Arctic Whisky Tasting

Suomi on arktinen maa. Talvella sen tiedostaa purevasti, kuten ehkä monet ovat havainnoineetkin, kun pakkanen pistelee poskilla ja ilma on kirpeän rapsahkka. Miksei siis kokeilisi muutamia viskejä, mitä ne tuumaavat pakkasesta? Tietysti jotain asiaankuuluvia kuviakin piti napsaista.

Ardbeg 10 osoittautui loistavaksi, niin kuvauksen kannalta kuin maultaankin. Lähes jäisenä se luo uuden, omanlaisen maisemansa jossa sekoittuvat terva, savu ja ankara kylmyys joka muuttuu kuumotukseksi pian. Muita mielenkiintoisuuksiakin tuli illan kuluessa vastaan. Black Art III osoittautui paljon paremmaksi jäisenä, mutta kuitenkin ilman jäitä. Tammi tuli paljon paremmin esille maussa ja sherry sai vähän loitonnusta. Monta askelta parempaan suuntaan, melkein jopa siihen Mustaan Magiaan, missä Black Art II vakuutti minut suveneeristi.

Bunnahabhain nuori Cruach-Mhona toimi myöskin mainiosti kylmänä. Turve ja savu tulivat hienosti esille, eikä todellakaan mikään hassumpi kokemus. Caol Ilan Distiller’s Edition sen sijaan on liian hienostunut maultaan, eikä kylmyys oikein ollut toimiva yhdistelmä.
Kokeilut jatkuvat tällä saralla. Aavistelisin, että mm sherryiset parantuvat omassa suussa paljon tällä, kun pahin sherryterä tylsytetään ja saadaan muitakin makuja esille. Osa taas kärsinee totaalisen makujen häviämisen, vähän kuin ulkona juodessa viskiä kuksasta – usein siinä jää jäljelle vain alkoholin maku.
Hyvänä puolena, nyt on ainakin sopivat kelit tehdä erinäisiä arktisia kokeiluja viskien saralla ulkona. Siinä jää –5 bar vähän toiseksi, kun aletaan Suomen pakkaslukemia mittarista katsomaan. Enää puuttuvat vain jäästä muotoillut viskilasit ja iglu ulkona..

(varokaa äkkinäisiä lumivyöryjä!)