In the spirit of #Olut and #Viski Expo: Old Oil Engine and Imperial Russian Stout beers

Unfortunately I could not personally attend the annual and traditional (second year) famous Finnish Beer and Whisky Expo, but I thought to bring in some of the spirit into a post. I've heard it's been a very delicious expo, where you could get to taste Lagavulin for a 2€/cl price. Not bad, especially when remembering we are talking about Finland.

Old Oil Engine

I got my eyes onto this very interesting beer bottle, Harviestoun Old Oil Engine. It promises to be dark stout, and it is crafted with a twist. Rich, bittersweet and viscous. And of course, with oil it is very important to have the right viscosity to keep the engine running even in a freezing temperatures.

This beer is thick and rich. White some of stouts have been too bitter to my taste, this is not one of those. It has just the right amount of sweetness to make it extremely enjoyable beer. And yes, the thickness. It is like a three times recycled oil that has been left into a bucket for a year. Black and oily. I need to get a few bottles of this for a second tasting.


This is a wonderful example how there is about a light year between bulk beer and extremely good beer. Just what my engine needed today. Unfortunately, there is no smokiness here - but malts.. Malts are good.

Imperial Russian Stout 2014 vintage

Another very dark beer, this time the producer is Ridgeway Brewing. I was saving this bottle for over half a year since it was bought, since I heard that this beer will only get better with time. I don't know if this was the perfect moment to open it or not, but it goes to the honor of the expo. Sacrificed for the #Viski

It is powerful, as the label says. Dark as the shadow in the midwinter. Not as pitch black as Old Engine Oil, but very dark indeed. What is lacks in the color, it certainly adds to the intensity. 10% ABV is strong and comes with a nice kick. Taste has a lots of burned malts and coffee in there. I can't say this is sweet, but it does have it's appeal. Not too bitter, but it does play on the edge for me.



Two excellent beers in one day!

Lehdistötiedote: Pyynikin Käsityöläispanimo ja Kyrö Distillery Company valmistaa #Viskigate oluen!

Lehdistötiedote: 24.10.2014

The press release can be found in English in Whiskyrant’s blog: http://www.whiskyrant.com/2014/10/pyynikin-kdc-viskigate-stout.html

Pyynikin Käsityöläispanimo ja Kyrö Distillery Company valmistaa #Viskigate oluen!

JaskanKaljat- ja mushiMALT blogien idean pohjalta tamperelainen Pyynikin Käsityöläispanimo valmistaa isokyröläisen tislaamon Kyrö Distillery Companyn kanssa #Viskigate-nimisen oluen. Kyrö Distillery Company luovuttaa Pyynikin Käsityöläispanimolle tänä viikonloppuna OlutExpo –tapahtumassa Kaapelitehtaalla, kaksi 30 litran viskitynnyriä.

Toisessa näistä tynnyreistä on kypsytetty ruistislettä ja toinen on käyttämätön. Näihin tynnyreihin Pyynikin Käsityöläispanimo laittaa kypsymään erittäin rajoitetun erän olutta. Kaikki oluesta saatava voitto menee hyväntekeväisyyteen. Oluen nimeksi tulee Pyynikin KDC #Viskigate Stout. Olut tulee valmistumaan joulukuun 2014 loppuun mennessä.

 

Viskikohu

Viime viikkojen aikana mediassa on vellonut #Viski ja #Viskigate. Kohun keskellä olivat myös kaksi blogia, JaskanKaljat ja mushiMALT. Nämä blogit julkaisivat OlutExpo-nimisestä tapahtumasta juomalistoja, jotka aluehallintovirasto (AVI) tulkitsi tapahtuman laittomaksi mainonnaksi. Lopulta viski-sanan käyttöön puututtiin AVIn toimesta. Tapahtumanjärjestäjä joutui ilmoittamaan blogisteille, että heidän kirjoittamistaan tapahtumaan liittyvistä julkaisuista tulisi poistaa otsikoista ja tapahtumalogoista viski-sana. 

 

Mistä idea lähti?

Viime viikonloppuna JaskanKaljat-blogin Jaakko Matikainen ja mushiMALT-blogin Nikolas vaihtoivat keskenään kuulumisia ja jolloin tuli esille idea valmistaa viskiolut. Idea hioutui illan aikana niinkin pitkälle, että arkena Nikolas otti yhteyttä Isossakyrössä sijaitsevaan tislaamoon nimeltä Kyrö Distillery Company.  

Tislaamolla innostuttiin ideasta, joten Jaakko otti yhteyttä tamperelaisen Pyynikin Käsityöläispanimon Tuomas Pereen, kertoakseen ideasta. Tuomas piti ideaa hyvänä ja näin alkoi pitkä viestittely osapuolten kesken, jonka tuloksena syntyi idea valmistaa Pyynikin Käsityöläispanimon valmistamaa olutta, kahdessa Kyrö Distillery Companyn (KDC) 30 litran viskitynnyrissä. Lopputuloksena syntyisi olut nimeltä Pyynikin KDC #viskigate Stout.

