Tässä tarjolla siis enemmän kuvia kuin tekstiä, mutta erilaisten viskien kohdalla olen laittanut pieniä muistinvaraisia muistiinpanoja suutuntumasta maisteluhetkellä. Osa viskeistä varmasti kärsi messuista (ei mitään mietittyä järjestystä, ei aina puhdasta lasia välillä) mutta osalle tämänkaltainen maistelu ja rento jutustelu näytteilleasettajien kanssa taasen on hyväksikin.
Iso kiitos näytteilleasettajille ja järjestäjille! Risuina paikka olisi voinut olla parempikin (Messukeskus on aika valtava halli tämänkaltaiseen pienimuotoiseen tapahtumaan ja sijainti on vähän etäällä - tuonne on mentävä erikseen eikä voi vain hetken mielijohteesta pistäytyä) sekä siitä ettei tapahtuma ollut oikein levinnyt laajaan tietouteen - Turun seudun harrastajista todennäköisesti suurin osa tiesi tapahtumasta. Ruusuina tietysti se, että eihän näitä tapahtumia vielä valtavasti ole ja vain harjoittelemalla tulee mestariksi. Pääosan esittäjät, viskit, maistuivat ja varsinkin kun kävijöitä tuli enemmän paikalle iltapäivällä oli tunnelma miellyttävän lämminhenkinen olematta ahdas.
Juveniles jäi harmillisesti testaamatta. Fiilistelykuvan otin alussa siitä ja tarkoitus oli palata maistelemaan tätä myöhemmin mutta hetken ilmestyessä myöhemmin tuli todettua että hennompi viski ei todennäköisesti saisi oikeutta. Jäi jotain maistettavaa myös myöhempään kertaan!
Arran on tullut hyvin tutuksi viimeaikoina, erityisesti tuon Viskiryhmä Turun pullon myötä, joka on erittäin maistuva ei-savuinen viski. Itse pidän kovasti Arranin uudesta pullojen tyylistä - vaikka onkin hyvä muistaa että sisältö ratkaisee, ei kuori!
Ensimmäisenä lasiin päätyikin Arrania : uutta Sherry Cask versiota. Omaan suuhuni ei ollut liian makea, vaan sopivan maistuvan tasapainoinen viski pitkällä jälkimaulla. Toisiakin mielipiteitä kuului, että olisi ollut liiankin makea. Lopputulos on kuitenkin, että Sherryisten viskien rintamalla tuo maistuisi minulle vielä toisenkin kerran - päivä alkoi vahvasti tällä yllätyksellä. 🥃🥃🥃🥃
Jatkona sitten toinen Arran, tällä kertaa Amarone-tynnyriviimeistelty versio. Se jäi joko äskeisen jalkoihin, tai on muutenkin vähän hennompi rungoltaan. Ei paha mutta ei noussut suosikikseni. 🥃🥃
Kuvassa hiukan näkyvä Arran Gold sen sijaan sai vahvan suosituksen vaikka joulupöydän jälkiruokaosastolle. Ainakin itselle maistui moninkertaisesti paremmin kuin Baileys - se on se viskielementti.
Seuraava hyppy tapahtui valtameren taakse James Pepper boubornien pariin. Kaksi erittäin maukasta juomaa tuli testattua. Molemmissa on makua, maustetta, potkua, pehmeyttä ja Flordian mittainen jälkimaku. Ydinpolttoaineen sauvat eivät tulleet mieleen, mutta Rye-versiosta tuli vähän otsonimainen tuoksahdus alussa, ei kuitenkaan epämiellyttävästi. Vahva suositus näiden kokeiluille - itsellä on alkanut kerääntymään vuoden alussa listalle mainioita bourboneita. Pitkään menikin tottua niiden makumaailmaan. 🥃🥃🥃🥃🥃
Glenallanchie 12 YO PX viimeistelyllä sen sijaan toi esille hyvää maustetta, pitkää makua ja mainion kokemuksen. Ei liian sherryinen, eikä jäänyt liian hennoksikaan. 🥃🥃🥃
Äskeisen jälkeen maisteluun meni puhtaasti American Virgin Oak caskissa uinut versio. Molemmissa oli hyvät puolensa, mutta loppujen lopuksi rommiviimeistelty vei omassa suussani voiton olemalla monipuolisempi. Mainio ruisviski on kuitenkin kyseessä! 🥃🥃🥃🥃
Maistoin myös Helsinki White Dog-pontikkaa, eli tislettä josta äskeiset viskit valmistetaan. Tuoksu ei nyt saanut pisteitä, mutta maku oli erittäin miellyttävä. On aina hauskaa maistaa myös tisle mistä viskit tehdään, se kertoo paljon alkutilanteesta, laadusta ja näyttää myös erittäin konkreettisesti miten tynnyri muodostaa aikanaan kokonaisuudesta viskin.
Paikkakunnan "omaa" tuotantoa, eli Nagu Gin! Jälleen hiukan erilainen suomalainen Gin kisaamaan Kyrön Napuen ja Arctic Blue Ginin kanssa. Tämä on pehmeämpi kuin aiemmat ja maussa nousee kuusenkerkkä hyvin esille. Nauvossa kannattaa käydä kääntymässä jos tämä kiinnostaa.
