Octomore 5.1. (5_169) – savujen tyranni

Susien laukka ja ulvonta lumisen järven jään keskellä. Kauhun siivittämänä hiihtää muinaisten kalliomaalausten taiteilija turkikset päällään kohti kaukaista asutusta. Kuinka kauan sudet jaksavat häntä seurata, verenhimoisina jahdata? Lisää jahtijoukkoja liittyy yksinäisen ihmisen metsästykseen ja hän huomaa että niillä on suunta ja tarkoitus. Hänet ajetaan kohti noidan luolaa. Noidan, joka on leirituliturinoiden mukaan tapettu ja poltettu kerta toisensa jälkeen. Pahuuden kuolleeseen metsään, Akan temppeliin, jossa Tursas karkeloi aina täydenkuun aikaan. Sieltä nousee jo savu, valmistelevat varmasti keittotulia. Kauaksi jää tämä maailma, Veen Emonen ja Tapio sekä maalliset ilot. Kohtalo löysi taiteilijan.

Octomore Ochdamh-mòr 5.1 on Bruichladdichin uusin hirviö savuisten ja turpeisten viskien saralla. Maltaiden PPM-luku on hilattu arvoon 169 ja prosentit tynnyrivahvuisena huitelevat hiukan matalampana, ollen 59.5%. Vahvaa ainetta siis. Pulloja on tehty 18000 joten loputtomasta varastosta ei ole kysymys. Octomore hakee vielä muotoaan, miten mestarit nyt keksivätkin tuoda tätä esille. Viski on siis viisivuotista ja se on kypsytetty tammitynnyreissä.

Maisteluun kannattaa varautua sillä, että ei aloita sitä suinkaan tällä viskillä vaan kannattaa maistaa referenssiksi ainakin yhtä savuviskiä pohjalle. Se korostaa tämän eroa ja valmistelee hiukan suuta vastaanottamaan jotain mitä se ei ole aiemmin kokenut.

Tuoksu on savuinen. Siinä on pistävyyttä, pahuutta ja tylyyttä. Se kertoo äärimmäisestä kokemuksesta, uuden ajan alusta. Siinä on kuitenkin myös makeutta ja houkutuksen syvää viettelystä. Susien ulvontaa ja seireenien laulua. Tämä viski kauhistuttaa ja koukuttaa.

Maku jatkaa tällä linjalla. Se on alkuun kuin joutuisit susien hampaisiin revittäväksi, mutta makeus tuo siihen seireenien suudelmien loputtomat kadotukset ja onnellisuudet. Tunnet jääväsi koukkuun, mutta myös tuhoon. Et vain välitä siitä, kuinka joudut kärsimään vaan tuudittaudut siihen pehmeään hetkeen joka voittaa kaiken muun. Pullossa on hyvin kuvattu tätä rautahanskaksi, jonka ympärille on vedetty samettikäsine. Lopputulos on juurikin kuvatun kaltainen: täynnä karuutta ja tylyyttä, mutta myös sietämätöntä pehmeyttä. Vastakohtia. Tämä on toinen maistelukerta itselleni tätä juomaa ja on pakko sanoa että pidän tästä yhä enemmän. Aivan loistava maku, joka kestää kyllä pitkään suussa. Ensimmäisellä kerralla tuntui, että jälkimaku katosi kesken mutta siitä ei ole enää merkkiäkään.

Savuinen turve ja makeus velloo kielellä ja suussa pitkään ja hartaasti. Maussa hyvin kuvaa myös sitä, että tämä on poltetun maan tarina. Metsä, suo ja jänkä savuaa poltettuna ja hiipuvana lasissa, vieden mielikuvituksen kauas menneisyyteen järvien ja metsien keskelle. Aikaan, jolloin kalliomaalaukset saivat värinsä. Jälkimaku kiemurtelee ja aaltoilee todella pitkään, antaen elämyksiä maistelijalle kerta toisensa jälkeen.

Octomore 5.1. on pehmeämpi kuin noitavainojen tuhkan läpi tislattu 4.1. Tässä on enemmän houkutuksia, enemmän pehmeään kiedottua hammasta, sen sijaan että tämä olisi vain tyly ja paha. Tämä viettelee ja vie mukaansa loputtomalle matkalle jonne kadottaa itsensä. Saa nähdä tuleeko tästä tynnyriviimeistelyä vai hyppäävätkö numeron ylitse, kuten tekivät kolmossarjan kanssa.

Missään tapauksessa 5.1. ei ole helppo elämän vesi. Kokemusta vaaditaan paljon. Mutta tältä on myös oikeus vaatia paljon. Suosittelen maistamaan, jos vain on mahdollista! Siinä missä jotkut hyppäävät varjon varaan täysin toimivasta lentokoneesta (tai BASE/kalliojyrkänteeltä kohti alla näkyvää kivikkoa) tämä antaa viskinharrastajalle äärimmäisen kokemuksen! Kumpikin vie ihmisen pois tästä maailmasta, etsimään viimeistä houkutusta!