Jaakko ja Nikolas keksivät kyseisen oluen idean, mutta eivät muuten tule liittymään oluen valmistukseen/tuottamiseen – ainoastaan tarjotaan idea, jonka Pyynikin Käsityöläispanimo ja Kyrö Distillery Company toteuttavat. Olut tullee valmistumaan joulukuun 2014 loppuun mennessä ja kaikki oluesta tuleva voitto tullaan lahjoittamaan hyväntekeväisyyteen. Oluen valmistavat tahot etsivät nyt sopivaa hyväntekeväisyyskohdetta, joka liittyisi esim. päihdetyöhön tai lastensuojeluun. 

Tämä ensimmäinen erä oluesta tulee olemaan erittäin rajallinen, mutta jatkoa on varmasti tulossa! Olut tulee saataville Papabeersin olutverkkokauppaan ja myöhemmin valittaviin maistelutilaisuuksiin.

 

Minkälainen olut on Pyynikin Käsityöläispanimon Stout?

Olut on tyyliltään stout, jonka mallaspohjaan on lisätty perusmaltaiden lisäksi paahdettua ohraa, ohrahiutaleita, vehnäjauhoja ja vehnämallasta. Humaliksi valittiin Challenger ja Target ja katkerot jätettiin hieman alemmas, noin EBU 20:een. Hiivana käytetään britti-stouthiiva ja olut on alkoholitilavuusprosenteilta 7. Tarkoitus on antaa tynnyrin tehdä taikansa tähän pyöreään stouttiin.

 

Minkälaiseen tynnyriin olut tullaan laittamaan?

Olut kypsytetään kahden tynnyrin yhdistelmänä: amerikkalaisesta valkotammesta valmistetuissa 30 litran tynnyreissä, jossa toisessa on aiemmin kypsytetty KDC:n ruistislettä. Toinen tynnyreistä on niin sanotusti virgin oak –tynnyri, eli siinä ei ole aiemmin kypsytetty mitään. Tynnyrit on kotoisin Espanjasta ja niiden sisäpinta on poltettu soveltuakseen paremmin juomien kypsyttämiseen. 

 

 

Lisätietoa aiheesta:

JaskanKaljat, Jaakko Matikainen, Olutblogisti, jaska(at)jaskankaljat.fi

mushiMALT, Nikolas, Viski- ja olutblogisti, mushimalt(at)gmail.com

Pyynikin Käsityöläispanimo, Tuomas Pere, Oluentekijä, info(at)pyynikki.org

Kyrö Distillery Company, Mikko Koskinen, Brand & Gin, mikko(at)kyrodistillery.com, 0503794642

---

Blogit:

JaskanKaljat (www.jaskankaljat.fi)

mushiMALT (www.mushimalt.blogspot.fi)

Viskinmaistelu kiinnostaisi, millä alkuun?

Aika moni oli Suomessa kiinnstunut viskistä viikonloppuna. Esille tuli myös kysymyksiä, että mitä viskiä maistelisi ja myös että millä maistelu kannattaisi aloittaa. Ehkä tämä kohu lisää viskistä kiinnostuneita, jotka haluavat kokea erilaisia uusia makuelämyksiä juomienkin saralla. Tämä on tietysti kannatettavaa, joten on hyvä kertoa minkälaisia mahdollisuuksia mallasviskien maailmasta löytyy.

 

Viski on parhaimmillaan elämys, huonoimmillaan arkiluksusta. Minä rakennan maistelut usein jonkinlaisen tarinan tai makumaaliman ympärille. Parhaimmillaan molemmat puolet tulevat esille. Tarkoituksena maisteluissa ei ole humaltuminen, jotta sarjan viimeisenkin viskin vielä maistaa. Minä olen tykästynyt savuisiin skottiviskeihin, koska omasta mielestäni niissä on jotain alkukantaisen suomalaista. Metsäisyys, karuus ja luonto viimoittavat ja piiskaavat nautintoa ja hymyä huulille. Tarinat, kaskut ja faktat sekoittuvat mukavaksi illanvietoksi. Ne kuusi viskiä voi tietysti maistella vaikka tunnissa, mutta siinä helposti huomaa niiden vahvuuden ja makumaailmat jäävät vaillinnaiseksi. Parhaimmillaan aikaa kuluu tuoksutellessa, ajatuksia vaihtaessa ja maistellessa viskiä pieni suullinen kerrallaan.

