Savutonta yötä ilman kuvia

Vaihteeksi hiukan aikaa myös turinoinnille ja epämuodollisille viskivinkeille. Aikaa on mennyt eteenpäin, ja viskejäkin maisteltu, mutta aina ei ole päässyt tarinoimaan niitä blogiin saakka.Nyt en ole viskien luvatussa maassa, vaan maistelen enemmänkin tämän Belgian reissun ajan oluita. Mistä sitä tietää mitä lentokentältä jää kassiin mukaan tuotavaksi…

Belgiassa on enemmän tai vähemmän mielenkiintoinen viski – OWL WHISKY. Se on maultaan varsin laimea verrattuna Octomoreen, mutta monipuolinen verrattuna Teerenpeliin. Aika hunajainen. Kokemus on osoittanut, että tämä viski ei parane kaapissa ollessaan avattuna joten jos tätä löydätte niin unohtakaa pitkän ajan kuluessa maistelu..

Talisker 25 tuli maistettua eräässä iltaravitsemusliikkeessä viime viikolla. Makuelämys on erittäin miellyttävä, vaikkakin tuoksussa on paljon perustavanlaatuista Taliskeria. Kuitenkin, pakko sanoa, että tämä viski jäi mieleen hyvällä ja leveällä maulla. Jälkimaku ei myöskään loppunut kesken.

Balvenie 21 Portwood ei ole myöskään hassumpi. Mukavan pehmeä, luonnetta löytyy, asennettakin. Balvenien Doublewood on mielestäni oikein mukava ei-savuinen viski. Helsingin kentältä olisi voinut ostaa tätä pullon omaksi, mutta lähes 115€ hinta pisti vähän jarruja.. Ei se niin hyvää kuitenkaan ollut että sitä voisi verrata esim. Octomore 4.2:een (tai 4.1.:een!).

Islayn savumaailmasta on tulossa parikin eri kirjoitusta, kunhan ehdin kuvaamaan pullot ja keskittymään artikkeleiden kirjoittamiseen. Kilchoman Machir Bay on suoraan sanoen erinomainen Kilchoman. Siinä on sekoitettu yhteen 3,4 ja 5 vuotiaita Kilchomaneja ja lopputulos on .. hyvä. Black Art III päätyi myös maistelulistalleni, mutta tämä vaatii vähän sulattelua. Sanottakoon näin, että ensi maistelun pohjalta en ole vakuuttunut. Koska Black Art II on niin loistava viski (ja mystinen!) annan vielä sen veljelle aikaa tekeytyä pullossa ennenkuin kirjoittelen siitä artikkelia enempää. Sanotaan vain, että Sherry on siinä vahvasti edustettuna. Mystiikka saattoi kadota prosessissa, mutta ei vielä heitetä pulloa pois vaan annetaan sille aikaa.

Octomore 5 on kuulemma tulossa kesällä..

Bunnahabhain Cruach-Mhòna – nuorta savua

Liekkeihin katselu iltaisilla tulilla, vieno tuuli heittää savut kauemmaksi jättäen kuitenkin istuskelijalle aavistuksen hentoa tuoksua. Tuoksua joista haistaa kuinka nuoria puut ovat, koivun, lepän, männyn. Tervaisuus ei ole vielä näihin juurikaan herännyt, oksat eivät ole niin paksuja. Kattilassa poreileva vesi herättää mielenkiinnon ja kuksat otetaan esille. Pienempään kaadetaan kyytipojaksi ehtaa ainetta jota on kannettu mukana jo useamman yön ajan.

Bunnahabhain Cruach-Mhòna on aika erikoinen viski kyseiseltä tislaamolta. Maistelijasta kiinni, mitä tästä tuumataan mutta sokkotestissä en pystyisi sanomaan mitenkään että kyseessä on Bunnahabhain. Enemmänkin ajatukset menisivät Kilchomanin suuntaan, vaikkakin pienessä makutestissä tuli huomattua kuinka erilaisia nämäkin kaksi viskiä ovat. Ikää tälle ei ole kerrottu, mutta aavistelisin että kyseessä on todella nuori tavara, arvauksena heitän että 3-vuotiasta löytyy tästä suurimmin osin.  Nimi kääntyy paketin mukaan englanniksi “peat stack”, joten sitä osaa odottaa turpeen makua. Viski on pullotettu ihan mukavanvahvuisena (50%) mikä antoi odottaa kyllä maultakin enemmän.

Väri on hyvin vaalea ja öljyt valuvat pitkin lasinpintaa alaspäin hyvinkin liukkaasti. Tuoksu on hiukan savuinen ja aavistuksen turpeinen. Tuoksussa on myös merenrannan sammuneen nuotion olemusta. Raikkautta ja makeutta. Hiukan pistävä, mutta kokonaisuutena tuoksu on kyllä miellyttävä.

Maku on yllättävän erilainen Bunnahabhainista, kuten tuoksukin Savua löytyy ja turvettakin, mutta ei mitenkään merkittävästi minulle. Maussa on rajuutta, nuoruuden villiä huutoa ja tylytystä. Tämä viski kaipaa selkeästi ilmaa lasissa enemmän, ja aikaa tasoittua. Ajan kanssa makukin pehmenee ja tasanee, jälkimaku ei jää niin kauhean pitkäksi aikaa olemaan mutta on hyvin miellyttävä. Kun lasi tyhjenee voi löytää lisää makuja ja kompleksisuutta. Pippuria, mausteita ja merellistä suolaa. Maku ei kuitenkaan pääse kovin syvälliseksi, eikä leveäksi, mutta ilman kanssa paranee kyllä.

Jälkituoksu ei ole niin savuinen ja turpeinen, kuin mihin on tullut totuttua – erioten kun nimi on Peat Stack. aika hento ja nopeasti katoava. Tämä kaikki kertoo viskin nuoresta iästä, mielestäni.

Lopputulemana ihan kiva Bunnahabhain. Erilainen, kevyehkö, muttei kuitenkaan kepeä kesäviski. Ihan. Jos tämä ei olisi näin nuoren makuista, tässä voisi olla mukavaa aihiota esitellä uudelle maistelijalle Islayn makumaailmaa. Elementit ovat siellä, mutta ovat yllättävän hentoja väkevyyteen nähden.