Laphroaig 12YO NC2 Duncan Taylor – savua, luonnetta ja pehmeyttä

Ajohärkä heittelee ahkiota perässään, matkan edetessä vinhasti jäätyneillä lumilla tuntureiden lakia pitkin. Kaamos on vielä päällä, valo kajastaa himmeästi horisontissa kun polku suuntautuu alemmaksi, kohti jokilaaksoa. Siellä aihkin, suuren petäjän, luona on kasvaa kookas kivi maasta. Lieneekö kokoa tullut taas lisää, mietiskelen. Paikka on yksi seita monista, enkä ihmettele, tässä vain istuu hiljaa ja katselee tauon verran. Maahisen kasvot kivessä ovat nyt lähellä lumirajaa – siellä se jurottaa pitkän talven, kohta pimeässä. Isomusta ei hän vieläkään minulle suonut, liekkö turha haave. Rannalta löytyy vielä akkantakkua, joka menee taskuun kuivumaan. Sillä saa tulet illalla aikaan, tervaskannon luokse. Hymyillen matka jatkuu, onkin jo aika päästä savuille istuskelemaan.
Duncan Taylor tekee yhtenä pullotteenaan NC2-sarjaa. Se tarkoittaa sitä, että näitä viskejä ei ole kylmäsuodatettu eikä värjätty millään tavalla. Ne ovat siis ‘puhtaampia’ kuin mitä isojen tislaamojen perusviskit yleensä ovat. Laphroaigin NC2 12YO, 46%, on tämän artikkelin aihe. Sitä on kypsytetty pari vuotta pidempään kuin perus Laphroaigia. Tämä pullo on vuoden 1997 tislauksesta, pullotettuna 2010. Viskin ikää laskiessa, vain täydet vuodet huomioidaan – siitä 12 vuoden ikä.

Tuoksusta käy ilmi hyvin tislaamo ja siinä onkin Laphroaigille tyypilliset tuoksut. Savu, fenolit, luonne ja mielikuvitus löytyvät helposti tätä tuoksutellessa. Vaikutus on laadukas, tasapainoinen ja miellyttävä. Ei niin pistävä kuin mitä perus 10YO versiossa yleensä on.

Maku on hyvin Laphroaig-mainen. Kuitenkin tässä on enemmän pehmeyttä ja vivahteita, johtuen jo tuosta parin vuoden lisäkypsennyksestä. Luonne on tallella, viskiä ei ole nöyryytetty tai alistettu mihinkään tavanomaiseen muottiin. Savu velloo makuhermoilla ja täyttää suun tyylikkäästi pitkäksikin ajaksi. Tämä ei ole yhtä paksu kuin mitä jotkut savuviskit ovat, mutta hienous on enemmänkin vivahteissa.

Jälkimaku ja tuoksu säilyvät, kuten perusversiossakin, mukavan pitkään. Yleisesti ottaen valitsisin tämän perusversion sijaan jos vain mahdollista. Maku on hienostuneempi, mutta luonteikas. Tämä ei ole tyly missään vaiheessa, mutta karuus on edelleen mukana. Oikein mukava viskinä, ei lainkaan hassumpi. Tietenkään perusversiota ei kannata jättää täysin poiskaan – miten muuten sitä osaisi esimerkiksi tätä viskiä arvostaa?

Kaulaa ja ilmaa

Pieni tovi on ehtinyt vaihteeksi vierähtämään siitä kun viimeksi blogiin uutta turinaa kirjoittelin. Vaikka onkin aprillipäivä, ei anneta sen häiritä vaan pysytään asiassa. Eilen tuli vihdoin kuvailtua hiukan enemmän Octomore 4.2. Comusta ja samalla mietiskeltyä sitä, miten ilman vaikuttaakaan viskiin kun pullo on ollut avattuna.

Olettaen että korkki on kunnossa viskipulloonhan ei ilmaa pääse ennen avaamista. Tällöin viskikään ei muutu pullossa enää, koska kypsyminen on tapahtunut tynnyrissä ja teoriassa viskipullo säilyy sellaisenaan kymmeniä-satoja vuosia. Korkkaamisella ei siis ole kiire. Korkkaamisen jälkeen tilanne vähitellen muuttuu, kuten olen blogissani muutamaan otteeseen tainnutkin kertoa.

Jotkut viskit (Bunnahabhain 13YO single cask for Finland ja Octomore 4.2. Comus esimerkkeinä) vaativat aika paljon ilmaa lasissakin (15-30 minuuttia), ennen täyden potentiaalin löytämistä maisteluissa. Ajan kanssa, kun pullo on vajaampi, ilmaantumista tapahtuu myös maisteluiden välillä. Sen jälkeen onkin kiinni siitä, onko se hyvä vai huono asia. Jotkut viskit eivät kestä ilmaa juurikaan vaan ne muuttuvat lähinnä mauttomiksi, mutta aika harva Islay tuntuu reagoivan niin. Ardbeg 10YO pullonsa lopussa alkaa olla erittäin mainiota, Bruichladdich 16YO Bourbon muuttui hyvään suuntaan erittäin runsaasti, ja niin edespäin.

Jos tätä kiteyttää jollain, niin älkää tyrmätkö viskiä heti kaulan (pullo juuri korkattu, ensimmäiset maistelut) perusteella. Maistakaa lisää vaikka kuukauden päästä hiukan, että pullosta ehtii vajota vaikkapa muutaman annoksen verran viskiä. Sen jälkeen annatte sen olla kaapissa vaikka puolisen vuotta ja kokeilette uudestaan. Silloin saattaa olla tapahtunut hyvinkin paljon muutosta.

Onko se sitten huono asia, jos näin on tehtävä? Ei mielestäni. Ei tämä ole hätäisen ihmisen laji, ja onhan se hyvä jos nykymaailmassa pääsee/joutuu odottamaan jotain puolisenkin vuotta. Vaikkakin – on myönnettävä – että joskus se ottaa koville, hätäinen kun usein itse olen.

Sitten taas ne, jotka haluavat tuntea karuutta viskien kanssa – nauttikaa kaulaosuuksista Islayn tuotteiden kanssa. Ardbeg Uigeadail ja Supernova, Octomore 4.1., Finlaggan ja Ileach.. siinä viskejä jotka ottavat luuloja pois ja antavat elämyksiä rajan tuolle puolelle suoraan kaulamaisteluilla.

Nautiskelkaa!