Laivoilta, jotka seilaavat Tallinnan ja Ruotsin suuntaan, on saatavilla nykyään jo aika hyvin erilaisia viskejä jotka antavat hyvä elämyksiä vaativallekin maistelijalle. Mutta pysytään tässä nyt pitkäripaisen tarjoamassa valikoimassa. Sen sijaan että alkuun menee ja ostaa täydet pullot viskejä Alkosta, kannattaa yrittää etsiytyä parin kaverin kera sopivaan ravintolaan jossa viskejä on tarjolla. Pääkaupunkiseudulla hyviä ovat olleet Gallowsbird, Pikkulintu, Villi Wäinö, Viisi Penniä, Angle Terre, Punainen Ahven ja Teerenpeli. Turusta on pakko nostaa esille Whiskybar yhtenä loistavan tarjooman paikkana. Suomessa toimii myös erilaisia viskiseuroja, jotka järjestävät maistelutapahtumia joista osa on avoinna myös muille kuin jäsenille.

Koska blogin nimi on Savuista, jätän listalta suosiolla pois savuttomat vaihtoehdot. Tässä junassa ei ole kuin nuotiotulta, erämaata, tervaa ja pehmeitä jälkimakuja. Savuiset ja turpeiset viskit ovat myös siitä mukavia, että perusmaut löytyvät aloittelijallekin helposti.

Aloitusviski on aina vähän haastava. Tässä vaiheessa ei ole vertailukohtaa ja tylympi viski polttaa suussa enemmän kuin pitäisi. Suositus onkin, kielenkärjellinen on aika sopiva määrä ensimmäiseksi puraisuksi. Kannattaa antaa aikaa mauille ja rauhassa tuoksutella lasia läpi maistelun. Sopiva määrä on 1-2 cl yhtä viskiä kohden. Suurempi määrä ei kauheasti tuo enää lisää makuja, mutta promilleja kyllä. 1cl on vähän niukasti välillä, mutta perusmaut saa silläkin määrällä hyvin esille.

Maistelun voi aloittaa vaikkapa Longrow Peated-viskillä, vaikkei tämä varsinaisesti savuviskeihin kuulukkaan. Mukavan turpeinen ja monipuolinen, mutta antaa vähän rauhallisemman aloituksen. Toimii hyvin sarjassa kontrastintuojana, ei mielestäni niinkään yksittäisenä.

Eri viskien välillä on hyvä huuhdella suuta ja lasia runsaasti vedellä. Tämä on hyväksi, jotta eri viskien maut erottuvat paremmin vielä lopuksikin.

Toiseksi sopii vaikkapa Kilchomanin Machir Bay 2013. Se tuo mukavasti esille Kilchomanin savua ja turpeisuutta, unohtamatta mukavan monipuolista tunnelmaa.

Kolmanneksi viskiksi voisi nostaa esimerkiksi 16 vuotiaan Lagavulinin. Savuinen ja tyylikäs, erinomainen “peruslinjan” Islayn viski.

Tässä vaiheessa on hyvä kolmen viskin sarja takana, joka toimii itsenäisestikin. Ennen neljättä, on hyvä pitää vähän pidempi tauko jottei makuaistit mene tukkoon. Sopivasti jotain pientä purtavaa ja muuta juomista, vaikkapa kahvittelu, ei ole mitenkään poissuljettua. Syömisissä kannattaa välttää chilistä, pippurista, suolaista ja/tai tulista ruokaa. Ylipäätään vahvat maut ruoasta eivät ole tähän paras vaihtoehto. Sen sijaan esimerkiksi suklaa toimii erittäin hyvin.

Koska suosin aloittelevalle väelle maksimissaan kuuden viskin maistelua, on tässäkin hyvä todeta että monta hyvää perusviskiä jäi tällä kertaa pois. Jää jotain maisteltavaa toisellekin kerralle. Järjestyksellä on paljon merkitystä, jotta eri maut nousevat mukavasti esille.

 

 

Jälkimmäisen sarjan voi aloittaa vaikka ikonisen viskin pienellä variaatiolla. Laphroaig Quarter Cask on hyvä tuttavuus ottaa listalle. Vähemmän tyly kuin 10-vuotias veljensä, mutta sopivasti monipuolinen ja savuinen. Hyvä vaihtoehto tälle on myös Caol Ilan 12 vuotias viski.

Ardbegin 10-vuotias viski toimii melkein paikassa kuin paikassa. Ehdottomasti kannattaa sisällyttää maisteluun mukaan, ja vaikka tässä vaiheessa onkin useampi viski maistettu niin Ardbegin maku tulee hyvin esille. Jälkimakuun kannattaa kiinnittää erityisesti huomiota, itse pidän tämän turpeisen savuisesta lopusta paljon.

