Octomore 10 lähestyy..

Uutisia liikkuu internetin ihmemaassa. Viidakkorumpu ja lähetti kertovat sanomaa, jossa puhutaan 6000 pullon erästä Octomore 10yo:ta. Mistä ja milloin, sitä tarinat eivät paljasta. Ilmeisesti aika lähinurkilla kuitenkin. Se ei aio olla samanlainen pahuuden ilmentymä kuin 4.1 ja 5.1 vaan helpompi: ppm-luvut pyörivät kahdeksankymmenen tienoilla ja vahvuuskin jää lähemmäksi viittäkymmentä. Odotan kuitenkin mielenkiinnolla, makuaistit nämä sitten kertovat.

Vaikuttaa myös siltä, että Octomore 10 tulee jäädäkseen. Vielä tänä vuonna näin ei taida käydä, koska tuo rajattu pulloite julkaistaan ensin. 

Mitä tämä tarkoittaa Octomorelle? Onko se rahastusta, jos he tuon rinnalla tuovat vuosittain vielä tykimpää, savuisempaa ja turpeisempaa viskiä? Tuleeko Octomore 6.1, 7.1 jne? Itse toivoisin, että tulisi. Odotan 10-vuotiaalta leveyttä, tasapainoa, makua ja fiilistä mutta en sitä mikä on tehnyt Octomoresta sen odotetun. Makuja isolla kädellä, äärimmäisyyksiin menoa. Rajojen hakemista, niiden ylittämistä. Mutta koko ajan olen myös odottanut miltä tuo viski tulee maistumaan esimerkiksi juuri 10-vuotiaana. 

Haluan päästä kokemaan tämän 10yo:n, mutta yhtä lailla 6.1 ja 6.2 Octomoret ovat odotuslistallani. Toivottavasti Bruichladdich ei petä odotuksiani! 

Port Askaig 25yo – tammea ja makua

Port Askaig –viskit kuuluvat ns mysteerimaltaisiin. Port Askaig-nimistä tislaamoa ei ole olemassa, vaan ne ostavat joltain tislaamolta maltaat/tisleet ja hoitavat kypsentämistä + pullotusta itse. Osana hupia onkin arvailla miltä tislaamolta alkuaineet on hankittu.

Port Askaigeja olen maistellut nyt kolmea: 17, 19 ja 25yo. 17yo oli todella loistava viski, 19yo tuntui olevan kuin eri maltaista, ja nyt tämä isoveli. Kaikki nämä on pullotettu 45.8% tehoon.

Tuoksu on lämpöinen, tasapainoinen ja kutsuva. Ei mitään äärimmäisyyttä, ei myöskään mitään juuretonta. Perinteet ja pitkän ajan suunnittelu kaikuvat pitkin lasia kun sitä nostaa tuoksuteltavaksi. Tästä löytyy myös tammea ja hedelmällisyyttä.

Maku on alkujaan ohuehko, mutta pian se valtaa suun ja leviää miellyttävästi ympäriinsä. Esille nousee puu ja tammi oikein mukavasti. Leppoisuus jatkuu. Kauheasti savua ja turvetta ei nouse heti esille, mutta sopivasti kuitenkin. Niin, että mieleen tulee pirtti jossa kulmaa hallitsee leivinuuni ja hirsissä näkee että sitä on käytetty aikanaan paljonkin. Savupirtti tämä ei kuitenkaan ole, mutta sellaisen lämpöä löytyy yhdistelmänä.

Tammi jää jälkimauksi ja sipaisuilla se vain korostuu entisestään. Miellyttävää lämmintä puuta ja rauhallista ikääntynyttä luonnetta. Tuli myös huomattua, kun kirjoitin tätä artikkelia suoraan jatkona PC10:lle, että nämä kaksi viskiä eivät toimi peräkkäin kovinkaan hyvin. Makumaailmat törmäävät joissain osissa todella pahasti, aiheuttaen hetkellisesti kummallisia makuyhdistelmiä. Tämä on mielenkiintoinen piirre joissain viskeissä – ne eivät vain toimi peräkkäin, tai viski jonkin hedelmän perään muuttaa makuaan todella kummalliseen suuntaan. Siksi viskisarjat onkin hyvä harkita ja miettiä etukäteen – tai mahdollistaa välillä suun neutraloinnin jollain täysin muulla aineella (suklaa, punaviini,kahvi,… ).

Harvoin tällä hinnalla saa hankittua laadukasta 25YO viskiä. Siksi tätä on helppo suositella maistamaan, mikäli vain on mahdollista. Syvä, leveä, kokenut. Ei mikään voittaja, mutta iätön ja hiljainen puurtaja. Ja se tislaamo? Oma arvaukseni on Caol Ila.