Aloituksena tuli otettua Highland Parkin Valkyrie-Valknut-Valkfather minimaistelu. Erityisesti Valkyrie ja Valkfather nousivat näistä esille. Turvesavupitoisuus sarjassa kasvaa Valkfatheria kohden, mutta Valknut tuntui yllättäen vähemmän savuiselta kuin Valkyrie.
Samantien tuli tehtyä harhaloikkia pois skottilaisten maasta. Writer's Tears tynnyrivahvana versiona oli erinomainen kokemus. Yllättäen alkoholin vahvuus ei tuntunut olevan lainkaan läsnä.
Compass Boxin Affinity oli myös hyvin erikoinen yllätys. Sehän ei ole viski vaan viina jossa on sekoitettu keskenään Calvadosta ja erilaisia viskejä (mm Craigellachie). Omena tuli vahvasti esille tässä mutta kokonaisuus ei ollut mitenkään huono.
No Name 2 sisältää pääasiassa Caol Ilaa mutta sekoituksesta löytyy myös mm. Taliskeria ja Clynelishiä.
Näitä ei tullut maistettua, mutta komea on rivistö ja etiketit!
Cotswolds Distillery on läntisessä Englannissa Sturtonin kylässä. Kolmevuotias brittiviski, jonka paras anti tulee jälkimaussa jossa siitä kuoriutuu miellyttävä.
Royal Milen Skye - 23 vuotiasta Caol Ilaa. Alku oli yllättävän raaka ensisipaisulla mutta sen jälkeen tämän maistelu oli vain miellyttävää ja pehmeää makumatkailua.
Tämän jälkeen oli syytä siirtyä itse asiaan. Octomore 10.4. ensikosketus oli myös yllätys. PPM-puoli on tässä tosi maltillinen 88 joten odotuksiin nähden tämä oli täysiverinen Octomore! Savua oli nokassa vähemmän, mutta tuttu turve jylläsi siellä taustalla ja nosti esille jälleen kerran Octomoren silkkihansikkaaseen piiloitetun rautaisen kouran. Pehmeyttä, mutta jämäkyyttä. Leveitä lyöntejä ja silittelyä. Erittäin mainio!
Tuosta oli hyvä jatkaa Octomore 8.3:lla, jossa on ppm:t toisessa äärilaidassa: 309. Tynnyreillä on tehty myös runsaasti temppuja, joten kokonaisuus on äskeistäkin intensiivisempi. Jälkimaku on valtavan pitkä ja turpeiden tanssi teki tästä upean kokemuksen. Näin viskimessuilla oli tiedostettava tietysti se, että seuraavaksi on otettava jotain jolla voi makua nollata: joko uhrattava jokin viski Octomoren kunniaksi tai käytävä vaikkapa syömässä.
Kiitokset Beverage Partners Finlandin Emmille poseerauksesta! Mainion tiskin takana olit!
Myös BPF:n Jyri poseerasi kameralle:
Hänen tiskiltään tuli kokeiltua tauon ja uhrien jälkeen Wild Turkey 101 bourbon. Omiin makunystyröihin on tullut selkeästi tottumista bourboneihin ja ruisviskeihin. Tästä oli helppo pitää "puhdas" bourbon makumaailmaltaan. Toimisi varmasti viskidrinkkeihin erittäin hyvin.
Bourbonista Heinävedelle: Valamon luostariviskin tynnyrinäytteet maistuivat. 4 yo XO oli erinomainen, vaikka viini vahvasti sieltä tulikin esille. Jälkimaku ratkaisee joten erittäin mainio tynnyrivahvana. Samoin heidän savumaltainen tynnyrisample oli erittäin hyvä. Harmillisesti tätä jälkimmäistä ei tule kauppohin. Sen verran miellyttävän savuinen tuo versio heiltä oli.
Pääkaupunkiseudun Helsinki Distilling Co batch #16 oli myös hyvin bourbon-tyylinen mutta myöskin erinomainen. Näihin tuli tutustuttua enemmän vuoden alussa ja viime vuoden messuilla, joten jatkossakin seuraan heitä.
