Monday, October 13, 2014

Viskinmaistelu kiinnostaisi, millä alkuun?

Aika moni oli Suomessa kiinnstunut viskistä viikonloppuna. Esille tuli myös kysymyksiä, että mitä viskiä maistelisi ja myös että millä maistelu kannattaisi aloittaa. Ehkä tämä kohu lisää viskistä kiinnostuneita, jotka haluavat kokea erilaisia uusia makuelämyksiä juomienkin saralla. Tämä on tietysti kannatettavaa, joten on hyvä kertoa minkälaisia mahdollisuuksia mallasviskien maailmasta löytyy.

20140527-20140527171526-IMG_4310_small 

Viski on parhaimmillaan elämys, huonoimmillaan arkiluksusta. Minä rakennan maistelut usein jonkinlaisen tarinan tai makumaaliman ympärille. Parhaimmillaan molemmat puolet tulevat esille. Tarkoituksena maisteluissa ei ole humaltuminen, jotta sarjan viimeisenkin viskin vielä maistaa. Minä olen tykästynyt savuisiin skottiviskeihin, koska omasta mielestäni niissä on jotain alkukantaisen suomalaista. Metsäisyys, karuus ja luonto viimoittavat ja piiskaavat nautintoa ja hymyä huulille. Tarinat, kaskut ja faktat sekoittuvat mukavaksi illanvietoksi. Ne kuusi viskiä voi tietysti maistella vaikka tunnissa, mutta siinä helposti huomaa niiden vahvuuden ja makumaailmat jäävät vaillinnaiseksi. Parhaimmillaan aikaa kuluu tuoksutellessa, ajatuksia vaihtaessa ja maistellessa viskiä pieni suullinen kerrallaan.

20130616111836-IMG_9198_small

Laivoilta, jotka seilaavat Tallinnan ja Ruotsin suuntaan, on saatavilla nykyään jo aika hyvin erilaisia viskejä jotka antavat hyvä elämyksiä vaativallekin maistelijalle. Mutta pysytään tässä nyt pitkäripaisen tarjoamassa valikoimassa. Sen sijaan että alkuun menee ja ostaa täydet pullot viskejä Alkosta, kannattaa yrittää etsiytyä parin kaverin kera sopivaan ravintolaan jossa viskejä on tarjolla. Pääkaupunkiseudulla hyviä ovat olleet Gallowsbird, Pikkulintu, Villi Wäinö, Viisi Penniä, Angle Terre, Punainen Ahven ja Teerenpeli. Turusta on pakko nostaa esille Whiskybar yhtenä loistavan tarjooman paikkana. Suomessa toimii myös erilaisia viskiseuroja, jotka järjestävät maistelutapahtumia joista osa on avoinna myös muille kuin jäsenille.

Koska blogin nimi on Savuista, jätän listalta suosiolla pois savuttomat vaihtoehdot. Tässä junassa ei ole kuin nuotiotulta, erämaata, tervaa ja pehmeitä jälkimakuja. Savuiset ja turpeiset viskit ovat myös siitä mukavia, että perusmaut löytyvät aloittelijallekin helposti.

Aloitusviski on aina vähän haastava. Tässä vaiheessa ei ole vertailukohtaa ja tylympi viski polttaa suussa enemmän kuin pitäisi. Suositus onkin, kielenkärjellinen on aika sopiva määrä ensimmäiseksi puraisuksi. Kannattaa antaa aikaa mauille ja rauhassa tuoksutella lasia läpi maistelun. Sopiva määrä on 1-2 cl yhtä viskiä kohden. Suurempi määrä ei kauheasti tuo enää lisää makuja, mutta promilleja kyllä. 1cl on vähän niukasti välillä, mutta perusmaut saa silläkin määrällä hyvin esille.

Maistelun voi aloittaa vaikkapa Longrow Peated-viskillä, vaikkei tämä varsinaisesti savuviskeihin kuulukkaan. Mukavan turpeinen ja monipuolinen, mutta antaa vähän rauhallisemman aloituksen. Toimii hyvin sarjassa kontrastintuojana, ei mielestäni niinkään yksittäisenä.

Eri viskien välillä on hyvä huuhdella suuta ja lasia runsaasti vedellä. Tämä on hyväksi, jotta eri viskien maut erottuvat paremmin vielä lopuksikin.

MachirBay2013Toiseksi sopii vaikkapa Kilchomanin Machir Bay 2013. Se tuo mukavasti esille Kilchomanin savua ja turpeisuutta, unohtamatta mukavan monipuolista tunnelmaa.

Kolmanneksi viskiksi voisi nostaa esimerkiksi 16 vuotiaan Lagavulinin. Savuinen ja tyylikäs, erinomainen “peruslinjan” Islayn viski.

Tässä vaiheessa on hyvä kolmen viskin sarja takana, joka toimii itsenäisestikin. Ennen neljättä, on hyvä pitää vähän pidempi tauko jottei makuaistit mene tukkoon. Sopivasti jotain pientä purtavaa ja muuta juomista, vaikkapa kahvittelu, ei ole mitenkään poissuljettua. Syömisissä kannattaa välttää chilistä, pippurista, suolaista ja/tai tulista ruokaa. Ylipäätään vahvat maut ruoasta eivät ole tähän paras vaihtoehto. Sen sijaan esimerkiksi suklaa toimii erittäin hyvin.

Koska suosin aloittelevalle väelle maksimissaan kuuden viskin maistelua, on tässäkin hyvä todeta että monta hyvää perusviskiä jäi tällä kertaa pois. Jää jotain maisteltavaa toisellekin kerralle. Järjestyksellä on paljon merkitystä, jotta eri maut nousevat mukavasti esille.

 

 

Jälkimmäisen sarjan voi aloittaa vaikka ikonisen viskin pienellä variaatiolla. Laphroaig Quarter Cask on hyvä tuttavuus ottaa listalle. Vähemmän tyly kuin 10-vuotias veljensä, mutta sopivasti monipuolinen ja savuinen. Hyvä vaihtoehto tälle on myös Caol Ilan 12 vuotias viski.

20110805190711-IMG_6951_small[5]

Ardbegin 10-vuotias viski toimii melkein paikassa kuin paikassa. Ehdottomasti kannattaa sisällyttää maisteluun mukaan, ja vaikka tässä vaiheessa onkin useampi viski maistettu niin Ardbegin maku tulee hyvin esille. Jälkimakuun kannattaa kiinnittää erityisesti huomiota, itse pidän tämän turpeisen savuisesta lopusta paljon.

20130517191027-IMG_7885_small[5]

20140106-20140106125227-IMG_2512_small[5]Finaaliksi kannattaa kokeilla vaikkapa Octomoren kunnolla turpeistettua ja savustettua viskiä. Alkosta löytyy juuri tällä hetkellä esimerkiksi Octomore 6.1., tosin hulppeaan 149,90€ hintaan. Kannattaa maistaa ensin baarissa – aloittelijalle ei ole oikeastaan väliä millä versionumerolla maistelusarjan lopettaa. Jokainen iskee todella rankalla kädellä, mutta jättää jälkeensä euforisen hyvänolon tunteen! Mikäli Octomorea ei ole saatavilla tai hinta on liian tyyris, niin esimerkiksi myös Ardbeg Uigeadail toimii lopetuksena aivan loistavasti. Samalla saa tuntumaa kuinka erilaisia kaksikin saman tislaamon viskiä voivatkaan olla!

Kuvassa tällä kertaa Octomore 6.2.

Toivotan mukavia maisteluhetkiä viskien parissa! 

No comments:

Post a Comment