Finaaliksi kannattaa kokeilla vaikkapa Octomoren kunnolla turpeistettua ja savustettua viskiä. Alkosta löytyy juuri tällä hetkellä esimerkiksi Octomore 6.1., tosin hulppeaan 149,90€ hintaan. Kannattaa maistaa ensin baarissa – aloittelijalle ei ole oikeastaan väliä millä versionumerolla maistelusarjan lopettaa. Jokainen iskee todella rankalla kädellä, mutta jättää jälkeensä euforisen hyvänolon tunteen! Mikäli Octomorea ei ole saatavilla tai hinta on liian tyyris, niin esimerkiksi myös Ardbeg Uigeadail toimii lopetuksena aivan loistavasti. Samalla saa tuntumaa kuinka erilaisia kaksikin saman tislaamon viskiä voivatkaan olla!

Kuvassa tällä kertaa Octomore 6.2.

Toivotan mukavia maisteluhetkiä viskien parissa! 

#whiskygate #viski hits Finland – blogger’s use of word “whisky” got censored

It has been a busy weekend in Finland. The Beer and Whisky Expo 2014 is due in two weeks and now our government officials thought it would be a good time to play the mafia game. They contacted the organizer of the Beer and Whisky Expo 2014 and required him to be in touch of two bloggers ( Whisky and Beer blogger mushiMalt and a beer blogger JaskanKaljat) so that the private bloggers would remove all logos and whisky-words from their blog posts about the event. The alternative would have been that the event could have not been held, at least without any beer or whisky. That would have led to the bankruptcy of the organizer. More info in English from YLE News article: http://yle.fi/uutiset/hs_finnish_officials_ban_the_word_whisky_on_private_blog/7523995

There has been a lot of activity in the SoMe about the subject. For once the people are awake when  their freedom of speech is concerned. The officials made assumptions that the bloggers were part of the event organizing staff or got paid for the posts. They are and were not.

It is very important, that you would spread the word about this all around the globe. Finland is a member country in EU and should have more freedom of speech like some other, unnamed Asian, country. Of course some of the officials deny that they required this act to happen, but they forgot that some of their communication is also in writing. Once got they burned, they try to hide and crawl low.

I am a whisky enthusiast. I like to try new tastes and experiment on the tasting orders. The culture amongst bloggers and whisky is changing and evolving. There are more activity in the field now than ever. People are interested about tastes and experiences and many have grown fond of whisky after a nice tasting. And to some people’s amazements, it has been so good experience that they didn’t even want to get drunk so they can fully enjoy the smoky or less smoky drams!

I hope there will be a lots of discussion and loud shout about this #viski subject in the following weeks and months. If this dies with silence, it may end up affecting all bloggers who blog about strong alcohol drinks – like the precious water of life. The culture will go underground and stop evolving. At least in Finland. Did you know that the Glenmorangie distillery has banned visits to their web pages, in case the person is using a Finnish IP address? We get a “nice” notification that our access is restricted due to our country’s laws. And to my knowledge, Glenmorangie is not even subject to Finnish laws, but of course their resellers in this country are.. https://glenmorangie.com/en/restricted Welcome To Finland.

Please share #viski tag in social media. Photos, opinions and support. Let’s not get into more deep in this swamp. Peat is good, damp old bog is not :)

Sláinte

A Mystery Speyside that takes it tasty and peaty

It is always a delight to receive a new whisky bottle. This time I was surprised with a real mystery, that was stirred by people-in-between who don’t really know much about whisky. And they don’t have to, but it might take a while before I know what this one is. What I know, is that it is directly from a cask.. The shop, where the cask was among others, is in Nuremberg, Germany. So, it is straight from the cask. But with 40% ABV most likely it is not a single cask dram. It is of Speyside origin, with a nice amount of peat in it. And it is a blended malt, so I can suppose those malts are of Speyside origin. The age statement is 10 years, so the youngest malt vatted in the casks should be 10 years old. A true mystery.
It is nicely oily and has a strong peat nose in it. Some smokiness, some lemon pepper and a fine amount of stories from those old medieval castles, which have cold floors and damp rooms during the winter.
The palate is classy, like a victorian age big chair. It has broidery, figures, stylish cuts and lots of taste. Not weak by any means, but a big lit fireplace in the corner that keeps the room warm. The flames produce light that dances on those ancient walls and stones. There are no sounds, but the crackle of fire. Pepper is absent, instead a light smoke accompanies peat and fruits with some elegantly aged spices. This one is gentle and it is not longing to dash into a battle anymore. It enjoys the moments of peace and looks at the big moon with a wide smile.
The finish is long, compared to most vatted malts. It has a lots of peat in it, thus it keeps the strong characteristics until the final breath. In the end, the slight tingle remains on the tongue. Not bad, not bad at all. One more excellent Speyside to be scribed into my scroll of drams.