Vielä hyppy Arranin saarelle, josta esille nostettiin 12 vuotias tynnyrivahva pullote. Arran on esimerkki ei savuisesta viskistä josta olen alkanut pitämään vähitellen enemmän ja enemmän. Pitkä keskustelu tislaamon edustajan Andyn kanssa toi hiukan valoa Arranin tapaan toimia. Muhkea maku ja pitkä jälkimaku olivat tuossa hyvin esillä. Kummallisesti mieleen jäi herkkusienten maku. Todella erinomainen löytö tämäkin.
Tämän jälkeen olikin aika käydä Kilchoman-maistelussa, jonka veti Kilchomanin Catherine MacMillan. Saimme kuulla tislaamon tarinaa ja pääsimme maistelemaan , jo vähän tuttujakin, viskejä. Yllättäen tällä kertaa Machir Bay jäi itsellä 100% Islayn ja Sanaiginkin taakse. Erinomainen sarja joka päättyi spesiaalipulloon. Koko tynnyriä ei ole edes pullotettu vaan messuja varten siitä otettiin viskiä kahteen pulloon. Tätä ei ollut kovin moni päässyt aiemmin maistelemaan!
Ja se spesiaalipullote - STR (Shaved, Toasted, Recharged) tekniikalla tehostettu tynnyri joka toi erinomaisesti makua viskille!
Maistelun jälkeen oli aika kääntyä Teerenpelin tiskillä ja maistaa X Uisge. Oli vähän ohut itselleni. Jätti toivomisen varaa selkeästi vaikka ei tämä huono viskinä ole. Ehkä pettymys, koska odotin tältä enemmän. Oliko tämä kohta sitten paras tämän maisteluun - tuskin. Mutta upeaa Teerenpeliltä tehdä tapahtumalle oma pullote!
Juran 1989, 21 yo ja Two-One-Two loivat pienen Jurakauden maistelun keskelle Uisgetta. Tykkäsin erityisesti 1989:n ja 2-1-2:n tasapainosta ja makumaailmasta. Miellyttävän kokonaisvaltainen, pitkä jälkimaku eikä ollut mitenkään vanhan Jurakauden tuotteen oloisia. 21 yo jäi vähän tunkkaiseksi itselle - hyvä viski mutta pari muuta olivat selkeästi parempia!
Bourbon/ruis/jenkkiviskimaailmassa Michters oli myös edustettuna. Näistä tuli maistettua American Whiskey-versio joka oli jälleen kerran Michters jota voi käyttää drinkeissä tai maisteluissa sellaisenaan.
Pitihän sitä Kyrön tiskiltä maistaa pieni siivu Dairy Creamia. On muuten erinomainen kermalikööri. Myös Kyrön mainio Gin on saanut vähän väriä ja lisämakua Teeling-viskiltä.
Näiden jälkeen olikin enää loppusuoran aika. Sonoma Rye pääsi "mielenkiintoinen" listalleni. Hyvin leveällä maulla varustettu ruisviski, jossa cherrywood versio oli erityisesti makuuni.
Illan päätteeksi oli vielä testattava miltä Bruichladdich Black Art 6.1. sointui. Taiat pyörivät lasissa, riimut hehkuivat ja taikajuoma valui arvokkaasti maistettavaksi. Edelleen vanha 2-sarjalainen toimii omassa muistissa parempana, mutta hyvin monipuolinen, leveä ja jälkimaulla varustettu tämä uusikin on. Kertoo myös siitä, että illan lopetuksessa sillä oli vielä paljon annettavaa maun puolesta.
Kiitos Uisge! Kiitos järjestäjät! Kiitos kaikille viskien ja tuotteiden esittelijöille & myyjille ja tietysti kiitos mahtavalle yleisölle. Kokonaisuus teki tästä taas kerran upean tapahtuman!
