.

Maku jatkaa samalla, mukavan karulla, linjalla. Palanut talo on vahvasti esillä ja Kilchomanin tyyli ja maku on myös mukana, vaikkakin korostettuna ja ‘siivutettuna’ äärimmäisyyksiin. Erittäin mainio kokemus tulee tämän maistelusta! Jatkossakin pitää saada jotenkin käsiinsä tynnyrivahvuista Kilchomania koska tämä on sitä juuri mitä haluan myös etsiä: kokemuksia. Savua. Karuutta. Tämä muistuttaa siitä, minkälaista on maata matalana luonnonvoimien piiskatessa laavua ja nauttia olostaan nuotion ääreessä. Kuivana.

Tämä menee luokkaan: jos tykkäät tynnyrivahvuisista (esim Caol Ila Cask Str) ja Kilchomanista (mikä tahansa) niin kannattaa maistaa. Aivan erinomaista viskiä! Ei säästele juojaansa, eikä anna yhtään armoa. Vasta-alkajan ei kannata tällä aloittaa kokeilua, koska tämä ei ole helppo juoma. Makuja löytyy kyllä, vaikkakin hennoimmat ovat jääneet matkasta jo aikoja sitten. Fiilistelyyn!

Port Askaig Harbour 19 – Tuntemattomampi savustus

Tuoksu, joka kertoo samantien mistä fiilikset tulevat. Savusta, turpeesta, karusta paikasta, mahtavasta olotilasta joka iskee päälle päivän retken jälkeen nuotiolla makaillessa. Auringonlaskusta, lintujen ja läheisen veden äänistä, tuulenvireestä joka tuo mukanaan lähestyvän sateen aavistusta. Joillekin tätä on saapuminen autiotuvalle, tulen virittäminen kaminaan ja lämmön vallatessa kehon iskee raukeus ja mahtava fiilis. Joillekin meistä taas laavun alla makailu ja sateen kuunteleminen antaa paljon rauhoittamaan mieltä. Nyt ei irvistetä ja mennä kasvot tiukkana, vaan nautiskellaan.

Port Askaig on tuntemattomampi merkki viskeissä. Se ei ole oma tislaamonsa, vaan he ostavat maltaat jostain muualta – todennäköisesti Caol Ilalta, koska niin paljon samaa löytyy mausta. Eroavaisuudet tulevatkin tynnyreistä ja niiden säilytyksistä. Port Askaig on hieno nimi sinänsä, Islayn tärkein satama. Aikaisempi Port Askaig oli 17yo ja nyt on kulunut jälleen pari vuotta, Harbour 19 YO on ilmestynyt. Se on jätetty helpoksi maistella vahvuudeltaan (45.8%).

Tuoksu kertoo paljon merestä, mutta myös arvokkuudesta. Tämä ei yritä olla villikissa, eikä sarvikuono vaan astelee eteenpäin majesteettisesti hiukan hyräillen samalla. Tuoksussa ei ole mitään puu/viinilajia joka olisi heti arvattavissa. Epäilisin, että bourbon ja tammi-tynnyreissä juoma on käynyt kypsymisensä aikana.

Maku on erittäin miellyttävä. Tässä tulee esille bourbon ja tammi vahvemmin, erityisesti bourbonin makeus. Hyvin arvokas ja tyylikäs maultaan, laaja ja syvä olemukseltaan. Majesteettisuutta löytyy edelleen, vaikka ehkä prinssistä on tiputettu herttuaksi. Karuus on olemuksessa, kuten pitääkin, mutta kelpaa hyvin salonkiin tai hienostuneeseen seuraan. Tasapainoinen viski, joka tykkää leikkiä ja keikuttaa lautaa hiukan. Tämä on kyllä yksinkertaisesti erinomainen maultaan – loppumakukin kestää pitkään ja savua on edelleen mukana. Mikään savupommi tämä ei ole, mutta savuinen ja turpeinen viski kylläkin. Ja merellisyys on mukana koko ajan.

Ehdottomasti kannattaa maistaa näitä. Port Askaigista on olemassa jotain vanhempiakin pullotteita, otan mielelläni vastaan kommentteja niistä. Tämä on viskinä mainio. Jos vertaa esim Lagavulin 16yohon, on tämä paljon pehmeämpi vaikka onkin erilainen. Tässä ei yritetä rikkoa ennätyksiä, vaan olla laadukas ja tasapainoinen. Lopputuoksu on hyvin Caol Ilamainen.

Adelphi’s Breath of Islay – elämysmatka lasissa

Sulje silmäsi ja näet meren myrskyävän. Rauhoita mielesi ja kuulet tyrskyjen iskevän rantakallioon kerta toisensa jälkeen. Hymyile ja katso tähtiä, olet osa jotain suurempaa vaikka häviävän pieni murunen maailmankaikkeudessa. Avaa mielikuvituksesi ja lähde vaeltamaan matkalle jolla ei ole rajoja, ei etäisyyksiä eikä loppua. Hetken päästä se on aina ollut ja tulee olemaan. Islay. Henkäys sitä ja voit maistaa sen karuuden ja iättömyyden tarinan.

Sain hyppysiini pikkumaistiaisen tätä mainiota viskiä. Adelphin julkaisut ovat suurimmaksi osaksi tai aina single caskeja joten eiköhän tämänkin alkuperä ole yhdessä tynnyrissä. Breath of Islay (56.1%) pohjautuu Lagavulinin 12 tai 13 YO tislauksiin, joka on tässä tapauksessa lopeteltu bourbon-tynnyrissä.

Tuoksussa on paljon Lagavulinia, mutta makeampana (bourbon) ja pehmeämpänä kuin esim 12YO Lagavulin, josta kirjoitin aikaisemmin. Tämä houkuttaa sulkemaan silmät ja antamaan mielikuvituksen lentää pitkin Islaytä ja Lappia. Paikkoja joissa on mystiikkaa ja muinaishistoriaa. Linnojen raunioilta ikivanhoihin pyhiin tuntureiden huippuihin.

Mausta huomaa Lagavulinin myös selvästi, mutta intensiteetti, noki, savu ja tuli ovat tässä vahvoina elementteinä. Kuin lohikäärmeen henkäys, joka polttaa kaiken tieltään. Mahtava kokemus! Leveyttä tällä ei ole niin kauheasti, mutta tiukka makuelämys oleellisten asioiden ympärillä on se mitä tältä pitkälti haluaakin. Maku säilyy suussa pitkään ja hemmottelee makuhermoja erilaisin vivahtein. Vahva mutta herkkä, mitä miellyttävimpiä kontrasteja.

Ei helpommasta päästä oleva viski, siinä mielessä että tottumattomalle tämä on liian karu, liian raaka mutta kokemusta  kun on karttunut ja Islay iskee niin ihmeessä kannattaa kokeilla. Tässä on sitä Islayn peruselementtiä vahvasti rinkassa pakattuna, että sitä mielellään kantaa taipaleen jos toisenkin. Voin kuvitella miltä tämä voisi maistua Lapissa, luonnon keskellä. Sinne sopisi erittäin hyvin, todennäköisesti ympäristö ja tunnelma veisivät tästä pahimman terän pois ja lopputulos olisi vain hivelevän miellyttävä.