Ensi vuonna he aloittavat myös viskinvalmistuksen ja myyvät 30 litran nassakoita yksityihenkilöille ja ryhmille.
Saatavilla oli myös irkkupuolen viskejä useampiakin. Nyt katse kääntyi erinomaisiin Irish Coffeihin joista toinen tehtiin tavalliseen Bushmilliin ja toinen Black Bush-versioon. Jälkimmäinen upposi paremmin, siinä viskin maku tuli mukaan miellyttävämmin kun taas normiversio oli terävämpi. Mutta hyviä olivat molemmat!
Päädyin vielä maistamaan Black Bushin sellaisenaan ja sen kaverina Bushmills 21 yo viskin. Black Bush toimisi helppona ja järkihintaisena viskinä illanvietossa enemmän kuin hyvin, mutta 21yo versiota en usko että erottaisin sen olevan irkkuviskiä. Maistui hyvältä viskiltä miellyttävällä jälkimaulla! 🥃🥃🥃
Compass Boxin osasto oli vihdoin vuorossa. Tässä vietettiinkin tovi, maistellen useampi versio. Hedonism ei jättänyt vahvoja muistikuvia. Oli ihan kelvollinen viski mutta ei osunut täysin omaan makuuni (makeus, vanilijaisuus, hentous). 🥃🥃
The Spaniard oli jo jonkin verran maukkaampi. Vahva punaviiniviimeistely jakaa mielipiteitä, mutta ei voi sanoa etteikö olisi runkoa ja makua. 🥃🥃🥃
Sitten päästiikiin päivän toiseen yllättäjään. Compass Box Great King Street - Glasgow Blend yllätti maullaan, savullaan ja fiiliksellään. Mausteita ja sopivan tasapainoista sherryä mutta erityisesti savuinen fiilis noihin yhdistettynä vei mennessään. Vähän reilun 50€ hintaan Alkossa tuli tunne että hintalaatusuhde on erittäin hyvin kohdallaan. 🥃🥃🥃🥃
Peat Monster toi hyvin esille turvetta ja savua ja makua. Erilainen kuin Glasgow blend mutta myös himpun hinnakkaampi Alkossa - ei kuitenkaan pahasti. Erinomainen lahjaviski myös jossa on myös komea etiketti mikä on lahjassa mukava visuaalinen lisä.
Kun Compass Boxeja maistelee niin ehdottomasti kärkisijaa pitää No Name, joka on savuinen ja loistavan turpeinen elämys joka on kuitenkin tasapainossa eikä yritä hyökätä sivustasta. Hintaa löytyy yli 100€ mutta lisääkään näitä ei tule. Alkosta kuitenkin on vielä tätä saatavilla jos tekee mieli maistaa turvetta tasapainossa. 🥃🥃🥃🥃🥃
Seuraavana vuorossa oli kanssakävijän suosituksesta Four Rosesin speciaaliversio. Lainaus korkeasti "on Four Rosesia ja Four Rosesia.". Todellakin kyseessä oli aivan eriluokan viski mitä odotin. Pehmeys yllätti ja ainakin Four Rosesille tekee siis hyvää olla 20+ vuotta tynnyrissä. 🥃🥃🥃🥃
Verrokkina maistettu Single Barrel jäi aika kauaksi vanhemmasta veljestään. Ikää Single Barrel-versiolla oli ehkä 7-10 vuotta kun esittelijältä tenttasin ja arvuutin asiaa. Mitään takeita tuostakaan ikähaarukasta ei ole. Karkea ja taisi saada kyseenalaisen kunnian olla heikoin maistelevani viski tapahtumassa - mutta jonkin on otettava sekin paikka. 🥃
Ruotsalainen Hven maissiviski oli hauska elämys. Ja kyllä, oli parempi kuin Four Roses single barrel. Hauskan öljyinen ja popkorninen viski. Parempi kuin mitä odotin - kuriositeettiviski ehkäpä mutta ei paha ensitutustuminne Hveniin. 🥃🥃
Sen sijaan Hvenin Ruisviski oli ihan maistuva. Yllättävänkin hyvä odotuksiin nähden - uskoisin että Hven tulee kehittymään tästä vielä joten alku on erittäin hyvällä mallilla. Ja tottakai tyylikäs pullo näyttää hyllyssä hyvältä kun makukin on ok. 🥃🥃🥃
Hart Borthesilla oli värikirjoa mukavasti.
Macallan Prometheus nousi omaksi Macallan suosikikseni. Runko on vahva, maukas, makeus on aika tasapainoinen ja muutenkin tyylikäs viski. 🥃🥃🥃🥃
Kilchomanin 2010 Vintage jäi messuilla maistamatta koska se tuli maisteltua viikko takaperin. Erinomainen viski, jossa on loistavaaa Kilchomanin alkuvuosien savua ja nokea havaittavissa - kuitenkin pystymmällä päällä, kehittyneemmällä rungolla ja pitkällä vaikutuksella joka uppoaa omaan makumaailmaani. 🥃🥃🥃🥃🥃
Lopetuksena vielä Glengoynen tynnyrivahva versio joka toi makua äskeistenkin jälkeen esille vaikka makuaisti alkoikin varmasti jo olemaan aika valmis. 🥃🥃🥃
Kiitos messujen järjestäjät ja näyteilleasettajat! On mahtavaa että näitä järjestetään Turussa!
