Laavun pystytyksessä menee aikansa, tuulen tuivertaessa ja tehdessä kylmästä ilmasta vieläkin hyisempää. Revontulet räiskyvät ja valaisevat taivasta. Pari keloa on raahattu lähelle ja toisesta niistä nakutetaan samalla rakovalkeaa. Havuja levitetään paksulti ja niiden päälle heitetään vielä makuualuset. Savu tupsahtelee vähitellen keloista ja antaa toivoa siitä, että vähitellen voi levätä lämmössä. Ensin kuitenkin on syytä kaivaa kuksat esiin ja napata pari napollista lämmittävää juomaa.
Single Malts of Scotland on jälleen yksi ‘sarja’, joka tuottaa loistavia pulloja eri tislaamoiden tynnyreistä. Tämä yksilö on Laphroaigia, joka on kypsytetty Hogsheadissa. Siitä on saatu 280 pulloa viskiä, joka on alkujaan vuoden 1996 Laphroaigia. Lopputulos on pullotettu 46% vahvuisena.
Tuoksusta käy jo ilmi, että SMS on tehnyt loistavan valinnan tynnyrin suhteen. Savu ja tammi ovat hyvin tasapainoisesti esillä ja lupaavat odottaa hyvää maistelukokemusta. Laphroaigin tuoksu on jäljellä edelleen, mutta vähemmän pistävänä kuin normaalisti. Onhan tässä 3 vuotta enemmän ikääkin.
Maistaminen onkin hiukan haastavampaa, koska kirjoitin juuri kahdesta muusta viskistä artikkelit. Eli tämä on jo kolmas maku suussa lyhyen ajan sisään. Maku ei ole niin vahva kuin perusversiossa, mutta sen sijaan monimuotoisempi, monivivahteisempi, syvempi ja myös hiukan leveämpi. Tämä ei hyökkää kasvoille vaan sen sijaan tulee paikalle väijyen ja kierrellen, pysyen alkuun hiukan piilossa ennen kuin paljastaa itsensä. Tammi maistuu tässäkin vahvasti ja tässä mennään makuasiaan onko sitä liikaa vai ei. Lopputulos ei ole ihan tasapainoinen, mutta arvoituksellinen ja asenteikas. Voisin sanoa että tässä viskissä on luonnetta hyvinkin paljon, ja on ehkä sääli että tämä on pullotettu niin laimeaksi.
Jälkimaku on kohtuullinen mukava. Paljon on seassa tammen karkeutta, mutta Laphroaig tulee vahvemmin esille kuin aikaisemmin maistelun aikana. Jälkituoksussa lasissa on myös hyvin havaittavissa mistä viskistä ja tislaamosta tässä on oikein kyse.
